Paola Suhonen

Paola Suhonen on suomalaisen vaatedesignin suuri lupaus, jonka työt on noteerattu korkealle maailman muotisalongeissa ja -medioissa. Mallisto IVANAhelsinki vie Paolan vaatteet ulkomaille. Kuka on tämä Elovena-tyttö, joka hyökkää muodin valtavirtaa vastaan?

Vaatesuunnittelija Paola Suhosella on olkitukka ja ruiskukkasilmät. Valkoiset hollannikkaat kopisevat Merimiehenkadun toimiston punaisella karvalankamatolla, ja selkä uppoaa oliivinvihreään sohvaan. Pöydälle katettu karkkilautanen vie mukanaan Go Camping -tunnelmaan.

Paola Suhosen menestystarina jatkuu. Takana on Roihuvuoren ammattikoulua, ammattikorkeakoulua, lumilautailun Suomen mestaruus (!), vaatesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa, Moda-lehden trendisivuja, suunnittelua italialaiselle Fioruccille, IVANAhelsingille ja Nansolle. IVANAhelsingin vaatteita ympäri maailmaa, ja palkintoja Milanosta Venetsiaan, Pariisista Hongkongiin...

Sun vaatteissa on retkeilyelementtejä, rakkaudella valittuja kankaita, käsintehtyjä yksityiskohtia ja sielukkaita kuvioita...

Sä olet Itä-Helsingin tyttö?

”Olen kotoisin Marjaniemestä. Mä olen syntynyt Vuosaaressa, mutta asunut Marjaniemessä astiavuokraamon ja vanhan Elannon kaupan luona.”

Tässä kuussa IVANAhelsinki avaa oman kaupan Uudenmaankadulle. Milloin sä tiesit, että susta tulee muotisuunnittelija?

”Se valkeni vasta lukion jälkeen. Pienenä tein Barbin vaatteita, mutta niitähän tekevät kaikki. Kun pääsin lukiosta, piti ryhtyä lääkäriksi, psykiatriksi, bilsaa lukemaan... No, lähdin viettämään välivuotta Roihikan ammattikouluun, ja siellä kiinnostuin vaatteista. Olen aina ollut kiinnostunut visualisoinnista ja organisoimisesta, ja luovat asiat ovat olleet mulle tärkeitä, mutta siellä selkiintyi, että vaatteet ovat mun juttu. Sieltä Taikiin.”

Sä oot se kimma, joka pääsi suunnittelijaksi Fioruccille. Mun piti tehdä silloin kolme vuotta sitten susta juttua!

”Mä muistan. Fiorucci ei tuntunut omalta jutulta, koska olen aina halunnut tehdä omaa designlabelia. Mulle on myös tärkeätä toimia Suomesta käsin, tehdä vahvasti skandinaavis-slaavilaista tyyliä.”

Oletko aina diggaillut Suomi-fiilistä? Sun Nansolle suunnittelemassa mallistossa on Marimekkoa.

”Tykkään vanhasta, Marikylä-ajatuksesta, siitä minkä nerokas Armi Ratia loi, mutta en tietoisesti ole plokannut siitä mitään. Toki mulla on vahvat printit, mutta käyttämäni selkeästi esittävät kuvat teltat, asuntovaunut, kärpäset ja leppäkertut ovat aika postmoderneja.. 60-luvulla tehtiin enemmän muotoa, puhtaasti raitaa, palloa, geometrista kuviota. ”

Nanso-mallisto on nyt kaupoissa. Aikamoista kuhinaa näytti olevan Stockan kolmannessa kerroksessa. Tämä oli kuulemma hoppuprojekti?

”Joo. Aloin suunnitella Nansolle vuonna 2001. Sain briiffin vuoden lopussa ja mallisto tehtiin nopeasti. Normaalisti vaatemallistot tehdään melkein puoltatoista vuotta aikaisemmin, mutta Nanso uusi brändin ja freesasi ilmettä, joten ne tarvitsivat nopeasti myös designpuolelle uutta.”

Mitä muuta Nanson proggis merkitsi sulle kuin fyrkkaa?

