Roi Vaara

ARS Fennica-palkittu Roi Vaara on nykytaiteen grand old man, joka tunnetaan muun muassa kääriytymisestä Suomen lippuun juhlakunnossa. Vaara on käsitteellistä taidetta, mutta millainen on hänen taiteellinen käsityksensä? Yhdistämme Vanhan Kuppilaan, Jaana Rinne, kuuluuko?

Perjantai-iltapäivä täyttää Vanhan Ylioppilastalon kuppilan. Liki legendaarinen kuppila on siirtynyt oikealta vasemmalle, muuten kaikki on niin kuin ennenkin: kiihkeä tupakansavu, keskustelu, uushipit ja naamat vuosikymmenten takaa.

Terve vaarallinen Vaara. Onko Roi Vaara oikea nimesi?

“Joo, Yrjö Kristian Vaara.”

Internet-tiedon mukaan olet syntynyt sekä Norjan Mossissa sekä Suomen Valkeakoskella. Sekaannusta vai itse suunnittelemasi nettiperformanssi?

“Synnyin Pohjois- Norjassa, ja ollessani kolme perheemme muutti Valkeakoskelle. Sekaannus sattui asuessani 70-luvun lopulla Ruotsissa. Palatessani syntymäpaikkani oli jostain syystä vaihtunut Valkeakoskeksi. Yritättekö huijata minua, kysyin hakiessani passia poliisilaitokselta.”

Syntymävuosiakin esiintyy kaksin kappalein, 1956 sekä 1953. Jälkimmäinen lienee oikea?

“Joo.”

Tulit kaksi viikkoa sitten keikalta New Yorkista. Olet esiintynyt ympäri maailmaa, Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa, ja olet tunnetumpi ulkomailla kuin Suomessa. Sait hiljattain 34 000 euron arvoisen Ars Fennica palkinnon. Mitä aiot tehdä rahoilla?

“En tiedä vielä. Olen saanut kymmenen vuotta 1100 euron kuukausittaista taiteilija-apurahaa. Sillä saa maksettua vuokrat ja safkat, mutta ei paljon muuta.”

Haa, minulla on siis haastattelussa APURAHATAITEILIJA. Hienoa. Olet performanssitaiteilija. Mitä performanssi tarkoittaa?

“Ei mitään erityistä. Performanssi on amerikanenglannista johdettu yleissana mille tahansa tekemiselle. Amerikassa kaikki on performanssia. Jos auto kulkee hyvin, se tekee hyvää performanssia. Sana on väljä, sama väljyys sekä vapaus ovat performanssitaiteen ydin.”

Monet pitävät koko nykytaidetta ja siinä samassa performanssia humpuukina.

“Hyvä että ovat ylipäänsä jotain mieltä. Suomalaisten ja keski-eurooppalaisten suhtautumisessa performanssiin on suuri ero. Olen esiintynyt melkein kaikkialla, mutta Suomessa performanssi on underground-toimintaa. Naisemme saivat muita aikaisemmin äänioikeuden, mutta laajemmassa mielessä olemme jäljessä. Suomi ei ole demokratian, kulttuurin eikä taiteen edelläkävija.

Huomasin eron asuessani kaksi vuotta Berliinissä. Siellä toteutuu kansalaisyhteiskunta, ihmiset ovat yksilöitä. Suomalaiset mieltävät itsensä joukon jäseniksi. Meillä on aina pantu ihmiset riviin ja järjestykseen: pellot pakettiin ja pikkukaupungit pilalle. Ihmisiä on potkittu päähän. Tällainen ilmapiiri heijastuu siihen, mitä ihmiset mieltävät kulttuuriksi ja taiteeksi. Jos kaikki mitä ei ole erikseen sallittu on kielletty, ei ole ihme ettei ihmisillä ole nykytaiteeseen mitään suhdetta.

Ihminen on historian hämäryydestä lähtien tehnyt kuvaa itsestään. Tilaajat ovat vaihdelleet kirkosta valtioon ja omaan huviin. Demokratiassa kaikilla on oikeus olla jotain mieltä asioista.”

Myös performanssin grand old manilla. Olet tehnyt pitkään performanssia. 1980-luvun alusta lähtien Ö- Ryhmässä, Muu ry:ssä sekä kansainvälisen Black Market Internationalin jäsenenä. Olet liikkunut Valkoisena miehenä pitkin kaupunkia salkku kädessä kuin museosta karannut patsas kritisoiden kasvotonta byrokratiaa. Ovatko vitutuksen aiheet pysyneet samoina?

“Performanssissa on kysymys siitä, miten maailmaa katsotaan ja havaitaan. Haluan muuttaa sen kaiken!”

Vuonna 1999 esitit Finlandia- hymnin Suomen lippuun verhoutuneena. Lipun alta pilkisti erektio.

“Erektio oli salkoon nostamista! Kansallisuusaate on tiettyyn asteeseen ok, mutta muuttuu älyttömäksi jos pienessä piirissä elävät ihmiset kuvittelevat olevansa muita parempia. Kansallisuusaatteen pönkittäminen on koomista, koska nykymaailmassa kaikki asiat koskevat kaikkia. Kansallisiin arvoihin ja traditioihin vetoaminen on tavallaan itsemurhaa.

Esitin sen erektiojutun täällä Vanhalla…Finlandia-hymni on muuten tosi kiva sanoiltaan: oi nouse Suomi, nosta korkealle…Sanat sopivat erittäin hyvin tuohon erektioon.”

Valitsit Vanhan tapaamispaikaksi. Olet remontoinut täällä nurkkia ja maalannut kylttejä?

