Hesarin välistä putosi yhtenä aamuna mielenkiintoisen näköinen neliväriaviisi. ‘’Uusi Näkökulma asumiseen, työhön ja yrittämiseen’’, luki kannessa. Sehän vain sopii.
Karu totuus paljastui heti ensimmäisellä aukeamalla. Oikeita nimiä lehdelle olisivatkin olleet ‘Uusi Näkökulma pään seinään hakkaamiseen’ tai ‘Uusi Näkökulma totaaliseen hölmöilyyn’ tai ‘Uusi Näkökulma järjettömään markkinointiin’.
Lahtelaiset ovat nyt ilmeisesti haudanneet olympialaisen ikihankkeensa ja päättäneet ryhtyä toiseen. Vaikeusastetta ei ole laskettu piiruakaan. Lahti haluaa uusia veronmaksajia. Ja Lahti haluaa uudet veronmaksajat Helsingistä.
Mitäpä lahtelaiset sitten haluavat sanoa helsinkiläisille kaupungistaan, joka ei tunnetusti hurmaa kauneudellaan tai charmillaan?
Näyttävätkö he leuat loksauttavia kuvia Lahti-Citystä helsinkiläisten hoomoilasteltavaksi? Pittoreskejä yksityiskohtia? Eloisia katunäkymiä? Vetovoimaisia ihmisiä vetovoimaisen kaupunkinsa vilskeessä?
Kertovatko he hyrisyttäviä tarinoita Salpausselän juurelta helsinkiläisten hämmästeltäväksi? Ironisia juttuja? Tajunnan räjäyttäviä kertomuksia? Silmät avaavia kuvaelmia?
Ei tietenkään. Lahtelaiset panostavat vahvasti yhteen pääargumenttiin. Lahdesta on hyvät yhteydet. Vai pitäisikö sanoa Lahesta? Sieltä pääsee huisin nopeasti lentokentälle. Paljon nopeammin kuin Eirasta. Espoosta nyt puhumattakaan. Ja sieltä pääsee tosi nopeasti myös Helsinkiin.
Vau! Kukapa meistä ei haluaisi asua kaupungissa, jonka hienoin piirre on se, että sieltä pääsee todella nopeasti pois.
Lahtelaiset ovat vekkulia väkeä. Olympialaiset pitää saada, vaikkei vuorista ole haisuakaan. Uusia asukkaita pitää saada Helsingistä, vaikka haaveineen kannattaisi liikkua siellä, mistä ihmiset muuttavat Helsinkiin.
Mutta eihän se lahtelaisia kiinnosta. Varmemmaksi vakuudeksi lahtelaiset lähettivät lehtiä myös nimellä potentiaalisimmille prospekteille ikään kuin muistutukseksi. Monikohan otti onkeensa ja pakkailee nyt kimpsujaan ja kampsujaan suuntana Etelä-Hämeen Eldorado, Suomen Lahti, Business City.