Seksi vie

Moresome

10.10.2003 10:35

Jopas oli ennakkoluuluton suhtautuminen swingereihin niin pääkirjoituksessa kuin itse artikkelissa! Kaikki muut "perversiot" City kyllä esittelee tuomitsematta, jopa glorifioiden. Harvoin artikkelin alkupuolisko todistelee, että "harva ihminen oikeasti on (esim.) transu ja ne jotka ovat ovat oikeasti onnettomia eikä sitä normaali suhde kestä..."

Mutta kun puhutaan ihmisistä, joille uskollisuus tarkoittaa muuta kuin limakalvohinkkausrajoituksia, niin siinähän karahtaa Citykin takajaloilleen. Ehkä me swingerit, kimppasekstaajat tai avoimissa suhteissa elävät ihmiset olemme edelleen liian suuri uhka yksiavioiseen (hetero)seksiin perustuvalle yhteiskunnalle. Kansalainen varo, swingeri saattaa haluta sinun miestäsi/naistasi.

Kun sinkku alkaa seurustella, siitä lähtien seksi on pelkästään rakkaudesta tehty toimitus, joka kuuluu vain av(i)oliittoon, tätä mieltä on siis City-lehtikin. Joka käsittääkseni sinkkukulttuurissa kuitenkin on valmis hyväksymään ajatuksen seksistä toisinaan "vain" aikuisten leikkinä. Sinkku saa ajatella, että voi olla vain seksiä, seurustelevalle sitä ei ole olemassa.

Pidetään siis kaapinovet kiinni ja vastaillaan kyselyihin kiltisti, ettei kukaan saa tietää, paljonko meitä on. Tai olisi, jos kaapeista ulos tulisimme, me huorintekijät. Mietin vain, moniko hyvä parisuhde ja perhe olisi säästynyt ehjänä, jos uskollisuudesta voisi keskustella ja etsiä ihan ikiomat säännöt.

Olemme tässäkin erilaisia. Joukossammme on ihmisiä, joita voi huvittaa naida muita, vaikka rakastaisi omaa kultaa yli kaiken. Tällöin vaihtoehtoja on monia. Hän voi elää onnettomana viettejään häveten. Hän voi ostaa seksiä, rahaan perustuvaa hyväksikäyttöä kun pidetään vähemmän tuomittavana kuin vapaaehtoista suhdetta. Sairas maailma? Hän voi pettää ja rikkoa suhteensa, vahingoittaen ehkä pysyvästi itseään, kumppaniaan ja lapsiaan. Tai hän voi elää onnellisena swingersuhteessa, omat säännöt määrittäen. Mutta tämähän oli tuomittavaa, sille "kenen pää sitä kestäisi". Ei meitä oikeasti ole. Sovitaan niin.

elamanfilosofi

12.10.2003 21:11

[LAINAUS]Moresome kirjoitti 10.10.2003 klo 10:35:

Jopas oli ennakkoluuluton suhtautuminen swingereihin niin pääkirjoituksessa kuin itse artikkelissa!

näin älähti swingeri cityn artikkelista.

olen seurannut kansan mielipiteitä uskollisuudesta, syrjähypyistä, kolmansista pyöristä, ryhmäseksistä, roolileikeistä ja parinvaihdosta. mikä on kun tavallinen seksi OMAN puolison kanssa ilman mitään rekvisiittaa ei enää kiinnosta? miksi se aluksi oli riittävää? partneri ei ehkä osannut käsitellä sinua vielä oikein, olitte molemmat hermostuneita jne, mutta se oli silti hyvää seksiä. harva uuden suhteen aloittanut ehdottaa ensimmäiselle rakastelukerralle bi-seksuaalin kaverinsa mukaanottoa.. tai että vastarakastunut pari haluaisi heti kokeilla parinvaihtoa - tuskin! mutta kun toinen alkaa olla tuttu ja arvattava liikkeissään, rakasteluun syntyy rutiineja, jännitys katoaa, ARKI laskeutuu makuuhuoneeseen.. SILLOIN pakokauhu iskee nykyajan vaihtelunnälkäisiin kuluttajiin (myös parisuhdekuluttajiin, ikävä kyllä)!
helppo ratkaisu on lopettaa suhde, jos seksin lisäksi ei muuta yhteistä koskaan ollutkaan ja jos itselle on vielä vientiä markkinoilla. jos suhteessa on plussia enemmän kuin miinuksia, on rakastajan/-ttaren hankkiminen looginen ratkaisu. jos on tarpeeksi selkärankaa, niin nostetaan asia pöydälle: "haluaisin vaihtelua, mutta dildo tai videon katselu ei enää riitä", "olisi sääli nyt erota, kun mentiin päätäpahkaa naimisiin ja nyt on nuo lapset ja asuntolaina", "jos sovitaan, että kumpikin hakee vaihtelunsa muualta, niin voidaan sekä säästää kakku että syödä se".
uteliaisuus, vaihtelunhalu, kyllästyminen, jännityksen kaipuu.. kaikki ihmiselle tyypillisiä ominaisuuksia. monogamia (yksiavioisuus) ei siis ehkä ole luontevin parisuhdemuoto meille. polygamia (moniavioisuus) ei myöskään ole saanut yksimielistä hyväksyntää ihmisen biologisena pariutumisideaalina. nykyihminen näyttää toteuttavan elämässään useimmiten seriemonogamiaa, jossa yksiavioiset suhteet seuraavat toisiaan: ensin yleensä seurustelusuhteet, sittemmin ehkä avo-/avioliitot. aiheesta tehtyjä tutkimuksia sivutaan Kerstin Bermingen kirjassa "KVINNAN - Djur eller människa? Ett vetenskapsteoretiskt perspektiv på
biologismens kvinnosyn.", joka on luettavissa osoitteessa http://hem.fyristorg.com/kerstin.berminge/indexb.html.
ehkä siis seriemonogamia on biologisesti vastaus siihen, mitä ihminen pohjimmiltaan haluaa, mutta m.m. yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti se alkaa olla raskasta, kun kuvassa on mukana yhteinen asunto, yhteiset lapset, yhteinen talous. kuinka monta kertaa sitä ehtii - tai JAKSAA - aloittaa kaikkea alusta? ihminen ei kuitenkaan tunne elävänsä, jos seksuaalinen jännite katoaa arjesta täysin. kun omasta kumppanista ei saa kiinnostavaa enää roolileikeillä eikä millään, on helppo ymmärtää että kumpikin hakee seksiseuraa kodin ulkopuolelta, ilman mustasukkaisuutta tai katkeruutta. that´s life - deal with it!