”Kun suomalainen teollinen yritys pyytää suunnittelijaksi ja uskoo tekemääni juttuun, on se kova juttu! Ehkä mä pelkäsin aluksi ja sanoinkin niiden toimarille, Pentti Lahervuorelle ‘Tiedättekö te mimmoinen tyyli mulla on? Mulla on kuulkaas aika omintakeinen tyyli, ei ehkä teollisesti kovin kaupallinen, ei hirveän mainstream!’”

Niin, Nansollahan on aika juntti-image. Se ei pelästyttänyt sua?

”Ei, koska ne ilmoittivat haluavansa jotain muuta. Olin ilmoittanut, etten osaa tehdä niiden tyyliä, enkä haluakaan, mutta jos ne ostavat mun tyylin sellaisena kuin se on, fine, muuten en pysty tekemään niiden kanssa yhteistyötä.”

Se meni putkeen, ja nyt saa himassakin näyttää muulta kuin Muumilta?

”Joo. Paola-kuosista frillamekkoa voi käyttää villasukkien kanssa himassa, katsoa telkkaria ja napostella jotain, mutta seuraavana päivänä siinä voi lähteä oikeanlaisten sukkisten, korkkareiden ja käsilaukun kanssa kaverin häihin! Stailaamalla itsesi asusteilla muokkaat tyylisi eri tilanteisiin.”

Casual jyrää?

”Vapaa-ajan ja työpaikan välinen alue on hämärtynyt. Harvoilla työpaikoilla on enää jakkupukupakkoa tai pukupakkoa. On itsestä kiinni, lähteekö villasukat jalassa duuniin! Vastuu on itsellä, sen verran voi käyttää mielikuvitusta, että saa asusteet kohdalleen.”

Mikä on Nanso-malliston filosofia?

“Nanso vie kodin kaikkialle. Nanson vaatteet ovat trikoita, ja trikoo mielletään yöpaitamatskuksi. Yöpaita-, kotitakki-, uimapuku-linja oli se Nanson boring image. Olen halunnut kehittää trikoosta asusteilla partypukeutumista ja samalla säilyttää kotoisuuden. Todistaa, että trikoo ulottuu juhlavaatteeksi asti. Ihana materiaali.”

Mutta jutellaan sun lempilapsesta, omasta leibelistä IVANAhelsingistä. Mistä muualta kuin Viipurista IVANAfilosofia lähti liikkeelle?

”Ulkomailta Suomeen päin. Me perustettiin systerin kanssa kesällä 98 tämä yritys. Se oli aluksi pienimuotoista. Systeri oli muualla duunissa ja minä opiskelin. Me otettiin iisisti. Monet hyvät jutut lopahtavat ensimmäiseen megalomaaniseen mallistoon rahat loppuvat. Meillä oli ensimmäisessä mallistossa seitsemän vaatetta, jotka olivat kaikki samasta farkkukankaasta tehtyjä...”

Mutta vuotta myöhemmin te jo hilluitte kansainvälisillä messuilla Köpiksessä?

”Joo, sieltä se lähti, kansainvälisten messujen bongausorganisaatiosta. Kaikilla messuilla on headhuntereita, jotka hanttaavat freesejä näytteilleasettajia ja tuoreita merkkejä omille messuilleen. Köpiksestä meidät bongattiin Pariisin Who’s Next-messuille.”

Yhdeksi maailman kymmenen lupaavimman nuoren vaatesuunnittelijan joukkoon?

”Ne nostivat meidät esiin, ja me saimme ensimmäisenä vuonna kaksikymmentä japanilaista asiakasta! Me tiedettiin, että meidän on pakko kansainvälistyä luodaksemme tätä brändiä. Me mentiin hakemaan menestystä, joten ei se ollut mikään yllätys, mutta yllätys oli se, kuinka nopeasti kaikki tapahtui.”

Miksi juuri japanilaiset tarrasivat IVANAhelsingin kamaan?

