Kun kulttuuri on globaalia ei oikein mistään osaa yllättyä. Ei edes itä-helsinkiläisestä bändistä, joka jyrää intialaisella soundilla. Suomi-bhangran uranuurtaja Shava on ehtinyt heittää jo reilusti keikkaa, mutta suuren yleisön tutkan alta se on pysytellyt toistaiseksi poissa.
”Siitä on etua, ettei ole kilpailijoita, ja että meillä on oikeasti omaperäiset mausteet ja alkuaineet, joita ollaan omalla tyylillä fuusioitu. On se tietysti haastavaakin olla tällainen oman tien kulkija, kun hommalle ei oikein ole viitekehystä”, Shavan keulahahmo ja Suomi-bhangran kehittäjä Kiureli Sammallahti pohtii.
Bhangra on Intian Punjabin alueen maanviljelijöiden leikkimielisestä tanssista lähtenyt musiikin muoto, joka Britanniaan ja Jenkkeihin rantautumisen jälkeen on sulauttanut osakseen paikallisia urbaaneja musiikkityylejä. Kaiken pohjana on leimallisen intialainen groove.
”Me käytetään intialaista taustaa niin autenttisesti, mitä se on suomalaisesta lähtökohdasta mahdollista. Tässä pelataan suomalaisella identiteetillä, johon otetaan absurdi, mutta toimiva näkökulma”, Intiassa noin vuoden viettänyt Sammallahti sanoo.
Vuosi sitten julkaistun Betoninen kotimaani -levyn raita ”79” sai vasta vietetyn autottoman päivän kunniaksi videon, jossa matkustetaan Herttoniemessä bussissa.
Musiikissa on perjantain tunnelmaan sopiva humoristisen vastustamaton poljento, joka kuljettaa tanssikansaa kohti viikonloppua ja sen yli. Intialaisen soundin tietä on raivattu laajalle skaalalle erilaista yleisöä.
”Keikoilla on käynyt kaikentyylisiä ihmisiä. Tanssimassa on ollut kotimaista yleisöä ja maahanmuuttajia. Intiasuuntaus tuo yleisöön hippisuuntautunutta jengiä”, Sammallahti luettelee.
Lähes aina vastaanotto on ollut positiivinen.
”Joillekin se on ollut vähän liikaa. Esimerkiksi, kun ollaan joissain firman bileissä soitettu bhangraa vähän liian juntille yleisölle, niin tanssilattia on tyhjentynyt nopeasti.”
Sammallahti löytää yhtymäkohtia intialaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä. Hänen mukaansa runomitat ja sanarytmit ovat samankaltaisia, vaikka kyse ei olekaan sukukielistä. Musiikista löytyy perämetsien uhoa, vaikka Punjabissa onkin enemmän peltoa kuin metsää.
Vaikka Intia-kiinnostus on Suomessa todella marginaalista, ei Sammallahti koe täysin poissuljetuksi sitä, että bhangra breikkaisi Suomessa isomminkin.
”Tämä on niin erikoinen ja puun takaa tuleva juttu, että se ei ole vielä tullut mainstreamiin. Silti löytyy kasvava ja innokas fanijoukko, joten en näe että se olisi mahdotonta.”
Seuraavaksi bändin ohjelmassa on uuden levyn rakentaminen ja suunnitelmissa on myös bhangran rytmejä hyödyntävä Intia-musikaali. Bhangran rytmissä on helppo olla mukana, kun taskusta löytyy ripaus itseironiaa.