Raskas sarja kohtaa, kun suursijoittaja Ahti Vilppula ja metallimies Alexi Laiho kättelevät Hotelli Kämpin edessä. Vilppulan Saville Row -puku ja Laihon tummanpuhuva rock look ohittavat toisensa kuin kaksi kukkoa vastakkaisilta tunkioilta. Hetki on ohi, on aika tilata olut.
Hei Alexi. Millaisia ovat ensimmäiset musiikkiin liittyvät muistikuvasi?
"Helvetin varhaisissa mielikuvissa faija soittaa Dire Straitsin kitarariffiä ja mä kyselen faijalta mikä toi, siis kitara, on. Meidän kotona kuunneltiin myös Mozartia, Bachia, Beethovenia eli klassisia perustyyppejä.
Mozart kuulostaa erilaiselta 2- ja 31-vuotiaana. Tänään mä kuulen Mozartin musiikin yksityiskohdat ja tajuan, miten monimutkaista se on. Sellaista ei enää tehdä. Mozartin nerouden takia sen musiikista voi nauttia tajuamatta, että se on sävelletty neljällekymmenelle soittimelle. Neljälle soittimelle säveltäminen on toisella tavalla vaativaa. Vähemmästä pitää saada irti enemmän."
Olit jo pentuna musikaalinen. Soitit pianoa viisivuotiaana ja viulua seitsemänvuotiaana. Koulussa olit kuitenkin epäsosiaalinen. Miksi töhrit kuvaamataidon tunneilla muiden oppilaiden piirroksia?
"En mä tiedä. Siitä sai hyvät naurut."
Olitko koulukiusaaja?
"En. Tein tyhmiä juttuja, koska mun oli vaikea keskittyä opetettaviin asioihin. Mun oli keksittävä virikkeitä saadakseni ajan kulumaan. Väitettiin, että olin ADHD, mutta omasta mielestäni se ei mua vaivannut, vaan se, ettei koulu yksinkertaisesti kiinnostanut."
Siskon poikakaverin soittamat Kissin, Panteran ja Megadethin levyt johdattivat sinut black- ja death -metallimusiikin luo. Muistatko millaisen tunnetilan heavyn kuunteleminen sai pikkupojassa aikaan?
"Älyttömän energisen fiiliksen, adrenaliiniryöpyn. Siinä kelluessani mietin, että kuulemani musiikki oli siisteintä ikinä. Ja jätkät. Niillä oli pitkät fledat ja hyvät releet."
Musiikin ohella harrastit skeittaamista. Mikä siinä viehätti?
"Se vaan oli niin siistiä. Tein sitä monta vuotta. Lopetin vasta, kun kitaran soiton aloitettuani aloin pelätä luiden katkeamista. Aika on sen jälkeen opettanut, ettei ole yhtään vaarattomampaa juoda pullo viskiä ja lähteä kaupungille riehumaan."
Skeitatessa kehittyy parempi tasapaino. Miten olisi viskihumalainen skeittaaja?
"Se voisi olla paha yhdistelmä. Ehkä jopa biisiainesta…Puhuit jostain hyvästä skeittausleffasta, mikä se oli? Mä en ole nähnyt Gus van Santin Paranoid Parkia. Täytyy katsoa."
Opiskelit kitaransoittoa Oulunkylän pop-jazz-opistossa. Aika monen rockmuusikon mielestä rockuskottavuus ei kestä opiskelua. Mitä mieltä itse olet Ogelin musapalleroista?
"Joillekin musiikin opiskeleminen sopii, toisille ei. Mä halusin heti keihään saatuani opiskella soittamista ja myös musiikin teoriaa, vaikka en todellakaan perusta musiikin tekemistä niiden varaan. Oulunkylä oli mun mielestä aika ahdasmielinen paikka. Hevin soittaminen oli siellä vitsi. Tyyliin: pojat vähän hassuttelevat, mutta kai te ymmärrätte, että jos te haluatte soittamisesta ammatin, teidän täytyy osata bossanovaa ja jazz-standardeja päästäksenne duuniin tangokuninkaan taustabändiin."
