Half Apple voitti Turku Bandstandin jo pari vuotta sitten mutta julkaisi kokopitkän esikoislevynsä vasta maaliskuussa.
"Musiikkityylimme ei ole ehkä vielä kovin suosittu Suomessa, mutta maailmalla kyllä", kertoo kitaristi Santeri Palkivaara.
Levynne nimi on Hands that held up the sky. Milloin viimeksi tuntui siltä, että taivas putoaa niskaan?
"Joka päivä taitaa tuntua jossain vaiheessa vähän siltä. Tänään ei tosin vielä. Ehkä se on vasta edessä."
Albumia on ylistetty arvosteluissa. Helpottaako se paineita seuraavasta levystä?
"Kyllä se helpottaa. Toisaalta saattaa tulla kova halu näyttää ja tehdä asiat vielä paremmin."
Työstitte levyänne 2,5 vuotta. Monestiko meinasitte hajota?
"Ei ollut mitään siihen viittaavaakaan! Syytä olisi ehkä ollut mutta ei varsinaista vaaraa kuitenkaan. Olemme soittaneet yhdessä todella kauan. Vaikka erimielisyyksiä tulisikin, ne ratkotaan nopeasti."
Olitte vuonna 2008 Suomen paras lukiolaisbändi. Pitäisikö musiikin olla yksi ylioppilaskirjoitusten aineista?
"Pitäisi, ehdottomasti. Olisin varmasti kirjoittanut sen ja ehkä jopa saanut ainoan laudaturini siitä."
Soittelet myös jazzia Iron Chef Quartetissa. Mikä on bravuurisi keittiössä?
"Noh, sanotaan vaikka nuudelit, vihannekset ja lihapullat. Kaikki yhtenä muusina."
Levyllänne on kappale nimeltä Stara! Mitä kaikkea raideristanne löytyy?
"Ei oikeastaan mitään hyvää meininkiä kummoisempaa. Ei edes kaljakoria."
Nimesi ei ole kovin rock-uskottava. Oletko harkinnut taiteilijanimeä?
"Itse asiassa olen. Jos breikkaamme, taiteilijanimeni on Alec Danger. Tähtäämme tietysti ulkomaille. Ei olisi mitään järkeä laulaa englanniksi, jos aikoisi soittaa vain Suomessa."
Musiikkianne verrataan muun muassa Radioheadiin. Tekö siis soittelette kävelykadulla Creepiä repeatilla?
"Ei Creepiä mutta Let downia kyllä. Eli aika lähelle osui. Emme kaihda keinoja musiikin tekemisessä. Osan meistä voi bongata viihdyttämässä turkulaisia pitkin kaupunkia, vaikkapa juuri kävelykadulla."