Paula Koivuniemi - Koivuniemen rouva

Paula Koivuniemi hämmentää Ravintola Palacenrannan tarjoilijaa. Käheä-ääninen läppä testaa huumorintajua, ja kundi on kusessa. Kahdeksasta neljään puurtava tummien pukujen lounasposse mättää gourmet’a, mutta viimeisen loosin yötyöläinen nauttii aamiaiseksi porkkanakakkua ja mustaa kahvia.

”Mitä toimittaja söi tänään aamiaiseksi?”

Kupillisen suklaalattea, kaks palaa Via-kaupan vuokaleipää ja yhden italialaisen Corsini-keksin. Jälkkäriksi appelsiinin.

”Mä syön yleensä puuroa. Siinä on kaikkea: leseitä, tattaria, ruista, neljää viljaa, sydänkauraa...”

Puuro pitää pakin kondiksessa.

”Joskus tulee sellainen fiilis, että on pakko saada näkkileipää, keittokinkkua ja paistettua kananmunaa. Onneksi se tulee harvoin.”

Miten sä jaksat hauduttaa puuroa kahdeksan minuuttia?

”En mä jaksakaan! Viisi minuuttia riittää. Puhun samalla päivän ekaa puhelua ja selaan Hesaria. Puuron koostumus on tärkeä, siitä ei saa tulla liian paksua. Mä olen meidän suvun paras puuronkeittäjä, mutta veli on paras kokki. Soittaa Poliisisoittokunnassa ja harrastaa ruoanlaittoa. Veli säälii mua, soittaa ja kertoo, mitä olisi tarjolla: parilapaistia, kalakeittoa...”

Millainen on yöduunarin päivärutiini?

”Herään puoli yhdentoista aikoihin, mutta lähden liikenteeseen vasta iltapäivällä. Katselen ikkunoista kun lapset laskevat liukumäkeä, makaan sohvalla tai tsekkailen juttuja tietokoneelta. Niin sanottu sinkkuelämä on kyllä aika makeeta!”

Asut keskustassa?

”Sinebrychoffin puiston reunassa. Se on ihan erityistä. Sen jälkeen kun tapasin nykyisen kundikaverini, olen alkanut katselemaan stadia eri silmillä. Kundi on hulluna Helsinkiin. Tiedättekö te ,millaisessa paratiisissa te asutte, se kyselee ihmisiltä. Se on käynyt jopa steissillä eikä havainnut pahamaineisella paikalla mitään häiriötä.”

Mun nuoruudessa skinit ja punkkarit flaidasivat siellä.

”Nyt ei ollut mitään säpinää. Ainoa juttu, mihin se kiinnitti erityistä huomiota, oli juominen.”

Dokaatko sä?

”En ollenkaan. Joskus juhlan kunniaksi nostan lasin samppanjaa.”

Sama täällä. Mitkä on lempimestasi stadissa?

”Toi satama on yksi. Katselen laivojen lähtöä, ihan tärisen kun ne katoaa horisonttiin... Mikähän tää laivajuttu oikein on?”

Romantiikkaa? Vertauskuva kaiholle, kulkurielämälle?

”Kaikkea tuota! Sataman lisäksi on toinenkin lempipaikka, oma kivi rannassa. ‘Ootsä käynyt kivellä’, naapuri kysyi pari päivää sitten. No, en vielä, kun on kylmä ja tuulee, mutta kun ilmat lämpenevät, palaan sinne. Siellä mä luen lehdet, ja välillä mukana on pikkumankka biisien harjoittelua varten. Kivellä on kaikki: sataman äänet, laivat, nousevat helikopterit... Pariskunta kokemassa verkkoja... Kiveltä näkee kaikkea mahdollista. Mä rakastan merifiilistä. Kun mä lähden lomille, haluan mennä meren rantaan, vaikka en osaa uida ollenkaan!”

Millä sä liikut?

”Kesällä mä painan Bulevardia ja Espaa aurinkolasit päässä ja tukka kiinni. Parkkeeraan Kauppatorille tarkkailuasemiin. Viime kesänä pyöräiltiin kundikaverin kanssa viisi viikkoa: Suomenlinnaan, Tomtebyhyn, uimastadionille. Otettiin valokuvia, kun jätkä lässähti altaa-seen.”