”Ne hyökkäsivät meidän luokse, koska meillä oli jotain mitä ei ole muualla. Japani on ennakkoluulottomin ja johtavin uusien vaatejuttujen lanseeraaja. Tokio on uusi Lontoo, nykyiset katumuotitrendit ammennetaan Tokiosta.”

Italia, Ranska ja muut maat tulivat perässä?

”Eurooppalaiset lämpenevät niin paljon hitaammin...”

Ja Suomi ryömi mukaan viimeisenä. Ja nyt Uudenmaankadulle avataan ensimmäinen IVANAhelsinki kauppa?

”Joo, siihen Sodan kulmalle. Sieltä saa sellaisia malleja, joita ei saa mistään muualta, ei ulkomailtakaan. Me ei tehdä niin kuin suurin osa t-paidan valmistajista, jotka ostavat valmiin Kaukoidässä tuotetun t-paidan ja lyövät siihen oman printin ja leibelit. Kaikki meidän vaatteet on tehty Suomessa.”

Sulla on vaatteiden valmistamisessa joku moraali?

”Haluan itse katsoa ja kosketella tuotteita. Olla lähellä niitä. Voisin ommella kaiken itse, mutta aika ei riitä, kun tuotanto on kasvanut näihin mittasuhteisiin. Meillä on alihankintaworkshoppeja, joissa on töissä aikuisia naisia. Meillä on myös oma tehdas Lahdessa, ja viisi työntekijää. Tuotannon järjestäminen Suomeen on viimeinen piste i:n päälle, joka aitoon designtuotteeseen lyödään. Designvaatetta ei voi teettää massatuotantona.”

IVANAhelsinki on siis uuden aallon haute couturea?

”Se ei ole haute couturea siinä mielessä, että kaikki saumat ommeltaisiin käsin, vaan uuden sukupolven haute couturea. Mahdollisimman paljon tehdään itse, printit käsinpainatuksina, ja teemme käsin myös tikkauksia ja yksityiskohtia. Nämä ovat meille leimallisia juttuja. Haluan, että vaatteeseen jää käsityön jälki, että vaate on suunnittelijan henkilökohtaista duunia.”

Olematta artesaanikäsityötä?

”Niin. Tämä on täysin uusi tapa tehdä, tuottaa vaatteita.”

Totta, brändejähän ei enää erota toisistaan muu kuin markkinointi. Miten sä muuten itse pukeuduit teininä?

”Teinivuosina oli kaikki kammotukset, Addun verkkareista pilottitakkiin... Oma tyyli loksahti IVANAhelsingin myötä. Trendejä seuraan lähinnä mielenkiinnosta, trendi ja design kun ovat niin kaukana toisistaan.”

Trendihän on kuollut jo silloin, kun se syntyy. Mä mietin tota Roomassa. Kaupat oli täynnä romantiikkaa, mutta jengin päällä niitä ei nähnyt. Ne säätää jutut toisin. Stadi puolestaan on trendikäs kaupunki.

”Siihen vaikuttavat H&M:n kaltaiset pikavaateketjut.Trendit saadaan heti kadulla, ja teinit omaksuvat ne välittömästi.”

Stadista ei kovin helposti löydä tyyliä siinä merkityksessä kuin Italiasta, klassista ja eleetöntä.

”Onhan meillä huonekaludesignissa skandinaavinen tyyli Artekeineen ja Aeroineen?”

Kyllä, mutta jengin päällä on Ikeaa, ei Artekia.

”Marimekko edustaa sitä, ja meidän brändi jatkaa yhtä siivua skandinaavisesta tyylistä.”

Espanjalainen Zara on ollut Euroopan kovin menestysstroori halpaketjujen sarjassa. Mitä pidät merkistä?

“‘Vaatteet ovat kuin tuoretavara, jos niitä ei saa heti kaupan tiskille, ne mätänevät’, Zaran tyyppi sanoi vaatteista. Se on päinvastainen vaatefilosofia kuin omani. Haluaisin viedä vaatefilosofiaa siihen suuntaan kuin 70-luvulla, silloin vaatteita tuuletettiin, hoidettiin, harjattiin, vietiin pesulaan ja laitettiin naftaliiniin. Turkit pantiin kesän ajaksi säilytykseen. Ihanne olisi selkeä pieni vaatevalikoima, jonka juttuja voisi miksailla keskenään. Sinne voisi hankkia lisää helmiä ja kartuttaa sitä pikkuhiljaa.Vaatteisiin muodostuisi joku suhde!”

