Silkkoa sisältä

Pahimmillaan tilanne voi mennä tähän.” Johtajahammaslääkäri Lauri Turtola pitelee sormiensa välissä diakuvaa, jota ei tee mieli katsoa.

Kuvassa on suu, josta puuttuvat ylähampaat. Suu kuuluu parikymppiselle opiskelijalle. Hampaansa hän on tuhonnut ihan itse, oksentamalla.

”Tässä tapauksessa bulimia on jatkunut ainakin viisi kuusi vuotta”, Turtola toteaa.

Syömishäiriöiden fyysisiin vaikutuksiin törmätään Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä, YTHS:ssä, päivittäin. Joka kymmenes korkeakoulussa opiskeleva nainen kärsii syömishäiriöstä. Vuonna 2001 YTHS:n toimipiiriin kuului 130 000 opiskelijaa, joista yli puolet oli naisia. Heistä 7 000 sairasti tai oli sairastanut syömishäiriötä. Parin viime vuoden aikana syömishäiriöstä johtuvat käynnit ovat jatkuvasti lisääntyneet.

“Meille on ihan selvää, että tämä on räjähdysmäisesti kasvava ongelma”, toteaa YTHS:n syömishäiriötyöryhmän jäsen, lääkäri Terhi Laatikainen.

Koko väestöstä syömishäiriöön sairastuu muutama prosentti, mutta nuorista naisista 10-20 prosentilla on jonkinasteisia syömishäiriöitä. Hoitoon hakeudutaan nykyisin entistä herkemmin, mutta silti sairastuneista vain viidesosan arvioidaan hakevan hoitoa.

”Ei ole täydellisesti selvillä, kuinka moni nuori käyttäytyy ajoittain bulimisesti. Totuus voi olla 20 ja 40 prosentin välillä jossain”, sanoo Laatikainen.

Syömishäiriöt ovat sairauksia, jotka pyritään usein salaamaan viimeiseen asti. Lääkäriä ei kuitenkaan voi huijata, ei ainakaan pitkään. Syömishäiriöt aiheuttavat fyysisiä muutoksia, joista osa on peruuttamattomia.

”Bulimian kohdalla nuori hakee usein ensin apua muihin oireisiin yleislääkäriltä”, kertoo Laatikainen.

Usein syömishäiriön jäljet havaitsee ensimmäisenä hammaslääkäri. YTHS:n viimevuotisessa tutkimuksessa 20-vuotiaista naisopiskelijoista kahdella prosentillla havaittiin hampaissa jälkiä syömishäiriöistä.

Purukalusto ei tuhoudu vielä muutaman kuukauden oksentelusta, mutta noin vuoden jälkeen tuhot alkavat yleensä jo tuntua hampaiden vihlomisena. Aluksi syntyy kiillevaurioita ja hampaat alkavat reikiintyä. Hammas voi kulua jopa niin, että sen ydin paljastuu. Tuhoutunutta kiillettä ei saa takaisin, vaan hampaisiin joudutaan laittamaan pinnoitteita. Aina sekään ei riitä.

”Pikkuhiljaa kiille liukenee. Sitten hammas alkaa näyttää rispaantuneelta ja lohkeilee. Lisääntynyt karies pehmittää hammasta. Lopulta koko hammas pehmenee ja se joudutaan poistamaan”, kuvailee Turtola.

US:n syömishäiriöpoliklinikalla Lapinlahden sairaalassa kirjattiin viime vuonna yli 6000 käyntiä. Yli 90 prosenttia potilaista on nuoria naisia, mutta myös miehillä syömishäiriöt ovat lisääntymässä. On arvioitu, että joka kymmenes anoreksiaan ja joka neljäs bulimiaan sairastuva olisi mies.

Syömishäiriöpoliklinikalla arvioidaan potilaan hoidontarve. Välitön sairaalahoidon tarve on kyseessä painoindeksin ollessa 13:n paikkeilla. Hengenvaarassa potilas on painoindeksin pudotessa 10-11:n tienoille.

