Stig - Hermannin herttua

Täs on Stig Dogg / Punavuoren R. Kelly / itseoikeutettu Etelä-Helsingin Nelly / Jeah / Mä oon Stig Dogg, oon yks iso vitun häsleri / Olen bisnesmies niinku daddy Adi Dassleri / On mulla Chrysleri, on mulla Lexus / On Jaguaari ja siinä minibaari...

Näin kaikki alkoi. Häsleri on Stig Dogg -artistinimeä käyttäneen Pasi Siitosen ensimmäinen pikkuhitti. Se julkaistiin vuonna 2006 Stig Dogg -debyyttialbumilla. Sama laulu jatkui kakkosalbumilla.

"Kun Stigi paukuttaa rakkauden pyssyllä / tytöt tanssii takapuolet pystyssä", hän riimitteli seuraavana vuonna kakkoslevynsä nimiraidalla Stigidilaatio.

Taiteilijanimensä Siitonen lainasi esikuvaltaan, yhdysvaltalaiselta Nate Doggilta. Punavuoren R. Kelly ja Etelä-Helsingin Nelly – rakkaalla koiralla on monta nimeä. Tosin Stig ei ole enää Dogg, eikä hän ole asunut Punavuoressa yli viiteen vuoteen.

Ostoskeskuksen ulkoseinässä luimistelee kuusi kerrosta korkea David Beckham, joka mainostaa gangstaräppäreiden suosimaa hihatonta, valkoista aluspaitaa, wife-beateria.

Vastapäisessä kahvilassa kasvissämpylää mutustava Siitonen on pukeutunut pakkassään mukaisesti villatakkiin.

"Tuntuu helpottavalta ottaa Dogg pois ja olla pelkkä Stig", perheellistynyt muusikko sanoo ja hörppää maitokahvia.

Stig Doggin härskissä bling bling -imagossa oli samankaltaista parodiaa kuin Notkean Rotan, Petri Nygårdin ja Ali G:n hahmoissa. Huumori kumpusi yhdysvaltalaisen r’n’b- ja hip hop -musiikin kliseisestä machokulttuurista – autoista, alapäästä, rahasta ja naisista.

G-funkin tahtiin sykkivissä, kokotuhmissa sanoituksissa Stig Dogg oli "naintitaidolla siunattu kyntömies, taistelulajien mestari, pillujen ja pyllyjen testari, diileri, grynderi ja pelimies niin kuin Zinedine Zidane".

Siviilissä muusikko on erilainen.

"Stig Dogg oli kunnon pelimies, mitä mä en ole ikinä ollut."

Vaikka suunta vaikuttaa samalta, ei odotettavissa ole Sean Combs -nimisaagaa. Puff Daddyna läpi lyönyt tuottaja-räppäri vaihtoi nimensä P. Diddyksi, lopulta pelkäksi Diddyksi.

"Stigi on vakiintunut myös kaveripiirin kielenkäyttöön. Nyt kun lähdetään valloittamaan Suomea ihan toden teolla, niin jengin ei tarvitse ihmetellä, että mikä ihmeen Dogg", Siitonen selvittää. Hän ei olisi valmis esiintymään ristimänimellään.

"Pasi on ihan ok etunimi ja Siitonen hieno sukunimi, mutta ei se vain kuulosta artistinimeltä. Ainakin pitäisi keksiä kokonaan uusi sukunimi, vaikka Aro Markku Puputin mukaan."

Niillekin, jotka eivät tunne Doggia, Stigin nimi on tullut tutuksi Yleisradion järjestämästä Uuden musiikin kilpailusta, jossa valitaan parhaillaan Suomen edustajaa tämän vuoden Euroviisuihin. Kilpailuun lähetettiin 540 kappaletta, joista Stigin esittämä Laululeija pääsi 12 parhaan joukkoon. Yleisö äänestää tusinasta suosikkinsa, joka edustaa Suomea Azerbaidžhanin Bakussa vappuna.

Siitonen lipsauttaa, ettei Laululeijaa oltu alun perin kirjoitettu häntä varten. Hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan, kenelle se oli tarkoitettu. Kappaleen ovat säveltäneet Tehosekoittimen Mattina tunnettu Matti Mikkola ja Stigin aisapari DJPP eli dj PeppuPano, oikealta nimeltään Perttu Mäkelä, joka tunnetaan myös Uuden Fantasian Street Kobrana. Sanat on kirjoittanut PMMP:n Paula Vesala.

Siitonen kuuli biisin demoversion keikkamatkalla ja sai sinnikkyydellään tekijäkaartin vakuutettua siitä, että Laululeija sopisi paitsi hänelle myös Euroviisuihin. Hän kiistää, että kyseessä olisi uutta unplugged-levyä silmällä pitäen suunniteltu markkinointitemppu.

