Pentti Linkola

Koska Pentti Linkola on vihreä radikaali, ei hän siittänyt kuormittuvalle maapallolle kuin kaksi tytärtä. Koska Linkola on vihreä radikaali, hän olisi valmis antamaan henkensä laakamatolajin säilymisen puolesta. Ja koska Linkola on aidosti masentunut luontomme puolesta, hänellä on välillä kausia, jolloin hän olisi valmis kuolemaan ilman vastikettakin.

Pentti Linkola on varmasti yksi tämän maan eniten puhuttaneita ja kuohuttaneita ajattelijoita. Aina kun tämä 63-vuotias kalastaja ottaa asiakseen nousta julkisuuteen, hänellä on jotain niin pöyristyttävän radikaalia sanottavaa, että hyvähermoiseltakin nousevat niskavillat kohti kattoa. Vaikka Linkola onkin julistautunut harvinaislaatuiseksi ihmisen ja luonnon ymmärtäjäksi, on hänen tekstiensä ja ajatustensa perusteella kutakuinkin mahdotonta päätellä, onko kyseessä lopulta kuitenkaan vakavastiotettava maailmanlopunprofeetta vai pelkkä sadismiin taipuvainen umpihullu öykkäri.

Puhelinkeskustelut Linkolan kanssa pitkin syksyä vahvistivat hänestä julkisuudessa syntynyttä mielikuvaa. Piilopirttiinsä Ritvalaan muurautunut papparainen kieltäytyi terhakasti kaikenlaisista haastatteluista ja muisti joka kerta vuodattaa perään painajaismaista paatosta siitä, kuinka tämän maailman kanssa on menty jo liian pitkälle ja kuinka taistelu luonnon puolesta on enää tässä vaiheessa täysin turhaa. Sävy oli synkkä ja angsti taatusti aitoa.

Kun ilmeisen maanis-depressiivinen erakko kapusi marraskuun viimeisellä viikolla pitkän hiljaiselon jälkeen Forum Humanum ry:n järjestämän luentotilaisuuden ylisuuren yleisön eteen, oli yllättäen tapahtunut melkoinen muodonmuutos. Vaikka aiheet ja aivoitukset olivat pysyneet kutakuinkin samoina oli synkkä ahdistus vaihtunut räävittömän mustaan huumoriin ja paatos pikemminkin ilkikuriseen leikittelyyn shokeeraavilla johtopäätelmillä.

Linkola julisti, että yksilö, joka uskoo vielä ihmiseen on pudonnut kaiken järkiperäisen keskustelun ulkopuolelle, että turhaa tehokkuutta tavoitteleva EU on päättömyyden ylistystä ties kuinka monenteen potenssiin ja että länsimainen kulttuuri on hirveä ja häpeällinen takaisku ihmiskunnan historiassa. Suuri osa yleisöstä oli aidosti närkästynyttä. Kieroutuneimmalla huumorintajulla varustetut tunnistivat herjat ja nauroivat ääneen. Pieni hymynhäivä käväisi jopa Linkolankin kasvoilla.

Riemastuttavinta kaikessa oli se, ettei väräjävällä äänellä vastaväitteitä kailottanut yleisö onnistunut kumoamaan luennoitsijan painavia argumentteja. Vertaamalla puheensa alussa ihmisen ja kovakuoriaisen sielunelämää Linkola johdatteli salakavalasti kuulijansa oudolle logiikan ja filosofian tasolle, jossa normaalisti mielettömyyksiltä kuulostavat väitteet vaikuttivat totuuksilta. Linkolalaisessa maailmassa aurinkovoima todellakin oli tuhoisaa. Ei niinkä se, mistä energia saadaan vaan mihin sitä käytetään.

Ajoittain aivan konkreettisestikin kiven takana ollut haastattelu onnistui vihdoin luennon jälkeen. Samaan ravintolapöytään työntyi gurun uskollista kuulijakuntaa; yksi aggressiivisesti käyttäytyvä punanaamainen partaradikaali ja kaksi humanoidikontakteista sopertelevaa viherpiipertäjää. Tässä seurassa Linkola vaikutti suorastaan nerolta.

Ihminen on evoluution virhe

Jos saisit muuttaa tässä maailmassa jotain, mihin puuttuisit ensimmäisenä?

"Ratkaisisin tietenkin tämän väestöongelman. Pudottaisin väkiluvun reilusti alle sen kahden miljardin, jonka tämä planeetta ihmisiä kestää. Lisäksi eristäisin suuria alueita muille lajeille. Ihmiset voisivat elellä vaikkapa Välimeren maissa, jonne pitäisi tietenkin kerätä arkisto kaikkien kulttuurien saavutuksista."

Onko olemassa keinoja tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi?

