Sofi Oksanen - Hagia Sofi

Me istumme Kämpin ravintolan ikkunapöydässä. Kello on 15 ja päivä hämärtyy pimeäksi. Tuntuu kuin maailmankaikkeus olisi jättimäinen goottilinna.

Sinä otat siis Simpukoita mariniere: valkoviiniyrttiliemessä keitettyjä sinisimpukoita, pommes frites ja talon majoneesia.

"Simpukoita vain puoli kiloa."

Minä otan katkarapuspagetin: katkarapuja ja sinisimpukoita, maustettua spagettia, yrttejä ja parmesaania.

Tarjoilija poistuu.

Näin sinut jonain päivänä Cafe Kafkassa. Istuit Imbi Pajun kanssa selkä minuun päin ja sinulla oli todella hienot kengät. Olisin halunnut ottaa kengistäsi salaa valokuvan, mutta Imbi katsoi koko ajan minun suuntaani. Väijyin kenkiäsi puoli tuntia, mutta en saanut niistä napatuksi kuvaa.

"Joo, joo, kengät ovat ystäviäni."

Kenkäjuttuni tuntuu uponneen Sofi Oksaseen, piinkovaan feministiin, nyt jos vain keksisin oikean tavan jatkaa.

Asutko vielä Kalliossa?

"Ostin sieltä kesällä uuden asunnon."

Vuoropuhelu saattaa kuulostaa leppoisalta, mutta Sofi Oksanen on äärettömän kyllästynyt puhumaan asioistaan. Hän ei ole siinä pisteessä kuin jotkut tähdet, jotka eivät kestä edes kuulla itseään puhumassa itsestään, mutta hän on kiertänyt koko syksyn markkinointiturneilla.

"Viime viikolla olin Amsterdamissa ja Brysselissä ja sitä ennen viikon Vilnassa. Sitä ennen olin viikon Joensuussa, ja sen kauemmaksi en enää muistakaan. Puhdistus ilmestyi Hollannissa, ja Joensuussa Puhdistus on Kaupunginteatterissa. Olen puolitoista vuotta yrittänyt löytää aikaa kirjoittamiselle, mutta se ei onnistu. Ensi vuosikaan ei näytä kirjoittamisen kannalta hedelmälliseltä. Ehkä jotain taustatyötä pystyy tekemään."

Mielessäni käväisee ajatus: entä jos Sofi Oksanen romahtaa kyllästyneisyyteensä ennen kuin simpukat tulevat.

"Olin mukana yhdessä Tanskan television ohjelmassa, mistä iltapäivälehdet ovat hermostuneet."

Niin, sinä latasit televisiossa täyslaidallisen.

"En kokenut ladanneeni täyslaidallista. Puhuimme kolme päivää Suomesta. Lopputulos on ohjaajan näkemys. Olen etukäteen päättänyt, että en anna aiheen viedä minua mukanaan, mutta en pysty olemaan hiljaa."

En muista tuttavapiiristäni kuulleeni kuin yhden tapauksen, jossa naista olisi hänen miehensä pahoinpidellyt.

"Tilastot valitettavasti kertovat muuta. Plus että Suomessa on ihan huono lainsäädäntö, mitä tulee lähisuhdeväkivaltaan. Plus että kuolema saattaa johtua siitä, että se kymmenes läpsäisy päähän on se viimeinen kerta, ja lopputuloksena on aivoverenvuoto täysin rauhallisissa olosuhteissa."

Simpukat tulevat.

Soitin Imbi Pajulle ja kysyin häneltä, mitä voisin kysyä sinulta. Hän ehdotti, että puhuisimme nykyajan pahuudesta.

"Pahuus ei ole kiinnostavaa. Tiedän että Imbiä viehättää puhua pahuudesta, mutta minusta absoluuttista pahuutta ei ole olemassa. Se on eksistentialistista ja siinä mielessä ongelmallista. En usko, että ihmiset ovat syntyneet pahoiksi."

Se siitä ideasta. Sofi Oksanen on tapansa mukaan pukeutunut mustiin vaatteisiin. Hänen meikkinsä vaikuttaa yksinkertaiselta, mitä se ei varmasti ole. Hänen vahvasti punatut huulensa ovat huikaisevan kauniit, ja ilmeisesti on kyse samantasoisesta maalaustaiteesta jota näkee taidegallerioissa. Yksityiskohta nousee taustasta jne. Naisten pitäisi voida anoa apurahaa kasvojensa meikkaamiseen, saavathan muutkin taidemaalarit yhteiskunnan tukea.