Euroviisuihin osallistuminen on ollut Siitosen haave lapsuudesta saakka.

Siitonen varttui Kruununhaassa. Samassa kaupunginosassa asui Kirka Babitzin, jonka poika kuului Siitosen puistokavereihin.

"Se oli kova juttu, kun frendin faija oli Euroviisuissa", hän muistelee.

Vuosi oli 1984, ja Kirka edusti Luxemburgissa Suomea Hengaillaan-kappaleellaan. Komeasti yhdeksänneksi sijoittunut laulu kolahti poikaan, joka oli ottanut viisivuotiaana ensikosketuksen musisoimisen iloihin pimputtamalla tuttavaperheen pianoa.

"Halusin soittaa lisää, joten äiti ja isi ostivat pianon kotiin ja pistivät mut pianotunneille."

Kaisaniemen ala-asteen kolmannella hän siirtyi musiikkiluokalle, ja ensimmäinen bändi perustettiin viidennellä. Se esitti Ne Luumäkien ramopunk-covereita koulun kevätjuhlassa.

"Soitin silloin vähän kaikkea niin kuin vieläkin, mutta en mitään kunnolla. Handlaan kitaran, rummut ja koskettimet, kaikki yhtä huonosti", vähättelee multi-instrumentalisti, joka on soittanut muun muassa G-litterissä ja Kuja Orchestra -kollektiivissa.

Stigin ensimmäinen oma c-kasetti oli Cat Stevensin kokoelma, ensimmäinen cd-levy Deep Purplen In Rock. Myöhemmin stereoissa kuluivat muun muassa Klamydia, Guns N’ Roses ja Alice Cooper. Raskas rock kuului kuvioihin vielä Kruununhaan yläasteella, mutta hip hop tunkeutui vääjäämättä mukaan.

"Olin koko lapsuuteni altistunut räpille, koska pelasin koripalloa. Kaikki pelikaverit kuuntelivat räppiä, mutta mä olin kuitenkin muusikkomiehiä, eikä niissä piireissä sitä soitettu."

1990-luvun alussa Siitosen ystävä kopioi hänelle Run-D.M.C-yhtyeen Down With The King -levyn kasetille.

"Pikkubroidikin kuunteli paljon gangstaräppiä ja diggailin sitä, mutta p-funk oli mulle se juttu. James Brown oli kova sana ja on vieläkin."

Mustan rytmimusiikin sijaan Stig on viime aikoina imenyt vaikutteita vanhasta yhdysvaltalaisesta juurimusiikista: kantrista, folkista ja bluegrassista. Hän sanoo olevansa ihan koukussa Johnny Cashin, Merle Haggardin ja Waylon Jenningsin kaltaisiin outlaw-artisteihin, jotka ovat ikään kuin kantrimusiikin gangstereita, linnassa lusineita rötöstelijöitä sysimustine tarinoineen.

Helmikuun alussa Siitonen soitti suosikkejaan Radio Helsingin Levylaukku-ohjelmassa. Eetterissä kuultiin muun muassa Hank Williamsia, Townes Van Zandtia ja Minnie Ripertonia, mutta myös Katri-Helenaa, Hectoria ja Dave Lindholmia.

"Stig ei ole suoraa parodiaa kantrikliseistä, mutta ehkä se on mun pimeä puoli. Vuosien varrella Stig Dogg muuttui räppiparodiasta parodiaksi minusta itsestäni."

Stig Dogg syntyi 2000-luvun alkupuolella, jolloin Siitonen siivosi HKL:n metroja. Esimerkiksi Rakkauden Bermudan kolmio -singlen melodiakulku on kirjoitettu tauolla siivouskopissa Metro-lehden etusivulle. Vaikutteet tulivat MC Taakibörstan räpeistä ja Juha "Watt" Vainion Isojen poikien lauluista.

Kun Stig Dogg löi läpi, Siitonen oli jo vaihtanut työpaikkaa: hän siivosi Puistolan yläasteen käytäviä.

"Se oli jännittävää aikaa. Multa oli ilmestynyt levy, ja musiikkivideot pyörivät Youtubessa. En tiedä, huomasivatko oppilaat, että heidän koulusiivoojansa oli Stig Dogg. Voi olla, ettei ketään edes kiinnostanut vielä silloin."

Stig Dogg oli roolihahmo, joka helpotti esiintymistä. Siitonen uskoo, että kaikilla artisteilla on lavapersoona ja kotiminä, jotka eroavat toisistaan.

"Ei voi esiintyä samalla asenteella kuin pesee pyykkiä. Jokainen varteenotettava artisti muuttaa habitustaan lavalle mennessään, ellei sitten ole Andy McCoy. Olisi vaikea kuvitella hänet lenkillä tuulipuvussa. Arvostan myös täysipäiväistä rokkiasennetta, mutta soisin silti kaikille artisteille mahdollisuuden vaihtaa välillä vapaalle."

