20–24-vuotiaat uskovat olevansa uransa huipulla jo 33-vuotiaana, kertoo Duunikyselymme tulospalvelu. Mitä tämä kertoo heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan: he haluavat muusikoiksi, kirjailijoiksi, copy writereiksi, pelisuunnittelijoiksi, yrittäjiksi? Hmm... tuskin, sillä 43 prosenttia vastaajista uskoo, että tutkinto tai koulutuspaikka vie heidät lopulta unelmaduuniin. Onko 20–24-vuotiailla sitten epärealistinen käsitys urakehityksestään? Tai vielä pahempaa: inhorealistinen käsitys omasta ja Suomen tulevaisuudesta? 17 prosenttia vastaajista nimittäin uskoo, etteivät he pääse mitenkään unelmaduuniinsa.
Toisaalta oliko unelmaduuni edes käsite 30 vuotta sitten? Ei työ ollut silloin itseilmaisun väline. Siitä saatiin rahaa.
35-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat siirtäneet uransa huippua jo 46 ikävuoteen. Realismia vai lykättyä optimismia?
1 kommentti
maum
7.8.2011 14:20
"Toisaalta oliko unelmaduuni edes käsite 30 vuotta sitten? Ei työ ollut silloin itseilmaisun väline. Siitä saatiin rahaa."
Minulle työ on vain asia, josta saa rahaa. Nykyään kaikkien pitäisi olla etsimässä jotain kutsumustaan ja unelmaansa työstä. Viimeksi kun sanoin työhaastattelussa isoimman motivaationi työssä olevan palkka, haastattelija tuijotti minua suu auki ja änkytti ettei raha voi olla se tärkein motivaatio. Tietenkin se on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin