Säärimies

(Walter de Camp, hotelli Marskin kahvila, Suuren Säärihaastattelun tapahtumapaikka)

Hyvät lukijat, tämä on Wallu Valpion rakkain olohuone Helsingissä. Täällä tuo mies viettää kuusikin tuntia putkeen katsellen ohikulkevia naisia ja heidän sääriään. Hänellä on edessään pieni valkoinen laptop, jonka parissa hän on mukamas tekemässä töitä. Nyt kello lähestyy kuuttatoista, mikä on suurenmoinen hetki istuskella Marskin kahvilassa, Valpio sanoo. Toimistot näet sulkeutuvat ja kahvilan ohitse lipuu paljon naisia.

Me olemme asemoituneet Wallun suosikkipöytään, joka on Marskin kahvilan kulmapöytä. Kun seuraavan kerran kuljet tästä ohitse, pystyt vaivattomasti paikantamaan tämän pöydän ja ehkä kokeilemaan sitä itsekin. Tässä on suuret ikkunat, joista näkee kahteen suuntaan.

Minä tosin suhtaudun asiaan tietyllä varauksella. Olen intohimoinen naisten säärien ihailija, säärimies, kuten Wallu, ja olen kartoittanut säärivirtojen kulkureittejä Helsingin keskustassa. Säärinaiset ovat pakkomielteisiä shoppailijoita, fashion victimsejä, eikä Marskin edusta Mannerheimintien ja Lönnrotinkadun kulmassa tarjoa heille riittävää määrää kauppoja. Kymmenenkin metriä sivuun kaupoista vähentää hyvännäköisten säärten määrää tuntuvasti. Sen tähden esimerkiksi Aleksanterinkatu on vilkkaampi säärireitti kuin Espa, selostan Wallulle.

"Aivan", hän myöntää, "tähän kulmaan liittyy kuitenkin erinäisiä mielenkiintoisia piirteitä. Tässä on ensinnäkin liikennevalot kahteen eri suuntaan. Kun valot muuttuvat punaisiksi, kävelevillä naisilla on aikaa olla stabiilina odottamassa liikennevalon vaihtumista vihreäksi. Ja tuossa on Kenkä-Marski. Kenkien päälle ymmärtävät naiset tepastelevat tässä suuntaan ja toiseen. Lisäksi tässä käy valtava trafiikki. Tässä kävelee paljon sellaisia naisia, jotka suostuvat käyttämään hametta ja jotka sillä tavalla paljastavat tämän intohimon kohteen eli sääret. Katso nyt tuota, joka tulee tuolta. Hän pysähtyi valoihin."

Erinomainen yksilö, täytyy myöntää. Hienot korkosaappaat ja reisiä myötäilevä hame.

"Aleksanterinkatu on erittäin tärkeä säärifetisistille, kuten sanoit, mutta ongelmana on se, että siellä ei ole paikkoja missä pystyisi olemaan. Naisten säärien ihailemistahan ei voi harrastaa vain olemalla jossain kadulla paikallaan. Pitää löytää kahvila, josta voi hyvällä omallatunnolla rauhallisesti katsella. Aleksilla ei ole riittävästi kahviloita. Loppupeleissä hyviä säärikahviloita on vain vähän."

"Kahviloiden lisäksi Helsingissä on yksi tietty ravintola Virgin Oilin pöytä. Siinä sattuu tietyömaan takia olemaan mukavat portaikot, joissa toteutuu muunkinlaisia askeltyyppejä kuin pelkästään tasaisella kävelyä. Pohkeet tulevat hyvin esille, ja muut kävelyyn liittyvät eri variaatiot."

Onko säärimiehen siis parempi hakeutua sellaisiin ravintoloihin, joiden ohi kulkee hyvännäköisiä sääriä kuin sellaisiin, joissa on hyvännäköisiä sääriä sisällä ravintolassa?

"Kyllä, ja tämä on hyvin tärkeä erotella. Jos sinä etsiydyt sellaiseen ravintolaan, jossa on paljon hyviä sääriä, niin siihen liittyy sellainen ajatuksellinen ristiriita, että sinä ilmeisesti alat vokottelemaan niitä naisia."

Mitä ihmeen ajatuksellista ristiriitaa hyvännäköisissä säärissä ja niiden vokottelemisessa on?