Lääkäri Mikael Riska työskentelee syömishäiriöpotilaiden kanssa päivittäin. Hän on nähnyt, mitä sairaudet ihmisen ruumiille aiheuttavat.

”Jo kuukausien sisällä seuraa elimistön kuivuminen. Verenpaine laskee, sydämen syke hidastuu ja suolatasapainossa tapahtuu muutoksia. Anorektikon pulssi voi olla jopa alle 40”, Riska luettelee.

Kuivuminen on seurausta syömättömyydestä ja oksentelusta. Se koskee sekä anorektikoita että buliimikkoja. Monet syömishäiriöiset käyttävät nesteenpoistolääkkeitä tai ulostuslääkkeitä, jotka pahentavat tilannetta. Erityisesti suolatasapainon muutokset ovat vaarallisia, sillä ne voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä, varsinkin buliimikoilla. Pahimmillaan rytmihäiriöt voivat johtaa kuolemaan.

Suolatasapainon muutokset aiheuttavat lisäksi turvotusta, varsinkin jalkoihin ja kasvoihin. Buliimikoilla kasvot turpoavat jo muutenkin, sillä sylkirauhaset ärtyvät oksentelusta. Useimmiten sylkirauhasten turvotus laskee oksentelun loputtua, mutta muutos kasvojen muodossa voi jäädä pysyväksikin.

Buliimikoilla on usein käheä ääni, joka johtuu happaman oksennuksen ruokatorveen ja kurkunpäähän aiheuttamista vaurioista. Ruokatorvi voi tulehtua ja suupielet halkeilevat oksennuksen kuluttavan vaikutuksen vuoksi. Käsien iho halkeilee, koska oksentaminen aiheutetaan työntämällä sormet kurkkuun. Monet tosin oppivat pian oksentamaan ”ilman käsiä”, vain jännittämällä vatsalihaksiaan.

Oksentelu sekoittaa ruuansulatusjärjestelmän, ja mahdollinen ulostuslääkkeiden käyttö pahentaa tilannetta. Pahimmillaan suolistoon voi syntyä lihas- ja hermovaurioita. Joka tapauksessa buliimikot kärsivät jatkuvista vatsavaivoista ja närästyksestä. Oksentelu voi johtaa myös palleatyrän muodostumiseen.

Riskan vastaanotolle jonotetaan usein lapaset kädessä ja kesälläkin trikoot farkkujen alla. Anorektikot palelevat koko ajan; puhutaan raajojen ”sinistymisestä”. Sairaalloisen laihuuden lisäksi ulospäin näkyy myös ihon kuivuminen ja hiustenlähtö. Nukkaista karvaa voi sen sijaan alkaa kasvaa muualle ruumiiseen, esimerkiksi poskiin. Hiustenlähtö koskee myös buliimikkoja, ja nukkumisvaikeudetkin liittyvät molempiin sairauksiin.

Bulimia, kuten anoreksiakin, alkaa usein laihdutusyrityksestä. Buliimikko saattaa suunnitella oksentavansa vain vähän aikaa - siihen saakka, kun on saavuttanut tavoitepainonsa. Oksentaminen kuitenkin riistäytyy käsistä, eikä lopettaminen enää onnistu. Oksentelu muuttuu jokapäiväiseksi, ja lopulta buliimikko voi oksentaa viisi kuusikin kertaa päivässä.

”Jatkuva ahmiminen ja oksentaminen täyttää suuren osan päivästä. Työ, opiskelu ja kaikki asiat kärsivät”, toteaa Riska.

