Pillurallia pyörällä

Ajelet kolme kertaa viikossa häpynä Helsingissä. Eikö sinulla ole lainkaan häpyä?

“Ei. Äiti on joskus sanonutkin, ettei minulla ole mitään häpyä. Olen hävennyt jälkeen päin huonosti menneitä performansseja. Ja tunnen myötähäpeää, muun muassa katsoessani Woody Allenin elokuvia.”

Miksi naisen elin?

“Kaupungissa ei ole niitä. Fallossymboleja, kuten Risto Rytin patsas ja sodan naisten muistomerkki sen sijaan on.”

Kuka on ollut häpysi mallina?

“Se on sikermä nettikuvista, lisäksi olen katsonut omaani peilistä ja kuvanveiston pojat ovat konsultoineet, miltä sen pitää näyttää. He ovat olleet innoissaan.”

Härskeintä mitä olet tehnyt?

“Ei tule kauhean härskiä mieleen. Koska en tunne häpeää, en koe asioita välttämättä härskeinä. No, se oli aika härskiä, miten iskin avomieheni. Hän on buto-tanssija ja esiinnyimme samassa galleriassa. Järjestin meille esityksen samaksi päiväksi ja omassa esityksessäni näytin rintaani ja halasin ja suutelin kaikkia yleisössä.”

Olet aikaisemmin hypännyt mummona täytekakusta. Saako taide naurattaa?

“Joo. Taide saa naurattaa enemmänkin. Suurin osa ihmisistä hymyilee hävylleni. Ensireaktio voi olla, että mitä vittua. Tunnistaminen herättää usein huvitusta. En ole kadulla saanut kauheasti saanut järkyttyneitä kommentteja. Netissä on jyrkempiä mielipiteitä.”

Perustele 60-vuotiaalle sedälle, miksi sinulle pitäisi maksaa apurahaa hänenkin verovaroistaan.

“Taide on tärkeää, varsinkin taide, joka tulee ihmisiä lähelle. Kannustan muitakin taiteilijoita tulemaan kadulle. Jos saa toiset nauramaan, se on sen väärti.”

Anna vinkki teini-ikäisille, miten järkyttää vanhempia.

“Teini-ikäiset ovat olleet kaikista järkyttyneimpiä hävystäni. Vinkkini on: ryhtykää performanssitaiteilijaksi. Omat vanhempani ovat kannustaneet minua. Isäni on insinööri ja äitini tekee hyväntekeväisyystöitä.”

Mimosa Pale Taidehallin kesänäyttelyssä 16.6.