Kuvittele estetisoidusti kuvattu rähjäinen suurkaupunki silmiesi eteen. Kyllä, kyllä. Kaupunki on kylmä ja kova, mutta ei suinkaan vihamielinen. Pikemminkin se on kaihoisan seisahtanut tunnelmaltaan.
Sinne se meidän Sami Hyypiä on sitten joutunut. Liverpoolin nelonen, Valioliigan puolustajien ehdoton ykkönen.
Sami on maailmaa nähnyt, fiksu nuori mies, mutta nyt Samilla on ongelma. Jotain on selvästi kateissa.
Hyypiä katselee eteerisesti sinne tänne. Pää pyörii. Katse hakee. Etsii vaan ei löydä. Mikä, mikä on kateissa? Nappulatossutko ovat kadonneet? Vai palloko on hukassa. Oikeasti vai muutenko vaan?
Ystävälliset liverpoolilaiset haluavat auttaa. He näyttävät Samille suuntaa. Mutta voi! Kaikki ystävälliset neuvot tuntuvat johdattavan Samia väärään suuntaan. Nyt ei taida olla Samin päivä.
Onneksi Sami saa välillä kikkailla paikallisen juniorin kanssa. Onneksi fanityttö vilkuttelee ikkunasta. Toivottavasti se lohduttaa etsivää Samia.
Etsintä jatkuu. Ja niinhän se on, että etsivä lopulta löytää. Sami on käyttänyt koko iltapäivänsä postilaatikon etsintään. Jo vain. Ja siinä se nyt sitten jöpöttää Samin edessä.
“On aika pitkä matka englantilaiselle postilaatikolle”, Sami mumisee.
Samin ongelmat eivät kuitenkaan ole ohi. Laatikko on juuri tyhjennetty, eikä ilkeä englantilainen postimies suostu laittamaan Samin kirjettä vielä avoimeen postisäkkiinsä.
“Onneksi suomalainen postilaatikko on lähempänä”, Sami toteaa lakoniseen tyyliinsä. Siksi hän valitsee Suomen postin netpostin.
Voi hyvät hyssyrät! Herätkää! Ei löydy Englannista postilaatikkoa, kirkuvan punaista pylvästä? Ja kun löytyy, löytyy myös vittumainen postimies.
On paljon varaa yrityksellä, joka sulkee ja on sulkenut konttoreita vuosikausia, huonontaa ja on huonontanut peruspalvelujaan vuosikausia. On paljon varaa yrityksellä, jossa ainoa asiakaslähtöinen asia on pienillä kirjaimilla rustattu logo. “Meitä on niin helppo lähestyä.” As if.