Vaikka buliimikot ovat yleensä normaalipainoisia, kärsivät he rankan oksentelujakson aikana anorektikkojen tavoin aliravitsemuksesta. Aliravitsemus vaikuttaa kilpirauhasen ja aivolisäkkeen toimintaan. Stressihormonien tuotanto lisääntyy ja aineenvaihdunta sekä pituuskasvu hidastuvat. Anorektikoilla kuukautiset yleensä jäävät pois, ja bulimiaa sairastavista naisistakin vain kymmenellä prosentilla on normaali kuukautiskierto. Vaikutukset voivat ulottua pidemmällekin; lapsetto-muudesta kärsivillä naisilla on tavallista useammin ollut syömishäiriöitä.

Liian alhainen estrogeenitaso aiheuttaa myös luiden haurastumista, ja osteoporoosin riski kasvaa. Myös luuytimen toiminta heikkenee ja vastustuskyky alenee, kun valkosoluja ei synny riittävästi.

Ja lista jatkuu: pistelyä raajoissa, munuaisvaivoja, tahdotonta kouristelua, masennusta, ahdistusta, mielialavaihteluita. Mitä kauemmin syömishäiriö jatkuu, sitä vakavammiksi käyvät sen seuraukset.

”Tänne on tuotu esimerkiksi potilas, jonka painoindeksi oli 10,7. Hän pystyi hädin tuskin kävelemään itse, ja ravintoa jouduttiin antamaan nenä-mahaletkun avulla. Potilas itse koki olevansa täysin terve ja normaalipainoinen”, Riska kertoo.

Sekä anorektikoilla että bulimikoilla itsemurhariski on normaalia suurempi. Anorektikoista noin viidellä prosentilla sairaus johtaa kuolemaan.

Syömishäiriöt sairauksina eivät ole uusia ilmiöitä. Anoreksia on tunnettu jo vuosisatoja, ja bulimia sai oman diagnoosinsa vuonna 1979. Mutta nyt niistä on tullut uusia kansantauteja.

Jos 16-25-vuotiaista nuorista naisista esimerkiksi 10 prosentilla on jonkinlainen syömishäiriö, se tarkoittaa yli 32 000:ta ihmistä. Se puolestaan tarkoittaa juuri nyt paljon liukenevia hampaita, turvonneita poskia, irtoavia hiuksia ja haurastuvia luita. Pidemmän aikavälin seurauksia voi toistaiseksi vain arvailla, jos uskaltaa.

Vaikka syömishäiriöpotilaista yli puolet toipuu kokonaan, osalla syömishäiriö kroonistuu. Kolmasosa sairastuneista toipuu jonkin verran, mutta sairastuu myöhemmin uudestaan. Täysin normaalin suhtautumisen ruokaan saavuttaa vain hyvin harva syömishäiriötä sairastanut.

Sairaskertomuksia

”Olen sairastanut bulimiaa vajaan puoli vuotta. Nykyään ahmiminen on lähes päivittäistä, samoin oksentaminen. Suurimpia fyysisiä oireita ovat esimerkiksi uupumus: portaita ei jaksa kävellä ylös, pari juoksuaskelta hengästyttää. Luulisin tämän johtuvan kaliuminpuutteesta tai elektrolyyttitasapainon häiriöistä. Sydän hakkaa kummallisella tavalla, lyöntien tasaantumiseen pelkän seisomaan nousemisen jälkeen saattaa mennä minuutteja. Hampaita vihloo jatkuvasti, vaikka yritän hoitaa niitä huolellisesti. Samoin kurkkuun ja nieluun sattuu lähes jatkuvasti, kipu voi herättää yölläkin. Vastustuskyky on alentunut, olen jatkuvasti flunssassa. Myös ummetus on jatkuva vaiva.”

”Ei mitään syytä olla oksentamatta, enkä mä ymmärrä, olisiko elämä parempaa, jos jättäisin jonkun kerran konvehdit tai aterian oksentamatta, kuin että oksentaisin, sillä ei asialla ole niin merkitystä enää. Tietenkin hampaat on yksi syy, tai no, ainoa syy.”