"Minä puhun pelkästään esteettisestä nautinnosta. Sääriä on rauhoittavaa katsella, ja sääret antavat paljon ulottuvuuksia jalostaa sen katselun tuottamaa mielenrauhaa elämän muihin osa-alueisiin, kuten työhön. Naisten säärten katselua voisi kutsua meditoinniksi. Se tuo tietynlaisen rauhan ja uskon siihen että maailmassa on sittenkin oikeutta."

Sinä rauhoitut katsoessasi hyvännäköisiä sääriä?

"Kyllä. Se on hyvin tärkeää. Olen vienyt tämän paljon pitemmälle kuin vain siihen, että olisi kiva kammeta itsensä noiden säärten väliin."

Tavallaan ymmärrän Wallun pointin. Naisen sääret eivät ole pelkkä seksuaalinen kimmoke, vaan myös esteettisen katselunautinnon tarjoaja. Naisystäväni ovat "luullakseni" kuka minkäkin kestoisen meditaation jälkeen kyenneet mukautumaan siihen tosiasiaan, että olen heidän seurassaankin liikkuessani jatkuvasti katsellut myös muiden naisten sääriä. Katseleminen ei ole pettämistä.

En ole kuitenkaan koskaan kyennyt hyvännäköisiä sääriä katsellessani rauhoittumaan. Säärifetisismissäni ei ole buddhalaista ulottuvuutta. Jos olen kaupungilla liikkeellä naisen kanssa, jolla on hyvännäköiset sääret, ja sitten näen vielä muitakin hyvännäköisiä sääriä, alan ehdotella seuralaiselleni, että menisimme jonkin kahvilan vessaan panemaan. Olen tutkinut kahviloita ja selvittänyt missä on parhaat panovessat. Antaa vain tulla lisää sääriä ja lisää rauhattomuutta. Tämä erilinjaisuus Wallu Valpion kanssa osoittaa, että samankin fetissin harrastajat ovat erilaisia ihmisiä.

Wallu Valpion vuorokausirytmi on selkeä. Hän viettää iltapäivät kahviloissa katsellen naisten sääriä ja illat ravintoloissa katsellen naisten sääriä. Helsingin yöelämä on hänen kotipesänsä ja hän tietää, mistä löytyvät kurvikkaimmat sääret, mistä pilkistävimmät rinnat ja mistä vinkeimmät pyllyt. Hän ei itse tokikaan ole kiinnostunut rinnoista eikä pyllyistä.

"Rokkibaareissa on aina ne perusfarkkuihin pukeutuneet rähmäkorvamammukat ihmettelemässä paidan kaulus vähän enemmän auki."

"Entisessä Hesarissa on shake that booty -osasto liikkeellä. Tanssikulttuurihan korreloituu pyllyyn. Kun naisen naama on kuin kaivonpohjalta revitty, niin tietyntyyppiset miehet toteavat, että voi kun pääsisi tonne pyllyn puolelle kampeamaan. Pylly ja takaa päin paneminen on cool ja hip."

"Teatterin Vipissä ja Kaarle XII:ssa taas on naisia, jotka heiluttelevat nilkkojaan."

Ravintolan miesasiakaskunta siis valikoituu sen mukaan, mitä ruumiinosaa ravintolan naisasiakkaat vilauttelevat?

"Kyllä. Ravintolat hakevat tätä kautta profilointia. Vähänkään varakkaampien paikoista löytää sääriä. Sedu Koskisen paikoissa ovat shake that booty -tytöt ja sen kautta tietty miesryhmä, joka ei välttämättä rahakirstun päällä istu, mutta he näyttävät Idols-tähdiltä."

Ravintolakierroksillaan Wallu Valpio on havainnut, että rinnoista ja pyllystä puhuminen on maskuliinista ja hyväksyttävää, mutta sääristä puhuvassa kaverissa on jotain vikaa.

"Tietynlaista esteettistä viehtymystä naisen sääriin pidetään lähes yhtä syntisenä kuin homoutta tai lesboutta. Yhteiskunta ei hyväksy miehiä, jotka myöntävät avoimesti olevansa kiinnostuneita naisten sääristä."

Olemmeko me kaapissa?

"Nimenomaan!"

Wallu Valpiolla säärifetisismi alkoi itää Vantaalla taloyhtiöiden välisissä illanistujaisissa!