Kuulostaa nastalta. Kulttuuria diggaava kundikaveri oli varmaan mukana Ylipormestarin populaarikonsertissa? Sähän olet heittänyt Apulannan Tonin ja Crashin Teemu Brunilan kanssa keikat ja pärjännyt talkshow-juontajille supliikissa. Tuleeko mieleen toista iskelmälaulajamimmiä, jolla olisi ollut munaa moiseen?

”Viisikymmentä on maaginen raja. Sen jälkeen rajat murtuvat. Kun mä lähden mukaan, lähden täysillä. Mä kysyn arvostamieni ihmisten mielipidettä, ja jos ne sanovat jes, rupean touhuamaan ja harjoittelemaan. Jos tehdään, niin tehdään kunnolla! Ei pyydellä anteeksi vaan vedetään täysillä.”

Diggaatko itse teinimusasta?

”Mä olen kaikkiruokainen. Nylon Beatista. Muistan, kun ne aloitti, ja nyt ne ovat olleet tossa jo kymmenen vuotta. Rapistä mä tykkään myös, siitä mitä noi kundit vetelee. Näihin nuorempiin kollegoihin liittyy kivoja kokemuksia. Apulannalla oli konserttikiertueen päätöskeikka Nosturissa, ja Wirtanen pyysi mut yllätysvieraaksi mukaan. Hommasta tehtiin tv-dokumenttia. Olin samana iltana Maestrossa keikalla, lauloin encoreja, ja homma venyi vaikka mä yritin että enää ihan pieni pätkä. Painan lavalta autoon, autosta seurakunnan eteen suoraan lavalle, heitän turkikset pois, sekoitan tukkaa ja kuulen, kuinka tuhannen ihmistä kiljuu kun Toni Wirtanen huutaa: Paula Koivuniemi!!! Mä menen siihen hikeen ja savuun ja vedän sen jutun niitten kanssa kimpassa. Se oli hienoa! Toni hyppäsi itse yleisön joukkoon.”

Stagedaivasi?

”Joo, mutta itse en uskaltanut! Naapurinkundit ostivat mulle sitä ekaa keikkaa varten pornokaupasta piiskan. Mä treenasin himassa sen käyttämistä, että mitäköhän tällä oikein vetäisi, pyörittelin ja kehittelin kuvioita. Sinä aikana kun mä olin lavalla, Naikkarit olivat kuulemma sanoneet: ‘Kato miten se seisoo, kato miten se pitää kättä. Sehän on ihan rokkari!’ Se oli makea tilanne, että kun meni lavalle jengi kiljui täysillä ja osasi sanat ulkoa. Vähän mä jännitin, mutta kun tunnelma oli taivaissa, mä sanoin itselleni: ‘Anna palaa Pade!’”

Iskelmästarat ovat kova sana skidien keskuudessa, ja Paola Suhosen retrokuteet, Suomi-karaoke ja 1950 ja 1960 -luvun mestat jyräävät.

”Joo, olen huomannut. Mulla on nuoria tyyppejä ympärillä. Bändin jätkät ovat parikymmentä vuotta mua nuorempia, Heidi (autoa ajava tyttö) on kaksikymmentäviisi. Niiltä mä saan energiaa ja pysyn ajan hengessä: missä mennään ja mitä musaa kuunnellaan. Ne ohjailee mua.”

Sulla on myös nuori stylisti?

”Anette tuli mukaan pari vuotta sitten, Hesarin etusivun aikoihin. Siis tän ‘Mitä Paula tänään haluaa? Piiskaa?’. Anette stailaa rockvideoita ja tietää mistä tykkään.”

Se lippalakkijuttu toimi hyvin. Sun stailissa on myös italialaistyyppistä naisellisuutta, farkkuja, minkkiturkkia ja korkeita korkoja. Sä vedät varmasti sun omaa juttua vielä 70-vuotiaana.

”Ehkä mä vedän!”

39-vuotias kundikaverikin pitää sut nuorena. Onko sulle tehty kauneusleikkauksia?

”Ei, ei yhtään!”