”En halua lihoa, taistelen vastaan, kävelen kymmeniä kilometrejä, nostelen painoja, teen vatsalihaksia, rääkkään ruumistani, joka on jo nyt niin loppuun palanut. Kipuja kaikkialla, särkylääkkeitä lääkäri määrännyt enemmän kuin joillekin vanhuksille. Poltan kynttilääni molemmista päistä, en vain osaa lopettaa.”

”Yksin en pysty hoitamaan esim. kauppa-asioita, jalat menee alta, kädet ei nouse ylös jne. En ole ikinä oksentanut tahallisesti, mutta himourheillut sitäkin enemmän (jalkani ovat tohjot, liikun vaikka olisin kipeä, jumppaan öisin). Leposykkeeni on järkyttävän alhainen. Huimaus on tehnyt musta invalidin. Kaliumarvot ovat olleet alhaiset ja vitamiininpuutos on. Tänään lepäsin tunnin ennen kuin sain vietyä matot ulos. Sitten jouduinkin lepäämään taas tunnin, että pystyin imuroimaan. Ja mä olin ennen niin aktiivinen ihminen. Mua ärsyttää se, etten pääse mihinkään! Mua ketuttaa se, että kaupassa joudun nojaamaan kärryihin, että pysyn pystyssä.”

”Olen täysin valmis siihen, että paino hiukan nousisikin tästä, kunhan tuntuisi paremmalta eikä enää palelisi eikä paikkoja kolottaisi kuin 80 vuotta mua vanhemmilla mummoilla. Että nälkä tuntuisi muunakin kuin huonon polven särkemisenä. Etten joutuisi huolestuttamaan rakasta ystävääni, kun joskus shoppaillessakin alkaa huimaamaan niin tajusti, että on istuttava alas, vaikka olisin syönytkin sinä päivänä ihan oikein. Haluan muuta elämänsisältöä kuin energiasisällöt.”

”Aineenvaihdunta on hidastunut ainaisesta jojo-laihduttamisesta. Vatsa on lakannut kokonaan toimimasta normaalisti. Aina on ummetusta tai ripulia. Bulimiakausina on jatkuva ripuli. Lähes jokaisen ruokailun jälkeen ylävatsa tulee todella kipeäksi ja vatsa turpoaa ilmasta. Lääkäri sanoi, että se on vatsakatarri ja johtuu oksentelusta, jonka seurauksena ruokatorvi ja vatsalaukun yläosa ovat ärtyneet pahasti. Vatsa on herkistynyt paljon. Maito, palkokasvit ja jotkut viljat aiheuttavat kipuja ja turvotusta.”

”Jos en onnistu mielestäni tarpeeksi hyvin oksentamaan, työnnän pehmeän, kovareunaisen putken noin 15-20 cm kurkkuuni ja oksennan. Kun tein tuota kolme päivää, siis makasin lähinnä, oksensin ja kävin lenkillä, niin elimistö petti ja jouduin ensiapuun. Kaksi viimeistä kertaa oksensin verta, jota valui myös nenästäni. Tietenkin se putken pää repi ruokatorveni koko matkalta auki. Pelkkä veden juominen tuntui kuin olisi juonut rikkihappoa ja puhuminen sattui, kun ruokatorvi ja kurkku olivat haavoilla. Nyt olen ottanut putken kovan reunan pois, eli enää ei tule kuin nenästä verta, kun oksentelen. Liikunta ja oksentelu ei tee hyvää, koska elimistöni alkaa jälleen pettää. Alkava nivelrikko on kai taas tulossa, joten lääkäriin taidan joutua joka tapauksessa.”

”Hampaiden kiille on huonontunut, reikiä tulee jatkuvasti, hampaat lohkeilevat: yhtäkkiä syödessä saattaa hampaasta vaan pudota pala, tämä siis bulimian takia. Anoreksia aiheutti huonontuneen verenkierron. Vaikka olen normaalipainoinen, palelen aina, ja sormet ja varpaat menevät usein ihan sinisiksi.”