"Perheet kokoontuivat siellä ja vanhemmilla rouvashenkilöillä oli jotenkin sellainen mukava asento kun he istuivat. Oli kivan näköistä tyyliä liittyen sääripuoleen. Se tuntui hyvin miellyttävältä."

Sitten pikku-Wallu pääsi yläasteelle.

"Vaikka olin takapenkin poika ja hyvin rauhaton enkä paljon koulunkäynnistä piitannut, niin uskonnontunnilla oli uskonnonopettaja, jolla oli aina hame päällä ja hieman korkoihin liittyvä pukeutumiskoodi. Ne olivat ainoita kertoja, jolloin minä olin aina luokassa ensimmäisellä penkillä. Uskonnon numeroni oli aina kymppi."

Uskonnonopettajan sääriä katsellessasi et varmaan vielä käsittänyt rauhoittua?

"Nimenomaan rauhoituin."

Herran Jumala! Miten olen voinut tämän kulman missata?! Katso nyt noitakin sääriä, Wallu!

"Niin. Ja siihen se jää. Punaiset valot."

Alkusyksystä törmäsin eräässä yökerhossa Wallu Valpioon, ja hän halusi esitellä minulle nykyisen asuinkumppaninsa, naisen jota on kaksi vuotta pidetty salassa lehdiltä. Me menimme salin seinustalle, Wallu edellä ja minä perässä, ja siellä istui kaunis nainen, asuinkumppani. Mutta naisen esittelemisen sijasta Wallu alkoikin esitellä hänen sääriään. Ne olivat jumalaiset ja Wallu osoitteli ylpeän omistajan elkein niiden yksityiskohtia. Esineellisti niitä. Ja asuinkumppani vääntelehti tyytyväisyydestä.

Kun etsit uutta naisystävää ja seulot potentiaalisia kandidaatteja, lähdetkö liikkeelle sääristä?

"Oikeastaan melkein aina. Nykyisen uuden asuintoverini näin ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten kirjamessuilla. Istuskelin ravintolan puolella juttelemassa niitä näitä muutamien kirjailevien henkilöiden kanssa. Kiinnitin huomioni ensimmäiseksi siihen, että korot kopsuivat. Kun hän sitten käveli ohi, ajattelin että nyt näyttää käänteinen S-teoriani olevan hyvin mallillaan. Korot oli kunnossa ja sääret näyttivät olevan kunnossa. Siinä vaiheessa minulla ei ollut hajuakaan kasvoista, mutta lähdin hänen peräänsä. Kaikki alkoi sääristä."

"Osoittautui, että myös hänellä on absoluuttinen säärifetissi itsensä suhteen. Hän ei ole koskaan käyttänyt housuja. Hän edustaa myös kotona nailonpolitiikkaa ja tykkää kävellä korkokengissä vaikka kotona. Mikä varsinkin lepuuttaa hermojani. Täsmäiskuni onnistui."

Olet vihjaillut minulle, että nykyinen asuinkumppanisi ei nuku alastomana.

"Ei koskaan. Sinä aikana kun olemme tunteneet, hän ei ole koskaan yöllä nukkunut ilman stay upeja tai sukkahousuja. Välittömästi kotiin tultuaan hän vaihtaa ilta-asuun sopivat sukat, ja hän on koko ajan siinä hollilla nähtävissä. Alaston nainen olisi minulle suoranainen kauhistus."

Puhuit käänteisestä S-teoriastasi. Olet ilmeisesti kyseisen teorian kehittelijä.

"Käänteinen S" naisen säärissä on hienointa silloin kun tuo reisipuoli alkaa vähän näin (Wallu piirtää kädellä ilmaan hekumallista mutkaa) – ja sääripuoli vähän kaartuu näin päin " (Wallun käsi kurvaa toiseen suuntaan). Se on käänteinen S. Ja kun katsot takaapäin, siinä on olemassa myös tiimalasiteoria."

"Reidessähän pitää olla lihavara. Se ei saa olla riisikeppi. Polvi on hyvin tärkeä istuma-asennossa, kun nainen käyttää hametta. Polvi on yksi jalan seksikkäimmistä osista. Polvi vuorostaan palkitsee pohkeen, jossa myös pitää olla lihaa. Nilkan pitää olla mieluummin koron kanssa ja tietyssä asennossa. Tuossa menee taas yksi!"

