Hauskimmat sellaiset olen nähnyt vanhoilla tädeillä ja suurkaupungin huonomaineisissa lähiöissä. Sellaisilla ihmisillä, jotka ovat autuaan tietämättömiä siitä, että Louis Vuittonin Monogrammi-laukku esiintyi 1990-luvulla Frendeissä ja niitä myytiin Thaimaassa kopiona jo saman vuosikymmenen lopussa. Puhumme nyt laukuista, maailman kuuluisimman laukun Louis Vuittonin Monogrammin kopioista, joista jotkut on varustettu mitä mielikuvituksellisimmilla kirjainyhdistelmillä.
Kymmenessä vuodessa feikkilaukkujatarjonta on moninkertaistunut, kopiot parantuneet, rikollinen taustaorganisaatio rekisteröity ja Suomesta tullut piraattituotteiden merkittävä kauttakulkumaa. Mutta kopioiduin laukku on yhä Louis Vuittonin. Yhtiö pistää paljon paukkuja feikkilaukkujen valmistamisen ja leviämisen estämiseen. Osittain kyse on levinneisyyden rajoittamisesta, merkin kulumisesta väärissä yhteyksissä ja kuluttajien luottamuksen säilyttämisestä yhtiön tuotteisiin. Tuskin siitä, että kaikki feikkilaukun ostajat olisivat potentiaalisia asiakkaita.
Silti yhtiöllä olisi paljon suurempi ongelma, jos kukaan ei haluaisi kopioida sen laukkuja. Eikä sitä osattaisi asianajotoimistossa korjata.