Paratiisisaaren pojat

Tätä ette kyllä usko. Kaukana Indonesiassa, viitisen sataa kilometriä kuuluisalta Balilta itään, autonomisen Itä-Sumban alueella, sijaitsee pieni saari, Manggudu. Saaren ympäri juoksee parissakymmenessä minuutissa ja sen valkeille autioille rannoille vyöryvät valtaisat mainingit. Merikilpikonnien ja satojen lintulajien suosima saari voisi olla paikallisten suosiossa, mutta indonesialaisilla naisilla ei ole lupaa, eikä uskallusta astua sen maaperälle. Legendan mukaan muinaisen Saabun kuninkaan tytär oli vehdannut avioliiton ulkopuolisessa suhteessa ja tullut raskaaksi. Perheensä häpäissyt prinsessa lingottiin mereen, mutta onnistui uimaan Manggudulle, jonne kuoli vastasyntyneen lapsensa kanssa. Siitä lähtien saari on ollut kirottu. Nyt tuota pirullista Manggudua hallitsee kolme suomalaista surffaajaa, jotka kutsuvat sinut saarelleen asumaan kokkausapua tai 25 dollarin vuorokausitaksaa vastaan.

Isännistä yksi, Anssi Kauppila, istuu Vanhan kuppilassa. Brittipop ja lasien kilinä kimpoilevat kiviseinistä vastustamattomasti tärykalvoille. Kaupungin toukokuu on kääntänyt kylmän takapuolensa ja ei ole epäilystäkään, että Kauppila kaipaa saarelleen, jossa aika ei kulu vaan valuu, jonka rantavesissä snorklataan rauskujen kanssa, ja jonka sähkön tuottaa leppeän tuulen kanssa kilpaa humiseva generaattori. Ja ennenkaikkea - jonka niemelle kaatuu yksi Kaakkois-Aasian täydellisimmistä aalloista lainelautailuun.

Mutta meidän on otettava pari askelta taaksepäin. Vuonna 1998 kauppatieteilijä Kauppila, telekonsultti Eero Tarjanne ja pirunmoinen hiihtäjä, nykyinen Loska-lehden vetäjä Sakari Liljeblad, 27-vuotiaita silloin jokainen, haahuilevat viikon Itä-Sumban kuumuudessa. Etelärannalla on kyliä, joissa australialaiset hardcore-surffaajat oleilevat riisin, pienten kalojen ja vähän psykedeelisten sienienkin voimalla. Valloitetut rannat eivät kiinnosta, haussa on ikioma. Kartalla kaikki oli näyttänyt hyvältä, mutta nyt SE aalto on aina seuraavan kukkulan takana, seuraavalla rannalla. Voimat ovat lopussa ja kolmikko tukeutuu australialaisen surffausyrittäjän palveluihin. Eräänä päivänä australialainen kertoo tarinan mystisestä Manggudun saaresta, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä rannikolta. Se muuttaa Kauppilan, Liljebladin ja Tarjanteen elämän.

”Nukuimme saarella kolme yötä teltassa, surffasimme ja rakastuimme Mangguduun”, Kauppila sanoo. Syntyi ajatus omasta surf-resortista, paikasta, jossa voi majoittaa vieraita henkensä pitimiksi ja ennenkaikkea toteuttaa itseään. Eksoottiseen liiketoimintaan temmattiin mukaan muutama helsinkiläinen sijoittaja sekä alueen sikäläinen, 300 perhettä johtava heimopäällikkö, ”kuningas” Umbu di Ngotti.

Neljän vuoden uurastuksen jälkeen kahdeksan vierailijaa majoittavat bungalowit olivat valmiit vastuksista huolimatta. Manggudulle värvätyt työmiehet uhrasivat eläimiä, jotta saaren pahat henget leppyisivät ja Kauppila myi asuntonsakin asiansa puolesta. Kaikkiaan rahaa paloi vanha miljoona, nelinkertaisesti alkuperäinen menoarvio. Nyt tuuli on myötäinen.

Koekaudella Manggudussa yöpyi 13 vierasta, viime vuonna jo 50. Televisiokin on, mutta vain videokäyttöön, sillä kukapa Mangudulla muuta maailmaa kaipaisi. Satelliittipuhelin on ainoa side ulkomaailmaan. Makeaa vettä ei ole kuin pullossa, mutta surffaajien hairdo syntyy vain merivedellä.

Manggudu kuulostaa paratiisilta. Alueella on eniten aurinkotunteja Indonesiassa. Vesissä ei ole suuria haita, merivirtaukset ovat maltillisia, kalaa on runsaasti, tuuli leikkaa terän kuumuudelta, ja saari on turvallinen, sillä se on heimopäällikön erityissuojeluksessa. Pelottavin otus on tuhatjalkainen, jonka purema on kivulias, mutta myrkytön. Ja luonnonsuojelijoille tiedoksi: kun suomalaiset saivat Manggudun hallintaansa, loppui saarella harjoitettu merikilpikonnien metsästys.

"Heimopäällikkö ei halunnut, että länsimaiset näkevät, kun kilpikonnia lahdataan rantahiekalla."

Kohde kehittyy edelleen. Kauppila on uhannut rakentaa saarelle saunan, jonka ulkoseinään hän aikoo vasaroida hain luurangon.

Puolentoista tunnin jutustelun jälkeen kaiken ydin alkaa paljastua. Kahdeksanvuotiaana natiaisena Kauppila parkkeeraa itsensä tv:n ääreen. Ruudussa pyörii John Miliuksen herkkä ja intensiivinen lainelautailuelokuva Big Wednesday. Se kertoo kolmesta kalifornialaiskaveruksesta, jotka omistavat elämänsä suuren aallon metsästämiselle. Vuodet kuluvat, mutta Miliuksen tarina ei katoa Kauppilan mielestä. 14 vuotta myöhemmin hän pakkaa laukkunsa, lentää Lissaboniin ja ottaa ensimmäisen raidinsa Atlantin kylmissä vesissä ilman märkäpukua ja aivan liian pienellä laudalla. Hapuilevasta alusta huolimatta lainelautailusta tulee elämäntarkoitus, madonreikä vapauteen.

Nyt Kauppilalla on ikuinen menopaluu paratiisiin. Voiko elämältä enempää vaatia?

Pian on kesäkuu, ja Manggudun edustan riutalle murtuu viiden metrin maininkeja. Lento Balille on buukattu kuun puoliväliin. On Kauppilan vahtivuoro ja aika vapauttaa saarella isännöinyt Eero Tarjanne.

"Usein kysytään, onko surffaus parempaa kuin seksi? Yleensä surffaajat vastaavat välittömästi "on", mutta kyllä se kuitenkin riippuu ihan aallosta", Kauppila hymyilee. Sitten hän vakavoituu.

"Aina, kun joudun palaamaan Suomeen, meinaa tulla itku."

Matka Mangguduun:

1. Lento Balille (menopaluu 800-1100 e).
2. Lautalla East Sumban saaren pohjoisrannalle (menopaluu 100 e)
3. Linja-autolla saaren kaakkoiskärkeen (menopaluu 50 e).
4. Pienveneellä Mangguduun.

Lisätiedot: http://www.eastsumba.com