Moresome

13.10.2003 16:40

Elämänfilosofi pohti ansiokkaasti parisuhteen kehitysvaiheita, mutta loppupointti jäi vähän hämäräksi. Aluksi hän tuntui ihmettelevän, lopuksi selittävän. Niin tai näin, minä en usko, että tässäkään asiassa on yhtä syytä siihen, miksi joku on yksiavioinen, toinen kukasta kukkaan hyppijä tai joku toinen taas yhdessä suhteessa pysyvät swingeri. Samalla tavalla kuin ei ole yhtä syytä siihen, miksi joku on homo, hetero tai bi.

Joka tapauksessa en varmaan saanut omaa pointtiani läpi. Itse olen swingeri, koska en pidä seksuaalista sitoutumista parisuhteen keskeisimpänä määrittelynä. Mielestäni se on jäänne ajalta, kun ei ollut muutakaan konstia selvittää (olettaa...) syntyvien lasten isää. Ja lisäksi kyseessä on myös sukupuolinen asia. Kautta aikojen miehillä on ollut enemmän tai vähemmän hyväksytty oikeus "swingaamiseen", eli rakastajattariin, piikoihin tai prostituutioon. Tämä vain yleensä unhohtuu niiltä, jotka kaipailevat vanhoja hyviä yksiavioisia aikoja ja ihmettelevät, miksei nykyihmiselle mitään riitä. Eihän miehen oletettukaan olevan seksuaalisesti yksiavioinen, sitähän pidettiin epäterveellisenä ja vaimoparatkin kuolivat toistuviin synnytysvuoteisiin. Ei prostituoituja edes katsottu (eikä katsota aina vieläkään) "pettämiseksi", vain kunnon naisen kanssa saattoi "pettää". Seksuaalinen uskollisuuden vaatimus eritoten länsimaissa on käytännössä koskenut aina vain naisia. Se siitä yksiavioisesta utopiasta. Sääli vain, että ehkäisyvälineiden aiheuttama seksuaalinen vallankumous ja tasa-arvoistuminen johti edelleen kotrolliyhteiskuntaan, jossa romanttinen rakkaus katsotaan seksuaalisuuden ainoaksi luvalliseksi ilmenemismuodoksi.

Tästä syystä omilla elämänvalinnoillani haluan kyseenalaistaa vallisevaa mallia, jossa minun olisi hyväksyttyä jakaa hyvän ystäväni kanssa parisuhteen ulkopuolella kaikki muu, paitsi limakalvoni. Minä haluan määritellä parisuhteeni muuta kautta, kuin naimisen yksinoikeutena.

Johtuuko tämä sitten kyvyttömyydestäni sitoutumiseen (12 vuotta suhteessa :), huonosta isä- tai äitisuhteesta tai mistä tahansa, pohdinta on oleellista vain, jos tilaani pidetään sairautena, joka pitää parantaa. Ajatusleikkinä voisi kyseenalaistaa, mitkä itsetunnon ongelmat ajavat ihmisen suhteeseen, jossa on pakonomainen tarve omistaa toinen ruumiillisesti, jopa toisen elämän rajoittamiseen asti. Tai että kuinka moni luvaton syrjähyppy olisi jäänyt tekemätä, jos se olisi ollut sallittua, toki lupa etukäteen kysyen ja vastuu kantaen. Taitaisi mennä kielletyn hdelmän jännitys, kun vaimo vastaisi, että senkus panet sitä Tarjaa mutta käytät sitten kumia ja olet kymmeneksi kotona, kun pitää saada lapset nukkumaan. Mutta se provokaatiosta.