“Joo, sain täältä duunia kun mistään muualta ei herunut tuloja. Olen esiintynyt täällä useasti ja paikka on toiminut turvaverkkonani. Raisa Rauhamaata ja Anne Rouhiaista muistelen erityisen lämpimästi.”

Oletko koskaan tehnyt hanttihommia?

“Olen omistautunut tälle duunille. Ei tätä pystyisi muuten tekemään. Olin jo nuorena työtä karttava tyyppi. Halusin löytää muodon ajatuksilleni, joten ei ollut aikaa mennä hölmöihin duuneihin. Kun olin työttömänä työkkärissä tai sossussa, virkailijoiden kanta oli se, että fyrkkaa pitää säästää, tuntui että pyytämäni raha olisi ollut heiltä henkilökohtaisesti pois.

Ongelma on varmasti yhä sama. Virastoputkessa oleva ihminen joutuu koneiston riepoteltavaksi.

Olen elänyt puolet elämästäni köyhistä köyhimpänä, tapellut systeemiä vastaan. Se ei ole pätkääkään tukenut hommaani, päinvastoin yrittänyt kasvattaa musta tehdastyöläistä. Pari kertaa olen tippunut suojaverkon läpi tyhjän päälle niin, ettei mistään ole tullut rahaa. Ensimmäinen kerta oli 90-luvun alussa. Tein taidetta, mutta en tullut toimeen työlläni. Keksin järjestää viikonlopuiksi klubin juuri perustetun Muu ry:n taiteilijoille. Myin juomia, ohjelmasta vastasivat taiteilijat. Se oli hirveän nastaa, ja tietysti pimeää bisnestä. Kerran joku VR:n työntekijä soitti kytät huomatessaan jengiä istuvan Makasiinien katolla. Mitenkähän tässä oikein käy, kello on kaksi yöllä, mitä jos ne alkavat kysellä lupia, tai huomaavat, että mulla on baari pystyssä ja juomat rivissä….Menin ovelle. Kytät olivat hirveän korrekteja, minä otin mikrofonin ja pyysin jengiä tulemaan hemmetissä alas katoilta, että bileet voisivat jatkua.

Klubi tuotti jotain rahaa. Elin niillä, mutta en tietenkään ilmoittanut tulojani. Toiminta oli helvetin hienoa, mutta laitonta. Joskus on pakko paukutella rajoja. Jos työkkäri ja sossu eivät ota vastaan mitä pitäisi tehdä? Kolkata mummoja?

Sossusta ja työkkäristä eteenpäin kaikki, mitä tekee, on laitonta! Kun Suomessa puhutaan työttömyydestä, puhutaan siitä, että joku menee jollekin muulle töihin. Täällä on hyvin vaikeata yrittää itsekseen jotain. Kun ihmisiltä on viety ihmisarvo he eivät halua antaa sitä muillekaan. Siitä kasvaa kielteinen suhtautuminen kaikkeen, myös taiteeseen. Ei haluta ymmärtää tai ottaa vastaa sitä, joka on juuri tämän yhteisen elämämme ilmaisua.”

Olet kolmen lapsen isä. Millainen isä olet?

“Kun lapset olivat pieniä tein sen minkä pystyin, mutta se oli vaikeaa….Oma faijani olisi halunnut taiteilijaksi, mutta 50-luvun Suomessa se oli mahdotonta. Olen tavallaan toteuttanut faijan unelmaa.

Isä oli temperamenttinen tyyppi. Sain lapsena osakseni vitsaa ja läksytystä. Mutta vaikka faija kuritti niin, että puhisin kiukusta ja päätin, etten anna ikinä hänelle anteeksi, hän otti aina syliin ja paijasi niin kauan, että viha suli pois. Nerokasta.”

Millainen oppilas olit koulussa?

“Koulu tappoi uteliaisuuden. 16-vuotiaana luin Einsteinin suhteellisuusteoriaa, ja aloin ihmetellä miksi ajan olemuksesta ei puhuta koulussa.

Skideille voisi koulussa heittää kaiken sen tiedon, joka maailmasta tiedetään. Skidit pystyvät prosessoimaan asioita. Kokemukseni johdattivat ajattelemaan, että kaikelle mitä systeemi tarjoaa pitäisi löytää vaihtoehto, ettei mihinkään mitä se tuottaa pidä luottaa, koska se suhtautuu skideihin vähättelevästi. Tuli tunne, että kaiken täytyy olla perimmältään syvältä perseestä.”

Lapsellisuus on kova sana taidetta kokiessa. Saadakseen jotain irti on hyvä jättää perhearvot narikkaan ja hylätä omat ennakkoluulonsa.

“Joo. Pätee performanssiinkin. Omat performanssini ovat arkisia. Kuka tahansa voi tehdä samaa, ne eivät vaadi erityistä ammattitaitoa. Kyse on arjen runoudesta. Meidän ei tarvitse olla mestareita. Me voimme silti kommunikoida, välittää ajatuksia, luoda pysäyttäviä tilanteita ilman että vedotaan johonkin taitoon. Tämä on performanssin idea.”

Oletko nähnyt new yorkilaisen taikuri David Blainen esityksiä? Blainea voisi kutsua performanssitaiteilijaksi.

“Joo joo, ilman muuta. Olisi kiva tietää vähän tarkemmin millä se oikein pelaa. En ole nähnyt Blainen juttuja livenä, mutta nettisivuilla näin sen filkan, jossa jätkä seisoo kellokaupan ulkopuolella. Paikalle tulee ihmisiä ja jotenkin se taikoo niiden kelloja vitriiniin. Aivan far outia, käsittämätöntä.”