Ton Paola-kuosisen kassin voi hyvin kuvitella jonkun mummon kädessä parinkymmenen vuoden päästä.

”Sehän on designtuotteen tarkoitus. Vaate on samanlainen designtuote kuin huonekalut ja aterimet, ei niitäkään heitetä pois.”

Sun kuoseissa on samantyyppistä hellää itseironiaa kuin PureFinland-kirjassa. Hevosenkuvat ja muut edustavat jotenkin funkahtavaa suomalaisuutta?

”Noin voi sanoa. Suomalaisuus ei ole enää niin vakava asia. Suomessa on upeita designereita huonekalu- ja muotoilupuolella, mutta designia tarvitaan myös vaatepuolelle. Ettei kaikki olisi niin trendiä trendiä trendiä. Ultratrendikkäät ihmiset ovat kovin mielikuvituksettomia. ”

Ehkä ikä painaa, mutta kaikki teinit tuntuvat näyttävän nykyään samalta?

”Maaseudulta löytää vielä joitain alakulttuureita, mutta on selvää, että mainstreammuoti on lyönyt läpi kaikille teineille, eikä kukaan oikein uskalla poiketa siitä. Ei ole porukoita, jotka kummeksuisivat toisiaan, on vaan mainstream ja harvoja persoonallisuuksia. Kun mä olin teini, oli alakulttuureja, ja niihin kuuluminen näytettiin pukeutumisella. Oli pilotit, punkkarit, hevarit, skeittarit... Kun itse pukeuduin skeittaritytöksi, olin iloinen, kun näin saman tyylisen tytön, koin heti olevani samaa jengiä. Nyt tehdään massaa hinnalla, ja se näkyy. Hinta karsii vaatteista kaiken. Vetoketjut ovat huonolaatuisempia, saumat kupruilevat...kompromissit paistavat kaikesta läpi. ”

IVANAhelsinki luottaa puskaradioon. On aika vallankumouksellista, että te ette mainosta?

”Meillä ei ole markkinointikuluja, jotka lisättäisiin tuotteen hintaan. En halua karsia laatua mainonnan takia. Kun tein teollisuuteen, Fioruccille, juttu oli aina sama. Esitin idean, jota alettiin karsia. Vaikka nämä toimenpiteet huononsivat istuvuutta ja ulkonäköä, niitä tehtiin. Tätä on vaatesuunnittelijan arki. Tämän vuoksi kaupoissa olevat vaatteet ovat kompromissien summia.”

Sama kuin kännyköissä ja tietokoneissa, joista tehdään tarkoituksella huonoja, etteivät ne kestä kuin tietyn ajan, että saadaan kuluttaja ostamaan uutta mahdollisimman pian! Kuinka tärkeä sulle on vaatteen “kovalevy“ eli kaavoitus?

”Slimmaukset ja muotolaskokset ovat huipputärkeitä juttuja. Istuvuus pitää olla kuin räätälillä.”

Nykyään vaatteet lähenevät roskia. Pikavaateketjujen trash ei istu kenenkään päällä. Paitsi muotikuvissa, jotka ovat huijausta.

”Muotohan on milleistä kiinni. Mulla on mallimestari, joka on tosi kokenut. Hän on tehnyt naisten takkeja Mastercoatille, ja hänelle istuvuus on todella tärkeää. Meillä viilataan loputtomiin. Eikä eettinen valinta ole ainoa syy, miksi haluan teettää vaatteet Suomessa, laatu on myös tärkeä. Kaukoidässä kaikkiin vaatteisiin tulee sama kädenjälki. Vaikka tehtaat eivät ole samoja, työtavat ovat. Saumat näyttävät samoilta, ja käänteet myös.”

Muotimaailma, fashion, on muutenkin, siis ideologialtaan ihan vitsi. Huippumallit, näytökset, stailaajat, uskomatonta, sanoisiko, hypea?