Mikä tapaus! Täällä en pystyisi tekemään tietokoneen kanssa töitä.

Jos me säärimiehet olemme syrjittyjä, niin minkä ihmeen tähden minihameet sitten ovat niin suosittuja?

"Minihame ei liity sääriin mitenkään. Minihame on vaan… kun puhutaan näistä white trash -ihmisistä, ja muuten henkisesti kyvyttömistä ihmisistä.…Minihame on älyttömyyden maksimointi."

"Minihame liittyy siihen, että nyt melkein jo näkyy. Aura näkyy. Säärten ammattilaisen näkökannalta on tärkeintä juuri polven yläpuolella tai alapuolella oleva hame. Se antaa sääriin esteettisen vaikutelman. Ja mieluiten halkiolla, joka antaa vähän liikevaraa ja katsoja näkee mitä siellä on. Tämä ei liity mitenkään pilluun. Pillu on aivan eri asia kuin sääret."

Wallun sanat satuttavat, kun itse kuolaan minihameiden perään. Kuulun siis white trashiin, voi hyvä jumala. Meidän kahden välillä näyttää olevan se ero, että Wallu on puhdasverinen säärimies, minä taas olen sekä sääri- että pyllymies, ja monasti jopa pillumiehen asteella. Vain rinnat puuttuvat repertuaaristani.

Yritä ymmärtää, Wallu, että minä olen kiinnostunut myös siitä, mihin sääret johtavat. Sääret johtavat pyllyyn, ja sinä et siis ole enää kiinnostunut siitä.

"Olen kyllä tutustunut myöskin alan kirjallisuuteen ja totta kai se johdannaisuus on pyllyyn. Ei pylly ole poissuljettu. Totta kai, kun noustaan ylöspäin, on hyvin tärkeä se navan alla oleva, siellä pillun toisella puolella oleva, mitä myös arseksi kutsutaan. Asetelma on navasta alaspäin."

Niin, olen joskus sanonut jollekin naisystävälleni, että, sori, olemme tunteneet vasta pari vuotta enkä vielä ole ehtinyt kiinnittää huomiota kasvoihisi.

"Katso tuolla, siinä alkaa olla kohdallaan käänteinen S."

Tämä on suurenmoinen baari! Me säärimiehet olemme fetisistien aatelia.

"Katso tuota!"

Ja tuossa tulee yksi!

"Toimistot ovat juuri sulkeutuneet. Katso noita!"

Pysähtyivät punaisiin valoihin!

"Todella rauhoittavaa."

Nykysuomen intohimosanakirja

Rinnat ovat kehon maalaismaisin osa. Nainen maaemona ruokkii jälkeläisiään. Rinnat kuvattiin usein valtavina muinaisissa kiviveistoksissa. Rintamies on vauva, usein maalaisjuntti, hyvä aviomies. Jos Keskustapuolueella olisi pokkaa, naisen rinnat kuvattaisiin heidän lippuunsa.

Pylly viittaa sukupuoliyhdyntään, joka tapahtuu takaapäin. Pylly on rintoihin verrattuna julkeampi naisen kehon osa. Pyllymiehet ovat rintamiehiä railakkaampia, panomiehiä. Pyllystä puhuminen viittaa seksiin. Pylly sopiikin erinomaisesti tanssikulttuuriin: pepun veivaaminen kutsuu yhdyntään.

Sääret ovat ihailun ja halun kohteina ilman järjellistä selitystä. Sääriä ei tarvita suvunjatkamiseen. Sen tähden sääret, samoin kuin hiukset ja kynnet, ovat aidosti fetisistinen naisen kehonosa. Säärimiehet ovat fetisistejä, kun taas rinta- ja pyllymiehet ovat vain puutteessa.

Säärinaiset

Ulkomaiset TOP 3

Marlene Dietrich
Masuimi Max
Bettie Page

Suomalaiset TOP 3

Helena Lindgren
Karita Tuomola
Sanna Kiiski

Säärien maantiede

Terassit TOP 5

1. Kolmen Sepän patsaan terassi
2. Henry´s Pub
3. Iso-Roobertinkadun terassit
4. Hotelli Kämp
5. Café Kafka

Ravintolat TOP 5

1. Hotelli Marski
2. Virgin Oil Co.
3. Kaarle XII
4. Teatteri
5. Hotellien aulabaarit, joissa viihtyvät myös lentoemännät