Minä erotan huvitteluseksin keskinäisestä rakastelusta, joka on kehittynyt yhteisen harjoittelun tuloksena kauas panemisesta. En siis ole kiinnostunut kimppakivasta "arkiseksin" puuduttaessa. Hämmästyttävä käsitys tuo, että seksi kävisi väistämättä tylsemmäksi parisuhteen vanhetessa, jolloin muita ihmisiä harrastettaisiin, jotta saataisiin jotain väriä harmauteen. Ilman kielletyn hedelmän lisää aika harva syrjähyppy on mitenkään tyydyttävämpi kuin harjoiteltu vakisuhde, veikkaisin.

Teininä en tosiaan olisi heti suhteen alussa suostunut swingaamiseen, mutta harvoinpa sitä teininä muutenkaan itsetunto kunnossa on. Aikuisena se olisi todennäköisesti eri juttu, mutta minulla ei ole mitään aikeita vaihtaa "arkista miestäni" muihin. Eikä tarvetta rikkoa perhettäni seksidraamoja rakentamalla.

Sen sijaan myönnän swingaavani "arkitodellisuudesta" paetakseni. Kuten teen myös kokatessani kavereiden kanssa, lukiessani kirjoja, käydessäni metsässä kävelyllä... Jotkut käyvät lätkämatseissa tai pelaavat roolipelejä. Minä pidän hauskaa kavereideni kanssa, erittäin satunnaisesti myös vaakatasossa.

Kaikkien ei tosiaan "tarvitse" swingata, kukin tyylillään. Kunhan haluan vain avata silmiä siihen, että toisinkin voi elää. Ja väitän, että jotkut parisuhteet olisivat onnellisempia, jos ihmiset uskaltaisivat luoda omat eikä ulkoa annetut säännöt uskollisuudelle. Toiset suhteet ja ihmiset tarvitsevat tiukkaa kontrollia, se on heidän tapansa.

Älähdin ainoastaan siitä, että City-lehti ei tuntunut suvaitsevan minun tapaani. Jos kyseessä oli sarkasmi, kuten swingausartikkelin kommenteissa epäillään, niin ei kyseessä ollut ainkaan hyvä sellainen. Tuskinpa homojutussakaan voisi sarkastisesti lohkoa "vitsejä" luonnonoikuista, joita kunnon ihmiset eivät ole.

Kaikki maailman swingerit, yhtykää ;)

MotoPsycho

17.10.2003 20:03

Itsekin ihmettelin kyllä tuota cityn artikkelin sävyä. Siitä kun sai sen kuvan, että kirjoittaja piti parinvaihtoa aika perverssinä touhuna. Minun mielestäni kaikki mitä kahden tai useamman aikuisen täysjärkisen ihmisen välillä tapahtuu kaikkien osapuolien vapaasta tahdosta on ok (ja tietenkään ei aiheuteta vahinkoa kenellekään kolmansille osapuolille). Ja tuossa parinvaihdossahan on käsittääkseni juuri kysymys siitä, että kaikki ovat vapaaehtoisesti mukana, eikä kenenkään puolisolle valehdella tai petetä annettuja lupauksia (valehtelua ja lupauksien pettämistä en kertakaikkiaan hyväksy).

Täytyy kyllä ihmetellä myös kahden edellisen kirjoittajan kyhäelmiä. Olen huomannut usein aiemminkin, että nämä ”suvaitsevaiset” henkilöt ovat usein kovin suvaitsemattomia meitä vanhakantaisempien arvojen kannattajia kohtaan. Olettekos te jotain Jumalan henkilökohtaisia juttukavereita, kun tiedätte noin suurella varmuudella, että kaikkihan sitä haluavat paneskella ympäriinsä? Mitä useampien ihmisten kanssa, niin sitä parempi? Vai kuinka te oikein pystytte sanomaan (esim.) minusta asioita, joita en tiennyt itsekään?

Ja sitten noista toisen ihmisen elämän kontrolloimiskommenteista. Jos te siis vaaditte kumppaniltanne, että hän suostuu parinvaihtoon, niin te olette vain suvaitsevia, moderneja ihmisiä? Mutta toisaalta jos minä vaadin kumppaniltani, ettei seksiä harrasteta muiden kuin minun kanssani (ja myös luonnollisesti itsekin pysyttäydyn vain omassa kumppanissani), niin minä olenkin sitten itserakas, ylikontrolloiva kusipää? Eikös minulla ole oikeus vaatia kumppaniltani ihan mitä minä haluan (kunhan tietenkin myös itse täytän samat kriteerit)? Säännöt tietenkin sovitaan yhdessä. Tietenkin kaikkein reiluinta olisi puhua elämän tavoitteista ja arvoista jo suhdetta aloiteltaessa (rehellisesti, ja ainakin pääpiirteissään), tällöin voisi heti lähteä eri teille, jos ilmenee sovittamattomia näkemyseroja todella tärkeissä asioissa (esim. jos toinen haluaa avoimen suhteen, ja toinen ei, toinen haluaa vielä joskus lapsia, toinen ei jne.).