-Lainaukset Syömishäiriöisten tuen ja Verkkoklinikan keskustelupalstoilta sekä syömishäiriöpotilaiden lähettämistä sähköpostiviesteistä. Tekstejä on lyhennetty.

Anna, 18

Diagnoosi: Bulimia nervosa
Sairastanut: 5 vuotta

”Halusin laihtua. Olin lukenut novellin, jossa puhuttiin bulimiasta, ja siitä keksin sen.”

Anna oli 13-vuotias sairastuessaan bulimiaan. Oksentamisesta tuli nopeasti jokapäiväistä. Anna laski kaloreita ja urheili fanaattisesti.

”Pyöräilin ja lenkkeilin. Rullaluistelin parinkymmenen kilometrin lenkkejä. Tiesin tarkalleen, paljonko haihtuu nestettä, kun juoksen tietyn matkan. Seitsemän kilometrin lenkillä paino tippui 800 grammaa.”

Pari vuotta sitten, kun bulimia oli pahimmillaan, Anna oksensi viisi kuusi kertaa joka päivä. Nyt Anna on 18. Kirjoitukset olisivat edessä, mutta fyysinen ja psyykkinen väsymys estävät koulunkäynnin, ja Anna on ollut sairaslomalla syksystä lähtien.

”Stressi pahentaa tilannetta. Voin oksentaa koko yön, kun pitäisi lukea. Kokeisiin ei kehtaa mennä, kun ei ole tarpeeksi valmistautunut. Joinain aamuina tunnen itseni niin rumaksi ja lihavaksi, etten voi lähteä ovesta ulos.”

Asioita jää tekemättä, koska on päästävä oksentamaan. Tapaamiset ja harrastukset saavat odottaa, ja ystäväpiirikin on kutistunut. Yhteyttä ei jaksa pitää, ei jaksa esittää pirteämpää kuin on. Sairaus syö myös säästöt.

”Yhtenä kesänä meni puolessatoista kuukaudessa kuusi tuhatta markkaa lähes pelkästään syömiseen ja oksentamiseen.”

Nyt Anna oksentaa enää muutaman kerran viikossa, mutta pitkään jatkunut sairaus on ehtinyt jo jättää jälkensä ruumiiseen. Oksentamisen seuraukset alkoivat näkyä Annan suussa noin vuodessa. Hampaat alkoivat vihloa ja reikiintyä. Paikkoja on jouduttu laittamaan yli 20, ja kiillevaurioita on paljon. Reikiä on erityisesti etuhampaiden takapuolella, jonne vatsahappo oksentaessa osuu. Toisinaan paikkoja irtoaa.

”Tiesin, että oksentamisen jälkeen ei saisi koskaan harjata hampaita, ja olen yrittänyt syödä purkkaa tai huuhdella suuta vedellä”, Anna kertoo.

Oksentaminen on johtanut myös ihon huononemiseen, poskien sylkirauhasten turpoamiseen ja ruokatorven ärtymiseen.

”Närästää usein, ruokatorvea polttaa. Ja silmien ympärille tulee oksentamisesta pieniä verenpurkaumia.”

Verikokeissa Annalla on todettu bulimiasta johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta ja liian alhainen hemoglobiini. Kaliumarvojen kanssa on ollut ongelmia. Myös ruuansulatusjärjestelmä on mennyt sekaisin jatkuvasta ahmimisesta ja oksentamisesta.

”Voin olla päivän syömättä, eikä se tunnu missään. Tai sitten voin syödä kuinka paljon vain. Ajoittain, jos on paljon oksentanut, vatsaa polttaa.”

13 - 14-vuotiaana Anna alkoi myös viillellä itseään partakoneenterillä.

