Testihuone on maalattu kauttaaltaan hailakan siniseksi. Seinässä on yksi videokamera ja toinen tuijottaa kohti katosta, kun istahdan piinapenkkiin. Rikosylikonstaapeli Jorma Hautala asettaa oikean käteni nimettömään ja etusormeen EDR-anturit, jotka mittaavat sähkönjohtokyvyn muutosta eli sormenpäitteni hikoilua. Keskisormeen asetetaan pulssia mittaava laite.
“Ensimmäiset kaksi vuotta mittasimme myös ääntä, hengitystä, verenpainetta ja sydänsähkökäyrää. Niistä ei ollut merkittävää hyötyä, joten supistimme mittauskohteet kahteen. Kun ihminen valehtelee, sormenpäissä olevat hikihuokoset avautuvat ja samalla pulssi nousee”, kertoo Hautala.
Kysymyksiä testissä esitetään 30-40. Osa on kontrollikysymyksiä, joihin testaaja tietää varmasti vastauksen. Jos vastaaja on erittäin hermostunut, esitetään alussa useita ‘varmoja’ kysymyksiä. Kysymyksiin vastataan joko kyllä tai ei.
“Kysymyksiä ei saa olla kovin paljon enempää, sillä muuten voi tapahtua niin sanottu habituloituminen eli testattava pääsee ‘sinuiksi’ testitilanteen kanssa”, toteaa Hautala.
Vastaan pariin lämmittelykysymykseen jännittyneenä. Aiheena on liikennekäyttäytymiseni. Yritän valehdella, etten pelästy liikenteessä poliisiautoa tai etten ole saanut koskaan ylinopeussakkoja. Kone huomaa valheeni.
Menneen seitsemän vuoden aikana muistijälkitestissä on käynyt yli 200 vakavasta väkivalta- tai henkirikoksesta epäiltyä. Kaksi testiä on vastikään hyväksytty erillisellä päätöksellä Kotkan käräjäoikeudessa osaksi oikeudenkäyntiaineistoa.
“Oikeudenkäynnissä en voi väittää henkilön valehdelleen, vaan todeta hänen reagoineen poikkeavasti kysymykseen. Testi on ennen kaikkea esitutkinnan yksi keino. Sillä voidaan suunnata tutkijoiden resursseja oikeaan suuntaan”, Hautala toteaa.
Mistään kolikonheitosta testissä ei ole kysymys.
“Muistijälkitestin luotettavuusaste on kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 80 prosenttia. Esimerkiksi rikoksen silminnäkijän havaintojen luotettavuus on vain 30 prosenttia, kun hän antaa lausuntonsa poliisille kahden vuorokauden jälkeen tapahtuneesta”, Hautala paljastaa.
Mutta aina joku onnistuu huijaamaan laitteistoa. Esimerkiksi sosiopaatit ja vahvasti lääkityt ovat hankalia tapauksia.
“Psykopaattisissa tapauksissa ei voida havaita valehtelua, mutta jokainen vastauskäyrä on niin samankaltainen, että tiedämme jonkin olevan pielessä. Koska mittaamme tahdosta riippumattomia kehontoimintoja, on lähtökohta se, että henkilön tulee mieltää valehtelevansa”, sanoo Hautala.
Meissä kaikissa asuu pieni psykopaatti. Keskityn ankarasti huijaamaan konetta. Hautala ei pysty varmuudella sanomaan, onko autoni Mersu vai Toyota. Hymyilen tyytyväisenä. Hurjasteletko liikenteessä? En. Viereisestä kontrollihuoneesta kuuluu naurunhörötystä. Monitorin asteikko ei riittänyt näyttämään valehtelupiikkini kärkeä. Revin piuhat irti sormistani pettyneenä.
80 000 markkaa maksanut laitteisto sopii muuhunkin kuin rikosten selvittelyyn.
“Testillä voidaan profiloida henkilöitä. Laitteistolla pystytään esimerkiksi löytämään tunneherkät ihmiset. Laitteella on myös testattu leikkimielessä talon omaa porukkaa muun muassa virkamatkojen yksityiskohdista.”
Lainsuojaton laite
Tosin testistä ei ole olemassa minkäänlaista lainsäädäntöä. Onneksi muistijälkitestin suorittaminen on täysin vapaaehtoista.
“Suurin osa testiin suostuvista uskoo olevansa syyttömiä. Jos epäilty kieltäytyy testistä, sitä ei voi käyttää todisteena oikeudessa, mutta tutkijalle kieltäytyminen saattaa kertoa, että ollaan oikeilla jäljillä. Tavoitteemme on, että tulevaisuudessa testi kirjataan lakiin yhdeksi esitutkintakeinoksi”, rikosylikonstaapeli Jorma Hautala kertoo.
Entä jos henkilö jännittää testiä tai esimerkiksi pelkää valehtelevansa? Osaako kone erottaa jännittäjän rikollisesta?
“Laitteella erotetaan helposti jännityksen sekä vaikeiden ja helppojen kysymysten aiheuttamat poikkeamat. Lisäksi kysymykset ovat sellaisia, että vain tietyssä paikassa tiettyyn aikaan olleella voi olla muistijäljessään kyseistä tietoa. Jos informaatiota ei ole, ei henkilö pysty tällöin valehtelemaankaan. Mitään arvailuja emme tee. Jos vastauksen analysoinnissa esiintyy pienikin epävarmuustekijä, emme tulkitse henkilön valehdelleen”, Hautala toteaa.