Imbi Paju oli tällä viikolla Brysselissä esittelemässä uutta filmiään ja sinä kävit viime viikolla Brysselissä esittelemässä kirjaasi, ja sitä edellisellä viikolla siellä esiintyi Johan Bäckman. Syntyy vaikutelma road show'sta joka kiertää Eurooppaa. Paketti saapuu paikkakunnalle: mie-lenilmaisijat ja vastamielenosoittajat ovat omasta takaa. Mukana ovat osaset, jotka olivat jo Sanoma-talossa, kun kirjanne ilmestyi.

"Mitä Bäckman Brysselissä teki?" (Naurahtelee epäuskoisesti).

Ajoi asiaansa.

"Niin just.… Kiertävä road show! Brysselistä puuttuu islamistinen puolue. Brysselissä on hyviä simpukoita, muuten tympeä kaupunki."

Kai mainitsit tuon mielipiteen yleisötilaisuudessa?

"Mainitsin. Hollanninkieliset belgialaiset ovat hyvin tympeitä, hyvin epäkohteliaita ihmisiä. Toisaalta törmäsin myös maailman ystävällisimpään taksikuskiin Belgiassa. Hän oli maahanmuuttaja."

Sofi Oksanen juo ruoan kanssa cafe lattea ja minulla on mustaa teetä, jota tarjoilija kaataa lisää kuppiin.

Ruoat näyttävät hyviltä. Missä ravintoloissa käyt Helsingissä?

"Ateljee Finnessä on tullut käytyä. Siellä on jälkiruokana lakritsipaahtovanukas, joka on todella hyvä. Onko katkarapupastasi hyvää?"

On. Käyn usein Zucchinissa, mutta se on auki vain 16:een. Kasvislounasravintola. Omassa luokassaan. Se avautuu kello 11, mutta on klo 14:ään asti aivan täynnä, joten voin syödä siellä vain klo 14 ja 16 välillä. Toisaalta en sitä aikaisemmin haluaisikaan lounastaa, kun heräänkin vasta klo 10 aikaan.

"Kampin kiinalainen ravintola Empire Plaza on myös hyvä. Suosikkini on täytetty mustekala."

Millä se on täytetty?

"Siinä on kaikenlaista kiinalaista, ituja ja sieniä, ja se on… kukkasin koristeltu."

Kun pari vuotta sitten olin kuukauden Havannassa, söin siellä 11 jauhelihaspagettia.

"Söisin ravintoloissa useammin sushia, mutta olen opetellut tekemään sitä itse."

Teetkö sinä kotona ruokaa?

"Kyllä, hyvää ruokaa."

Minun mielestäni ihmisten pitäisi ennen kaikkea leipoa leipä kotona.

"En ole päässyt siihen. Taikinaa pitää vaivata ja käsivoimat eivät riitä."

On sähkövatkaimia. Yhdessä vaiheessa taikina tietenkin laitetaan pöydälle ja sitä vaivataan vähän, mutta ei se kovin raskas työ ole.

Syömme isossa kauniissa ravintolasalissa lähes kahdestaan. On se aika iltapäivästä, jolloin lounasasiakkaat ovat lähteneet eivätkä ilta-asiakkaat ole saapuneet. Sibeliuksen aikaan johtajat ja taiteilijat majailivat Kämpissä päiväkaudet ryyppäämässä, mutta nykyisin sitä ei tehdä.

Eikö voitaisi vaihtaa edes pari sanaa työasioistasi?

"Joo-o! Mitä haluat tietää?"(Sofi Oksanen on selvästi virkistynyt.)

Mitä kirjoitat seuraavaksi?

"En kerro. Tiedän romaanin aiheen. Mutta ei ole aikaa kirjoittaa. Ja Kansallisteatteriin tulee näytelmä ilmeisesti 2012."

Oletko antanut näytelmälle aiheen?

"En."

Kivaa. Kirjailija saa Kansallisteatteriin diilin, ilman että on vinkkiä siitä mitä näytelmä sisältää! Ilmeisesti WSOY:n ja kirjailijoiden välinen kiista ei ole enää ajankohtainen?

"Se on aina ajankohtainen."

Mitä siihen kuuluu?

"Siihen ei kuulu yhtään mitään. Jyrki Nieminen sai potkut. Hän oli sellainen, josta kirjailijat pitivät. Hän tunsi kirjailijoita ja oli kiinnostunut kirjailijoiden asioista."