"Se nyt on kaikki silkkaa spekulaatiota. Tietenkin joku ydinfyysikkokopla voisi ottaa vallan ja panna rajoitetun ydinsodan kaikella asiantuntemuksella käyntiin. Ympäristövahinkojen minimoimiseksi pitäisi tietenkin käyttää neutronipommeja."

Miten sitten ollaan päädytty maailmantilaan, jossa tarvittaisiin näin radikaaleja toimenpiteitä? Onko evoluutiossa tapahtunut jonkinsorttinen virhe?

"Oikku tai virhe tai syöpä, miksi sitä sitten haluaakin kutsua. Ihmisellä aivojen ja käden yhteistyö on liian hyvä ja siten sen olemuksessa on tuhon elementit. Onhan sitten tietenkin näitä kontrollijärjestelmiä, mutta niitä on liian vähän. Joissain yhteisöissä ne ovat toki toimineetkin. Ja jokatapauksessa on aina niitä, jotka näkevät, että ollaan menossa päin helvettiä. Mutta meitä on harvassa. Suurin uhka elämälle on liika elämä."

Väestönkasvuongelma on pahin nimenomaan kehitysmaissa. Mikä on näkemyksesi, pitääkö näille maille antaa apua ja jos pitää niin minkälaista?

"Lähinnä metsitysapua ja sitten istutettujen taimien vartiointia. Muuten ne menevät takaisin niihin savimajoihinsa ja juuri istutetut puut viedään niiden savimajojen uuneihin. Ja sitten tietenkin voidaan antaa apua syntyvyyden säännöstelyyn, mutta ei missään tapauksessa minkään muun kaltaista kehitysapua."

Kuinka pitkälle olisit valmis menemään ihmisen lisääntymisen rajoittamisessa?

"Syntyvyyden säännöstely ei enää tässä tilanteessa saisi missään tapauksessa olla yksilön vallassa. Päätösvalta pitäisi olla valtiolla tai sitten maailmanhallituksella. Jos isä ja äiti saavat vapaasti päättää, kuinka monta lasta he tekevät, se jo riittää siihen, ettei meillä ole mitään toivoa.

Ja sitten vielä vastustetaan jotain abortteja. Se on aivan järjetöntä, mutta onneksi sitä esiintyy nykyisin vähenevissä määrin. Jos ihmiset kuvittelee, että jokainen yksilön pitäisi sikiöstä asti olla jotenkin koskemattomia niin ei sillä päästä tässä ongelmassa minkäänlaiseen ratkaisuun. Ihmiset on saatava tajuamaan, että me ei olla arvokkaita tai ainutlaatuisia yksilöitä.

Kun tätä väestöongelmaa lähdetään purkamaan, niin mielummin minä lähtisin syntyvistä lapsista kuin vanhuksista. Aivan kuten muutkin lajit, ihminen kuitenkin viisastuu vanhetessaan. Mieluummin minä hyväksyisin vastasyntyneiden lasten tappamisen kuin vanhusten elämän lyhentämisen."

Sinulla on itselläsi kuitenkin lapsia. Eivätkö he ole sinulle moraalinen ongelma?

"Minulla on kaksi tytärtä ja heillä yhteensä on vain yksi jälkeläinen vaikka ovat jo yli kolmenkymmenen. Kyllä mulla on ainakin tässä väestökysymyksessä toistaiseksi aika hyvä omatunto. Kyllä silloin jo 60-luvulla ajattelin tätä väestöräjähdysasiaa ja vaimon kanssa päätettiin että kaksi lasta on ehdoton yläraja."

Seksuaalimurhaajat kaasukammioon

Kerroit, että mieltäsi lämmitti, kun kiinassa hirtettiin harvinaisia norsuja tappaneita rikollisia. Suhtaudutko kuolemanrangaistukseen yleisemminkin myönteisesti?

"Tietenkin. On hirvittävää, että jotkut lasten seksuaalimurhaajatkin pidetään hengissä. Se on mieletöntä. Mutta ei se moraalinen näkökulma ole tärkeä, vaan sen tajuaminen, että tällainen suojeleva suhtautuminen ihmishenkeen on tulppa väestöräjähdyksen ratkaisemiselle. Kun kuolemanrangaistukset ovat yleisesti käytössä on ihmisarvo paremmin paikallaan. Amnesty International tekee hyvää työtä, kun se vastustaa jotain kidutuksia, mutta silloin, kun se yrittää poistaa kuolemanrangaistuksia se on täysin väärillä jäljillä."

Varmasti monien mielestä tuollaiset ajatukset ovat julmia tai jopa hulluja. Pidätkö itse niitä sellaisina?