15-vuotiasta Steve Vain kitarasooloihin seonnutta jätkää ei varmaan olisi voinut elämän raaka realismi vähempää kiinnostaa. Kitara on sinulle rakas ja nukutkin kuulemma toisinaan sen kanssa?
"Joskus. Rehellisesti sanottuna en peittele sitä joka ilta sänkyyn, mutta joskus olen nukahtanut katsellessani typerää televisiosarjaa ja näppäillessäni samalla sängyssä keihästä."
Anna sille suukko tänä iltana?
"Jos se käyttäytyy hyvin. On se saanut suukkoja lavalla. Ai onko se ollut kiltti? On, mutta välillä myös väkivaltainen minua kohtaan. No olen toki potkinut sitä itsekin. Ensimmäisen kitaran saaminen oli valtava juttu. Se oli Tokai Stratocasterin ja mä olin 11-vuotias. Olin halunnut kitaraa helvetin pitkään, enemmän kuin mitään muuta. Kun sen vihdoin sain, en malttanut mennä nukkumaan, vaan soitin ja soitin. Koulussa odotin pelkästään pääseväni kotiin soittamaan skebaa. Kitara sulki lopullisesti koulun portit, mutta koulunkäynti oli minun kohdallani muutenkin tuhoon tuomittu juttu. En suosittele kenellekään muulle koulun kesken jättämistä."
Olet ollut myös niin sanotuissa rehellisissä töissä, muun muassa puhelinmyyjänä. Mitä muuta olet hommaillut?
"Puhelinmyyjä-Alexilta meni hermot kolmessa viikossa, mutta olen mä tehnyt jotain kunnollistakin. Päästyäni yhden kaverin kautta rakennustyömaahommiin mä rakensin pari vuotta lavoja ja telttoja. Se oli hyvä duuni. Siitä sai sen verran rahaa, että pystyi elämään ja pitämään bändihommien vaatiessa viikon vapaata."
Olet kulkenut perinteistä tietä raskaan rockin ykkösliigaan. Children of Bodomin ensimmäinen demo valmistui vuonna 1994, ja viime vuonna sinut valittiin Guitar Worldin lukijanäänestyksessä maailman parhaaksi metallikitaristiksi. Alexin taakse jäivät Zakk Wyldet ja Slashit. Blooddrunk-maailmankiertueenne kesti puolitoista vuotta ja päättyi viime lokakuussa Moskovaan. Useimmat nuoret omaksuvat rockelämästä vain lookin, viskin bailaamisen ja huumeet. Unohtuuko heiltä jotain?
"Jep. Yksi pikku juttu: pitäisi osata soittaakin. Sen jälkeen voi ryhtyä keskustelemaan muusta. Mun elämässä musiikki on prioriteetti. Se menee kaiken muun edelle. Mikään tai kukaan ei pääse mun ja musiikin väliin. Välillä se sattuu ja välillä se rankaisee, eikä todellakaan rakasta mua, mutta silti sen alttarille on joskus tullut uhrattua elämää ja terveyttä."
On pirullista, millaista kemiallista hulluutta luominen joskus vaatii?
"Totta. Kun You Aint Dead Yet -levyn kolmesta biisistä aikoinaan puuttuivat lyriikat, sanoin tuottajakaverille, että nyt pannaan pelit seis ja nähdään kolmen päivän päästä. Lukitsin itseni himaan ja vedin kolme päivää viskiä ja kofeiinitabletteja. Otin pohjakosketuksen, josta ei enää päässyt ylös millään muulla kuin kirjoittamalla. Väkevintä siinä oli se, että vaikka olo ei kolmen päivän kuluttua ollut todellakaan maailman paras, olin kirjoittanut elämäni parhaimmat lyriikat. Joskus saattaa jotenkin alitajuisesti hankkiutua hankaluuksiin pystyäkseen kirjoittamaan."
Aika jännää miettiä, mistä musiikki ja runot oikeasti tulevat. Ehkä joku hymyilee jossain ilkikurisesti?