Kirjailijoiden vaatimuksista ei ole siis seurannut mitään?

"Ei. Tapahtumajärjestelyjä sotketaan niin kuin ennen, ilmapiiri ei ole parantunut ja toimitusjohtaja Baijars laiminlyö yhteydenpitoa kirjailijoihin."

Minulla on vielä runsaasti spagettia jäljellä, mutta Oksasen lautanen on tyhjentynyt.

Haluatko toiset puoli kiloa?

"En halua! Tämä oli ihan hyvä."

Oksanen tilaa toisen kahvin, "enemmän espressoa, että olisi stydimpää."

Et kai voi osallistua kaupungin yöelämään? Luin jostain, että aloitat kirjoittamisen illalla yhdentoista aikaan ja jatkat aamuviiteen?

"Eihän minulla kirjoittamiseenkaan ole aikaa."

Mitä ihmettä voisin kysyä? Mitä teet jouluna?

"Olen kotona, syön hyvin ja nautin hyvästä seurasta. Toin Istriasta mahtavia tryffeleitä, joten syömme ehkä niitä."

Myydäänkö Eerikinkadun Mortiziassa goottijoulukuusia?

"Ei, se on pieni liike, ei sinne mahtuisi."

Eiköhän nyt ole jouluasia käsitelty. Kysyisin jotain työhösi liittyvää.

"Mutta mitä? Mitä? Aikani menee markkinointiin!"

Järjetöntä! Muut toimittajat inttävät yksityiselämään liittyviä asioita, minä yritän kiskoa sinusta irti työelämän tietoa.

"En ehdi kirjoittamaan muuta kuin kolumneja."

Miten tiedät, että et ensi vuonnakaan ehdi kirjoittaa?

"Vuoden alussa Puhdistus ilmestyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Islantilaisten aikataulu on auki. Sen jälkeen Unkarissa ja Yhdysvalloissa. Sitten on ennakkomarkkinointia Ranskaan, missä kirja ilmestyy syksyllä. Saksassa tykätään isoista kiertueista: 10–14 kaupunkia."

Olet kuin rocktähti kiertueella.

"Ei minulla ole sellaisia yleisöjä, mutta saksalaiset tykkäävät lesungeista (luentatilaisuuksista). Minulle on mysteeri, miksi. Puhdistus oli lukudraamana Berliner Theatertreffen -festareilla. Paikka oli täynnä. Ihmiset jonottivat. Minulla ei ole siellä päin valmista yleisöä, enkä olisi odottanut mitään yleisöä.

Amsterdamissa oli jännää huomata, että siellä myydään kirjoja vaatekaupoissa. Paikallisessa Hennes & Mauritzissa oli kosmetiikka- ja laukkuosaston välissä Top 10 -kirjoja myytävänä. Ja Dan Brownia naisten alusvaateosastolla.”

Sinulla tulee olemaan Ville Valon kanssa antoisia keskusteluja Euroopan kiertueista. Minkä tasoisiin hotelleihin sinut majoitetaan?

"Riippuu siitä kuka sen maksaa. Amsterdamissa on aivan ihana hotelli Ambassador, jossa käy paljon kirjailijoita. Siellä on kirjastohuone, jossa on jokaisen heillä käyneen kirjailijan signeerattu kirja.

Ja jossain Itä-Suomessa, olikohan se Kuopion tai Joensuun kyljessä, joidenkin teiden risteyksessä, on aivan mahtava hotelli. Se on vanha kaupparatsujen kantapaikka. Siellä on tanssilattia ja yhtyeet käyvät siellä esiintymässä. Se näytti ruotsinlaivalta 1980-luvulta. Kaurismäkeläinen hotelli."

Nousemme pöydästä ja Oksanen esittelee saappaitaan. Ne ovat pitkävartiset, tietysti mustat, ja napitettavat.

"Minulla oli puoli päivää vapaa-aikaa Vilnassa ja ehdin ostoksille."

Autan mustan päällystakin hänen ylleen, ja meinaan sotkeutua, kun yhtäkkiä tulee kaulusta kohottaessa vastaan hänen valtavan kokoinen tukkansa. Pitäisikö minun tarttua siihen ja survoa se kauluksen alle, välähtää mielessäni. Ongelma ratkeaa, kun Sofi Oksanen tarttuu kuontaloonsa ja nostaa sen takin kauluksen päälle.

* Pyhä viisaus