Vaalien lähestyessä suurinta vitutusta eivät tuo bussien kyljissä välkkyvät pepsodent-pellejen nimet, naamat ja numerot. Kaikenlainen muu vaalityö sen sijaan saa tällaiset maltillisemmatkin tarkkailijat rikkomaan satunnaisia esineitä. EI VITTU TAKUULLA ÄÄNESTETÄ KETÄÄN!
Kansalaisten parissa liikkuminen
Kyläyhdistysten kevättalkoissa alkaa vilistä viime vaaleissakin ulos jääneitä tyrkkyjä HETI, kun seuraaviin on alle vuosi. Pahinta on, että tämänkaltaisella tihutyöllä on saavutettavissa toiminnan miehen tai naisen maine.
Yleisönosastokirjoittelut
Kaikki maakuntalehdet on täynnä “olen jo vuosia ajanut pitäjäämme lisää siltarumpuja” -skeidaa. Mitäpä, jos nelivuosittaisen ulostulonne sijaan saisitte jotakin aikaan?
Poliitikkokaverit FB:ssä
EIPÄ KUULE KIINNOSTA HELVETIN VITTUJAKAAN, MITEN OLET HUOLISSASI ITÄ-KONTULAN NUORISOTILOJEN HOMEONGELMASTA!!! Eikä myöskään se, kuinka olet tarttunut asiaan jossakin vajakkivaltuustossa!
Ministerien julkiset selvityspyynnöt
Säälittäviä yrityksiä kääntää voitoksi se, ettei omaa tonttia ole hoidettu mitenkään, eikä sen asioista tiedetä hevon helvettiä. Hoitakaapa keskenänne ongelmanne ja raportoikaa vain tuloksista.
Politiikan toimittajat
Kahdeksan vuotta yliopistossa veljeilemässä poliittisten broilereiden kanssa saavuttamatta itse mitään. Kun sitten on se “kerran neljässä vuodessa”, on oikeastaan ymmärrettävää, että tämä porukka on mehuissaan päästessään telkkariin.
Julkkisehdokkaat
Valitettavasti näitä ei ole enempää. Kyllä painitrikoissa ähkiminen tai 50 metrin uiminen miljoonaan kertaan hommaan paremmin pätevöittää kuin HYY:n hienhajuisissa villapaitapiireissä kiihkoilu.
Puolueiden teemat
Jokainen puolue vuorollaan jättää ymmärtämättä, että rakkaudella ei homman kanssa ole mitään tekemistä. Logon RGB-koodin viilaaminenkaan ei auta (CMYK-miehet voivat mennä printterinsä läpi). Vitutuksen puolue olisi sentään jotain tuoretta, mutta tuskin sekään sen kummemmin menestyisi.