"Varmaan. Sellaisen luominen, jota ei ole olemassakaan, ei ole hirveän helppoa. Kun hirviö vaatii aineistoa, se on aika armoton. Siinä tuntee olevansa nolla ja kykenemätön. Sellainen fiilis mulla oli viime yönä. Me treenataan nyt seuraavan levyn matskua. Tämä vaihe jolloin mitään ei ole vielä syntynyt, vähän pelottaa. Pöytä on niin tyhjä ja se pitäisi täyttää. Mieleen tulvivat ontot kysymykset tyyliin miten pystyin tekemään tuollaisen biisin viimeksi? Mistä se tuli? Katseltuani viisi tuntia pöytää jotain tulee jostain. Se on sellaista."
Sinulla on takanasi itsemurhayritys. Liittyikö se luovuushirviöön?
"Olin silloin vähän sekaisin…Siitä on jo aikaa."
Olet ollut naimisissa heavymuusikon kanssa. Naisilla ei ole kovin tukevaa tonttia raskaassa rockissa, paitsi yleisön puolella. Onko naisten määrä raskaan metallin soittajina lisääntynyt?
"Hyvä kysymys. Lavalta katsottuna yleisössä on entistä enemmän naisia, mutta soittajissa heitä ei välttämättä ole. 1980-luvulla oli Lita Fordit ja muut, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos kuulee, että jollain bändillä on naissolisti, se oletetaan välittömästi Nightwish-kopioksi. Mutta tiedän naisrokkareita, jotka ovat monin verroin tulisempia kuin monet nimeltä mainitsemattomat miesrokkarit. Mun mielestä munan määrä ei ole sukupuolesta kiinni."
Se voi olla jopa suurempi. Missä ovat piiskaa heiluttavat raivottaret?
"Niin, missä? Oopperaprinsessoja on nähty, mutta ei piiskoja."
Raskaasta rokista on pikkuhiljaa kehittynyt suomalaista kansanmusiikkia ja yleismuotia. Mitä mieltä olet tästä?
"Täytyy myöntää, että yhdessä vaiheessa vitutti, ettei hevimetallia enää paheksuttu. Siitä katosi sen kapinahenki, joka on kuitenkin aina ollut mulle musiikin tärkeä ainesosa. Turha siitä on kuitenkaan valittaa. Ehkä valittaisin, jos olisin viisitoista vuotta nuorempi, mutta tässä iässä ei jaksa alkaa koota vastarintaliikettä."
Hyvä. Asut puoliksi Los Angelesissa ja Rob Lowen lapset ovat fanejasi. Millaisena L.A. sinulle näyttäytyy?
"Losin laid back -fiilis sopii mulle, koska rundaamisen meininki on niin hektistä. Mutta en ole hirveän kiinnostunut West Hollywoodin rokkimeiningistä. Onneksi kaupungissa on paljon muutakin. Siellä on rauhallista. Diggaan siitä, että tuntemattomat ihmiset tervehtivät, mutta en jaksa välttämättä länkyttää small talkia. Mutta hyvä fiilis on parempi kuin se, että ihmiset olisivat vihaisia ja ahdistuneita niin kuin Suomessa ja New Yorkissa."
Luonnonolosuhteet lisäävät hymyä.
"Totta. Aurinko tekee hyvää. Toisaalta suomalaiset sekoavat aika makealla tavalla kevään tullen…."
File: Alexi
- Syntynyt: 8.4.1979
- Juoma: Bisse
- Palkka / kk: –
- Pituus: 169 cm
- Paino: 60 kg
- Siviilisääty: Tuntematon
Jaa/ei/poissa
Paljastamme Alexin yhteiskunnallisen vakaumuksen.
- Kondomit verovapaiksi JAA
- Tupakointi kiellettävä kaikissa yleisötapahtumissa EI
- Homoadoptio sallittava POISSA
- Pakolaiskiintiötä nostettava POISSA
- Doping urheilun arvokisoissa sallittava POISSA
- Eutanasia sallittava JAA
- Toisesta maisterintutkinnosta maksullinen POISSA
- Naiskiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin POISSA
- Perustulomalli Suomeen POISSA
- Metro Turkuun EI
- Pääkaupunkiseudulle tietullit EI
- EU:n maataloustuet lopetettava POISSA