”Itseään haluaa vahingoittaa, koska kokee olevansa arvoton. Jos olen syönyt mielestäni liikaa, saatan rangaista itseäni sillä tavalla.”

Masennus, väsymys ja univaikeudet ovat pahentuneet koko ajan. Nyt Annalla on kokeilussa neljäs mielialalääkitys. Lisäksi hän syö unilääkkeitä ja rauhoittavia. Terapiassa hän käy kahdesti viikossa.

Oksentamisen syyksi voi riittää vaikka yhden omenan syöminen, toisinaan syöminen jatkuu fyysiseen pahoinvointiin asti.

”Ihan älyttömästi ihmisen maha vetää. Siinä voi mennä sipsipussi, litra jäätelöä, kattilallinen makaronia, jugurttia, pullaa… sellaisia ruokia, jotka on helppo oksentaa.”

Nyt Anna on jo oppinut, ettei osta kotiin kerralla ruokatarpeita kuin yhdeksi päiväksi, mieluiten vain yhteen ateriaan. Oksentelun lopettaminen on vaikeaa, vaikka tietää millaisia fyysisiä seurauksia sillä on.

”Kyllähän se vituttaa, jos hampaat tippuu suusta. Mutta ei se estä oksentamista. Halu laihtua on niin paljon voimakkaampi kuin halu parantua.”

Annalle on tarjottu hoitopaikkaa sairaalassa, mutta hän on kieltäytynyt.

”Ajattelen, etten ole tarpeeksi syömishäiriöinen sinne. Osastolle on hirveät jonot ja minä nyt kuitenkin pärjään. Ja kun kirjoitetaan, että terveydenhuolto on ylikuormitettu, siitäkin tuntee syyllisyyttä. Että menisi sinne, kun joku muu saattaisi tarvita sitä paikkaa paljon kipeämmin.”

Mari, 35

Diagnoosi: Anoreksia nervosa
Sairastanut: 20 vuotta

Mari sairastui anoreksiaan yli 20 vuotta sitten, ollessaan 14-vuotias.

”Paino vain tippui pari kiloa, ja se lähti siitä. Puolen vuoden päästä olin sairaalassa, painoin 32 kiloa. Olin kuolemaisillani, mutta en tiennyt sitä itse silloin ollenkaan. Ihmettelin, miksi jouduin sairaalaan.”

Tällä hetkellä 169-senttinen Mari painaa 42 kiloa, enemmän kuin kahteenkymmeneen vuoteen. Nyt hän yrittää taas laihtua hiukan lisää, ja pitää päivittäisen energiansaantinsa alle 1 000 kalorissa.

”Tää on niin krooninen tila jo, että mä en tiedä, onko mulla joku vai eikö mulla oo mikään.”

Muutama kuukausi sitten Mari meni niin huonoon kuntoon, ettei jaksanut enää edes kävellä. Fyysisesti vointi on nyt huonompi kuin koskaan aiemmin.

”Töissä on vaikea käydä, kun täytyy koko ajan keskittyä siihen, että pysyy tolpillaan. Väsymys on hirvittävä koko ajan, ei ole voimaa missään.”

Jo kävely portaita ylös saattaa välillä olla liikaa.

”Sydän rupeaa hakkaamaan, alan vapisemaan ja päätä alkaa särkeä heti.”

Mari kärsii myös syömishäiriöisille tyypillisistä univaikeuksista. Juuri koskaan hän ei saa nukutuksi kolmea tuntia enempää yössä.

”Kun olin tosi huonossa kunnossa, en nukkunut ollenkaan. En jaksanut tehdä muuta kuin istua silmät kiinni. En edes uskaltanut nukkua, koska ajattelin, että kuolisin jos nukkuisin.”

Lukea Mari ei jaksa, ja kirjoittaminen on hankalaa, sillä käsiin on alkanut tulla kramppeja. Vatsakivutkin vaivaavat.