"Ehkä tässä kontekstissa ne ovat julmia. Mutta ei mitään hyvää vaihtoehtoa ole olemassa. Katsottiinpa asiaa minkä tahansa mittarin mukaan, niin maailmassa on liikaa ihmisiä ja puolet on saatava pois. Jokainen itseään kunnioittava futurologi voi ennustaa vain yhä enemmän ekokatastrofeja ja yhä enemmän ihmisten keskinäistä sotimista.

Itse en ole niin puhdas biologi, että sanoisin, ettei ole ollenkaan paha, että lakaistaan 3-4 miljardia yksilöä maapallolta, vaikka olenkin seurannut koko ikäni erilaisia lintukantoja, joiden populaatio romahtaa ja lähtee sitten taas nousuun.

Ja nähtiinhän II Maailmansodan natsisaksassa mikä on ihmisarvon hinta. Mutta muutamassa vuodessa sodan jälkeen ihmisarvo oli noussut jälleen mittaamattomaksi, ja kaiken maailman Punaiset ristit ja Äiti Teresat sen kuin rehottaa. Jos Toisessa maailmansodassa kuoli muutamakymmentä miljoonaa, kaasukammioissa kai kuutisen miljoonaa ja Stalinin vainoissa kymmenen miljoonaa, niin missä se tuntuu nyt? Moraalissako?"

Yksilönvapaus on naurettavaa

Määrittele suhteesi uskontoon?

"Kyllä minun pitäisi saada jumalan sijainnin koordinaatit, ennen kuin siihen osaisin uskoa. Välillä on vaikea uskoa sähköönkään, kun sitäkään ei näy. Mutta sen olemassaolosta on sentään jonkinlaista näyttöä.

Uskossa sinänsä näen paljon hyvää, sillä se on kuitenkin eräänlainen konservatiivinen ja säilyttävä tekijä, joka omalta osaltaan jarruttaa kehitystä ja siten hidastaa luonnon tuhoutumista. Vaikka kyllähän kirkko seuraa aina tätä maallista yhteiskuntaa jälkijunassa; ensin tulee tiskikone, sitten keittiön yleiskone ja luonnollisesti näitten jälkeen naispappeus.

Ja onhan sitten tämä lestadiolainen siipi, joka pyrkii täyttämään maata. Mielestäni sellainen olisi kriminalisoitava."

Suhtaudut demokratiaan ja yksilönvapauteen varsin negatiivisesti. Miksi?

"Perussyy on näyttö. Kyllähän nämä luonnonjärjestelmien katastrofit ja muut osoittavat, ettei homma näin toimi. Pääasia on ettei keskivertoihmistä päästetään määräämään. On naurettavaa ajatella että ihminen tietäisi, mikä hänelle itselleen on parhaaksi.

Ja mitä on tavallisen ihmisen yksilönvapaus? Se on sitä, että saa kirjoittaa lehteen, että Roihuvuoren bussipysäkki on siirrettävä toiseen kulmaan. Normaali ihminen ei halua arvostella järjestelmää eikä presidenttiä, se saattaa vaan muodin mukaisesti vähän nalkuttaa. Mutta sitten kun tulee vaalit niin antaako nämä samat ihmiset ääniä Luonnonlain puolueelle tai Ekologiselle puolueelle. Ei, ne äänestää Keskustaa, Kokoomusta ja sosiaalidemokraatteja, koska ne on kuuliaisia. Ja niille yksilönvapaus on yhtä tyhjän kanssa.

Ja joku sananvapaus on täydellinen älyttömyys. Kuka kärsi sananvapauden puutteesta jossain Neuvostoliitossa? Andrei Saharov, Solzenitsyn ja kolme-neljä muuta. Jos elettäisiin jossain diktatuurissa, minä tietenkin saattaisin olla niitä, jotka vaatisivat sananvapautta. Mutta en välttämättä, jos huomaisin, että järjestelmä on hyvä."

Hörköperseisyyttä

Olet kaavaillut, että ihanneyhteiskunnassa ihmisille työ olisi toinen koti, ja ettei esimerkiksi aikuiskoulutusta tulisi sallia.

"Ei teoreettisia opintoja, Jumala varjelkoon, 25 ikävuoden jälkeen! Ihmisen luonnollinen oppimisikä on nuoruus ja jos hänelle tämän jälkeen osoitetaan lahjojensa ja taipumustensa mukainen työpaikka, hän on tyytyväinen siinä eläkeikäänsä asti. Ja eläkeikä olisi tietenkin kunnon mukainen eikä mikään maaginen ikäraja. Tällaiseen systeemiin olisi varaa ja se mahdollistaisi myös huonojen työntekijöiden pitämisen töissä.

Tässä nykyisessä saneerauksen filosofiassa ihmiset erotetaan alasta riippumatta työpaikoistaan, kun yritetään saada aikaan säästöjä. Ja sitten vielä päivitellään työttömyyttä."