Sä olet kova nimi homopiireissä. Mega-Paulakin alkaa olla jo käsite.

”Joo, Juha on mun kaveri. Mä olin uudenvuodenaattona keikalla uusitussa DTM:ssä. Bändi kehui vuoden parhaaksi keikaksi, ja olihan siellä aivan mieletön yleisö, herranjee. Ne näyttivät tunteet täysillä, itkivät ja lauloivat. Mä tunsin olevani suunnilleen joku Madonna! Olin luvannut mennä vuosia sitten keikalle DTM:ään, joten nyt ne huusivat monta minuuttia niin etten melkein pystynyt laulamaan ollenkaan. Eikö ole hienoa?”

Siistiä. Kun kuuntelee jotain kristillisdemokraatteja, voi vaan haukkoa henkeä. Vieläkin on ilmassa samaa fiilistä kuin silloin, kun homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu vuonna 1981. Haloo! Homot on ihan ihmisiä.

”Enemmän. Ne ovat ihan mielettömiä ihmisiä! Ajattele, miten taiteellisia ja herkkiä ne ovat. Mun mielestä ihmisten PITÄÄ olla vähemmistöjen puolella. Ajattele, miten vaikeata homoilla ja lesboilla on ollut, niiden on pitänyt piilotella. On ihanaa, että jutut vapautuvat, että he saavat elää tätä samaa elämää kuin mekin! Mikä oikeus meillä on laittaa heille rajoja?”

Tunnetko naisellisuuden suhteen ikärasismia? Saako ikäisesi nainen olla Suomessa seksikäs?

”Ulkomailla käydessä en vahdi natsina jokaista makkaraa, vaan pyörin menossa mukana. Hitsi! Miksiköhän kotona on itseään kohtaan niin kriittinen?”

Mä olen analysoinut sitä. Täältä puuttuu nautintojen kulttuuri. Esimerkiksi Italiassa silmäniskut, ruoasta nauttiminen ja elegantti pukeutuminen jaetaan ja pidetään flirttiä yllä.

”Mua se flirttailu pikkuisen hämmentää. Mä saan sen nautinnon esiintyessä. Mutta kyllä mä olen huomannut saman. Täällä on jäykempää.”

Mikä on vaateshoppauksen kannalta sun lempikaupunki?

”New York ja Toronto. Saks Fifth Avenue on mun lempipaikka, sieltä mä löydän hyvännäköistä kamaa. Jos on tottunut hyvään laatuun alusvaatteista lähtien, ei voi käyttää halpakamaa.”

Totta. Apinakaan ei käytä näitä löysiä pastelleja ja mummokalsareita.

”Mä ostin viimeksi Riigasta mielettömän määrän alusvaatteita. Siellä oli upeita. Ei pastelleja, ei kirkkaanpunaista halpaa. Hei, sun puheesta tulee sellainen fiilis, että on pakko päästä Roomaan! Tammikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin mä olen ollut jo kymmenenä vuotena ulkomailla, lämpöisessä. Nyt kun olen ollut täällä, en edes tiedä kuka mä oikein olen. Mikä on mun nimi!”

Sä et taida poltella pimeinä iltoina kynttilöitä?

”En. Kotona on joka paikassa täydet valot. Aina kirkkaat valot, hei! Kolmessa huoneessa telkkari, ja joka huoneessa telkkari päällä. Kundikaverikin kysyi, missä kynttilät ovat. No, tuolla kaapissa, en mä ikinä polta niitä, koska en ymmärrä niiden päälle ollenkaan!”

Miten sä hoidat kuntoa? Salilla?

”En. Meillä oli Merjan (Larivaaran) kanssa just toi show, ja sitä varten piti tsempata ja treenata kahdeksan–yhdeksän tuntia päivässä niin tuhdin annoksen, että nyt on saatava vetää karkkia. Jos pari kiloa tulee, ne saa nopeasti pois. En käy puntarissa, katson peiliin, ja jos vaatteet alkavat kiristää, täytyy vähän tsempata. Tässä ammatissa on pakko taistella ja olla määrätyssä kondiksessa, henkisesti ja fyysisesti, koska multa ei taitu ylimääräisissä kiloissa esiintyminen.”