”Ihan kuin joku työntäisi tikarilla vatsaan ja vääntäisi.”

Pari vuotta sitten Mari sai rytmihäiriöitä. Sydänfilmistä ilmeni, että anoreksia oli ehtinyt jo vahingoittaa sydäntä.

”Anorektikoilla on yleensä hidas pulssi, mutta mulla on hirvittävän nopea. Kyllähän siinä on sydänkohtauksen vaara, jos rupeaisin yhtäkkiä hulluna huhkimaan jossakin”, Mari toteaa.

Tuhoisimmin anoreksia on vaikuttanut luustoon. Syömishäiriöstä johtuva osteoporoosi on haurastanut Marin luut.

”Luut on kuin seitsemänkymppisellä mummolla. Mun pitäisi liikkua, koska luut tarvitsevat rasitusta, mutta en pysty, koska kunto on niin huono.”

Osteoporoosin pahenemisen ehkäisemiseksi Mari on nyt hormonilääkityksellä, joka on parantanut tilannetta hiukan. Samalla ovat palautuneet 20 vuotta anoreksian vuoksi poissa olleet kuukautiset.

Lisäksi Mari syö unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä.

”Kaikki liittyy syömiseen, se täyttää pään ja se ahdistaa.”

Mari ei edes muista, milloin olisi viimeksi tuntenut nälkää. Hän erottaa vain verensokerin laskemisesta johtuvan väsymyksen ja vapinan. Päivittäinen ravinto koostuu pääosin hedelmistä, vihanneksista ja leivästä. Esimerkiksi pizzaa Mari on syönyt viimeksi yli 20 vuotta sitten.

”Aina kun syön, mietin, voisiko tämän nyt jättää tekemättä. Mun mielestäni maailma olisi paljon helpompi, kun ei tarvitsisi syödä.”

Mari on myöntänyt itselleen vasta pari vuotta sitten sairastavansa anoreksia. Edes sairauden tunnustaminen ei ole auttanut parantumisessa.

”Se on hirvittävä voima, kuin pyörremyrsky, joka vetää sisäänsä. Siihen liittyy tunne, ettei kelpaa mihinkään. Että olen niin huono, en saa syödä. Koko ajan kieltää itseltänsä kaiken, koska ei ole sen arvoinen. Kieltää koko elämän, koska ei ole sen arvoinen.”

Pieni ABC

Anoreksia
Laihuushäiriö. Pakonomainen laihduttaminen. Voimakas painon nousun tai lihavaksi tulemisen pelko, itsensä kokeminen liian lihavana alipainoisuudesta huolimatta. Anorektikko syö hyvin vähän, liikkuu usein pakonomaisesti, saattaa myös oksennella ja käyttää ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä.

Bulimia
Ahmimishäiriö. Toistuvia ahmimiskohtauksia, jolloin buliimikko tuntee menettävänsä syömisen hallinnan. Lihomisen pelossa yrityksiä estää painonnousu oksentamisella, ulostus- ja nesteenpoistolääkkeillä, paastolla tai liiallisella liikunnalla. Diagnoosin rajana vähintään kaksi ahminta-oksennuskohtausta viikossa kolmen kuukauden aikana.

Painoindeksi
Painoindeksi (BMI = Body Mass Index) suhteuttaa painon ja pituuden. Se lasketaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Esim: henkilö on 165 cm pitkä ja painaa 58 kiloa:58 / (1.65 x 1.65) = 21,3
Normaalin, terveen aikuisen viitealue on 20-25. Normaalin teini-ikäisen viitealue on 18-23.

Apua!
Syömishäiriökeskuksen palveleva puhelin: (09) 566 2198
Nimettömät ongelmasyöjät (OA) infopuhelin: 02065 42460
Syömishäiriöt - hammasvauriot -lehtinen tilattavissa YTHS:stä, p. (09) 405 051, ja luettavissa osoitteessa www.yths.fi