Ennen kuin tällaiseen ihanneyhteiskuntaan päästään, voi varmasti jo tehdä jotain.

"Jos ihminen haluaa omalta osaltaan parantaa tämän planeetan tilannetta hän voi aivan käytännön elämässään tehdä muutoksia. Voi asua mahdollisimman pienessä asunnossa ja laskea huoneenlämpöä 18 asteeseen. Ja autoa ei saa missään tapauksessa omistaa, vaan käyttää mieluummin joukkoliikennettä tai takseja. Kummatkin tulevat lisäksi kotitaloudelle halvemmiksikin vaihtoehdoksi. Tällätavoin saataisiin luonnolle edes vähän aikalisää.

Ja eihän joku tietotekniikka ole mitään todellista hyvinvointia, ei se tuo meille yhtään ainutta kananmunaa tai muutakaan materiaa. Eikä elintaso nouse jostain kännykästä, se on vaan tällaista typeryyttä, josta Veikko huovisen termi on hörköperseisyys."

Elätkö itse periaatteittesi mukaisesti?

"Itse haluan tietenkin toimia esimerkkinä. Minulla on edelleenkin ammatissani työhevonen, eikä minulla ole autoa, televisiota, vesijohtoa tai viemärisysteemejä. Sähköt kyllä on, sillä aina on tehtävä kompromisseja. Mutta sen olen vain huomannut, että siihen se on omaan panokseen jäänyt, ei kukaan naapureista ole seurannut esimerkkiä."

Tietotaidon likvidointi

Olet esittänyt näkemyksiä, että tällä hetkellä riittäisi, jos likvidoitaisiin teollisuuden palveluksessa olevat korkeimman teknologian taitajat? Olitko vakavissasi vai halusitko vain provosoida?

"Se olisi yksi hyvä tapa pysäyttää tai ainakin jarruttaa luonnon tasapainon järkkymistä. Ainahan näitä teollisuusjohtajia riittää, mutta lahjakkuuksia ei riitä loputtomiin."

Miten suhtaudut varsinaiseen ekoterrorismiin?

"Moraalisesti se on selvästikin oikeutettua, mutta jos heti lyö päänsä poliisin kilpiin, ei siinä ole mitään järkeä. Ihmisiä, jotka todella kantavat vastuuta tästä planeetasta, on määrällisesti niin vähän, ettei niitä kannata tuhlata mihinkään kamikaze-iskuihin."

Et ole itse ottanut koskaan osaa varsinaiseen terrorismiin. Jos nyt muodostuisi ryhmä, joka olisi valmis suoraan toimintaan, olisitko valmis toimimaan esim. neuvonantajana?

"Mielelläni. Ja onhan tässä vuosien varrella ollutkin vaikka minkälaisia suunnitelmia. Itse olen tosiaankin tähän mennessä ottanut osaa vain näihin väkivallattomiin iskuihin ja maksanut niistä sitten kymmeniä tuhansia markkojen sakkoja ja oikeuskuluja. "

Olisitko valmis uhraamaan oman henkesi luonnonsuojelun puolesta, jos siten pystyisit pelastamaan esim. jonkin laakamato-lajin säilymisen?

"Tätä pitäisi kysyä joltain nuoremmalta aatetoverilta, sillä minä olen jo tämän ikäinen, eikä elämänhalua ole välttämättä paljoakaan jäljellä. Olisin tietenkin valmis uhraamaan itseni, ja jopa melko pienestäkin panoksesta. Itseasiassa välillä on sellaisia kausia, että olisin valmis kuolemaan ilman mitään vastikettakin."

Ajatuksesi ovat vuosien mittaan muuttuneet selkeästi koko ajan vain kyynisemmiksi ja nihilistisemmiksi. 60-luvulla puhuit vielä pasifismista ja nyt olet jo valmis sumeilematta hyväksyvään jos jonkinlaisia veritekoja. Mistä tämä kehitys?

"Suuri aatteellinen vastustajani Urho Kekkonen totesi, että iän myötä sitä ihminen radikalisoituu. Uskoisin kuitenkin, että ajatukset ovat muuttuneet, koska maailma on muuttunut."

Olet yksi maamme siteeratuimpia ajattelijoita ja jopa New York Times on esitellyt näkemyksiäsi. Uskotko, että olet saanut julistuksillasi aidosti jotain aikaiseksi?

"Sitä on hirveän vaikeaa sanoa. Monet samalla tavalla ajattelevat uskovat, että nämä minun ajatukseni olisivat vaikuttaneet enemmänkin, mutta minä en ole mitään konkreettista vaikutusta huomannut. Maailman tilanne on tällä hetkellä kuitenkin jo sellainen, etten minä sitä pysty ainakaan pahentamaan."