”Totta. Katutyypit ovat usein paljon persoonallisempia. Meillä oli yhtenä kesänä proggis, johon bongasimme nuoria rakastavaisia kadulta ja otimme pareista polaroidsnapshoteja. Toisessa proggiksessa tehtiin ihan tavallisten ihmisten kanssa treffit vaikka kahvilaan tai koulunkäytävään ja mentiin kuvaamaan heitä. Me ollaan kyllä käytetty näytöksissä myös malleja, sekoitettu katutyyppejä ja malleja keskenään. ”

Mallifasismikin on aika uusi juttu.

”Joo, aiemmin oli filmitähtiä ja muita naisia, jotka tulivat esille duuninsa kautta. Mun mielestä stailaaminenkin on mennyt ihan överiksi. Trashtyyli ja oudot jutut olivat ehkä kymmenen vuotta sitten makeita, silloin kun oli vielä tabuja, joita ei oltu rikottu. Nyt friikkiosasto junnaa paikallaan, eikä kukaan keksi mitään uutta. Markus Rotkirsch sen sanoi: ‘90-luvun puolivälissä kaikista tuli stailaajia, stadi oli yhtäkkiä täynnä stailaajia.’ Urheilusukat korkkareiden kanssa ja revitty verkkaritakki tyllihameen kanssa, ja susta tuli stailaaja. Stailaaminen vaatii tietoa, ihan niin kuin mikä tahansa muukin homma. Ensin on opiskeltava, tiedettävä mitä on haute couture, sen historia, ja sen jälkeen voi mennä ja tehdä trashia, jos se on se oma juttu. Eihän kuka tahansa lapsi osaa piirtää kuin Picasso! Pohja, tietämys, älykkyys. Kaikki tämä puuttuu. Jos stailaamisella saisi ihmiset miettimään jotain asiaa tai loisi keskustelua. Että olisi jotain muuta kuin erikoisuudentavoittelua.”

Hörhöily taitaa olla IVANAhelsingin Go Camping-filosofian vastakohta?

”Joo. 1970-luvun Skandinaviassa oli vielä campingkulttuuria, silloin lähdettiin viikonloppuisin ystävien kanssa piknikille tai saareen. Sen jälkeen tuli juppikausi, hyvä elämä vaihdettiin rahaan. Juppien jälkeen tuli lama, kaikki romahti. Laman jälkeinen länsimainen kulttuuri rakennettiin aika rappiolliselle pohjalle. Se näkyi lifestyletrendeissä, tekno, millenniumin lähestyminen, kylmät ja anonyymit kohtaamiset, huumeet, hektinen suorittaminen olivat osa sitä. Kaiken piti olla extremeä. Ennen mentiinLlappiin murtsikoimaan ja nauttimaan hiljaisuudesta, nyt lähdettiin kiipeilemään vuorille tai hyppäämään benjiä, eikä mikään normaali ollut mitään. Sitten hyvää oloa etsittiin idästä, joogasta, feng shuista, sushista. Tästä tuli vaihtoehto teknolle. Seuraava trendi on hyvän olon löytyminen meidän omasta kulttuurista, skandinaavisesta elämäntavasta. Tähän perustuu IVANAhelsingin filosofia. ”

Siinä on siis mukana ekologisuus, eettisyys....

”Joo, ne kuuluvat camping-elämäntyyliin. Vaatesuunnittelussa tämä on uutta.”

Oman elämä ja lähipiiri, luonnollisuus?

”Joo. Luonto, ihmiset, ja koko maapallo. Pidetään huolta toisistamme ja nautitaan arjesta. Elämässä tapahtuu huonoja ja hyviä asioita. Retkeilijä ottaa ohjat omiin käsiinsä!”

File: Paola Suhonen

Ikä: 27
Pituus: 165
Paino: 57
Parisuhde: sinkku
Koti: Kalliossa ja Marjaniemessä
Palkka: 1500 euroa
Auto: Mitsubishi Pajero
Kello: Leijona
Tuoksu: DKNY