Siitonen yrittää epätoivoisesti tehdä eroa Stigin ja itsensä välille käyttämällä julkisuudessa erilaisia silmälaseja kuin arjessa sekä kasvattamalla partaa.

Stig ei ole Siitosen ainoa taiteilijanimi. Hän tekee elektronista klubisoundia Musa Bashana ja tuottaa suomiräppiä Hulluna Koirana. Viime vuonna hänen biittinsä pumppasivat Jontin kehutulla Yhden miehen kultti -sooloalbumilla. Hänen osasävellyksiään ovat levyttäneen muun muassa tosi-tv-menestyjät Elias Hämäläinen ja Kristiina Brask. Kustantaja on kaupannut yhden laulun myös taiwanilaiselle poptähdelle A-Linille, joka on myynyt miljoonia mandariininkielisessä Kiinassa.

Hanttihommat jäivät jo viisi vuotta sitten. Kuten kaikilla ammattimaisilla lauluntekijöillä, Stigin haaveena olisi saada oma sävellys joko Britney Spearsin, Kylie Minoguen tai Rihannan levylle.

Lisäksi Siitonen opiskelee neljättä vuotta Taideteollisessa korkeakoulussa elokuvaäänitystä ja äänisuunnittelua. Maria!- ja Märät säpikkäät -televisio-ohjelmien tunnusmusiikit ovat hänen tekemiään. Tosin koulunkäynti on Stig-haipakan vuoksi taas jäähyllä ainakin tämän ja seuraavan lukukauden ajan.

Luomu-Stigin lähimusaa lanseerataan nyt koko Suomelle, ja ääritarttuva Laululeija on yksi UMK:n ennakkosuosikeista. Helposti vastaanotettava ja prime time -lähetyksiin kelpaava kappale ei artistin itsensä mielestä täysin kuvaa toukokuussa julkaistavaa albumia.

Akustisvoittoisella levyllä kuullaan uusien kantrihenkisten kappaleiden lisäksi vanhoja Stig Dogg -hittejä uusina sovituksina, eräänlaisina downshift-versioina, bossa novana ja Air-tyylisenä tunnelmointina.

Siitonen ylpeilee uudella aluevaltauksellaan: kansan syviin kurkkuihin uppoava ryyppylaulu tulee valloittamaan kaljakuppiloiden jukeboksit. Jo biisien nimistä voi päätellä, että musiikkityylin muutoksesta huolimatta lyriikoissa kuullaan tuttua alatyyliä: Puumaa mä metsästän ja Piparia, piparia.

"Härskiä läppää tulee olemaan, mutta ei niin paljon Jaguareja, Lexuksia ja bling bling -meininkiä kuin ennen. Ehkä meno on vähän pehmentynyt. Pahimmat kirosanat on yritetty jättää pois, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä. Radiosoitto voi olla yhä tiukassa", Siitonen arvelee.

Levyllä soittaa nimekkäitä virtuooseja, kuten basisti Lauri Porra, rumpalit Zarkus Poussa ja Tero Sundell sekä kitaristi Petri Kautto. Lisäksi mukaan ovat lupautuneet pedal steel -guru Olli Haavisto ja Apocalyptica-sellisti Eicca Toppinen.

"Lenni-Kalle Taipalekin olisi halunnut soittaa soolon. Halukkaita oli enemmän kuin pystyttiin ottamaan."

Taustalauluissa kuullaan ainakin Kemopetrolin Laura Närheä, ja suunnitteilla on "kolmen laulajan duetto" yhdessä Anna Puun ja Yonan kanssa. Jälkimmäistä on kuultu aikaisemmin Stig Doggin kanssa salanimellä Y. Low.

Uuden musiikin kilpailun paalupaikoilla laulaa myös Freeman, joka esiintyy Uuden Fantasian kanssa. Stigillä ja Freemanilla on DJPP:n, viiksien, hintelyyden ja jatkopaikan lisäksi vielä viideskin yhteinen nimittäjä: asuinpaikka. Entinen punavuorelainen asuu nykyään Itä-Helsingin Hermannissa.

Esimerkiksi Hermannin Johnny Cashissa ei ole samanmoista viehätysvoimaa kuin Punavuoren R. Kellyssä. Siitosella onkin parempi ehdotus valmiiksi mietittynä: Hermannin herttua.

"Pitää vielä varmistaa, että se on vapaana. Hermanni on perinteistä työväenluokan asuinaluetta enkä yhtään ihmettelisi, jos siellä jo olisi paikallinen herttua. Ellei ole, otan arvonimen käyttöön."

---

Uuden musiikin kilpailu perjantaisin kello 21 TV2:ssa 24. helmikuuta asti. UMK-finaali ja suora lähetys Helsingin Jäähallista 25.2.