Cristal Snow'n Salattu elämä

On huhtikuinen arki-iltapäivä, ja ilkeä tihkusade voi alkaa milloin tahansa. Cristal Snow on juuri matkustanut kolme tuntia bussissa lapsuudenkodistaan Kankaanpäästä Helsinkiin. Hänellä ei ole näyttäviä Cristal Snow -kasvomeikkejään. Vain vähän poskiväriä ja mustatut silmäluomet ja silmänympärys. Hän on meikkaava poika vapaa-ajallaan. Työssään hän on meikkaava nainen.

Hän selittää innoissaan, miten kauheita nykyiset bussit ovat.Niiden tuolit on tehty sellaisiksi, että niissä ei voi nukkua, niissä matkustaa kuin muovikulhossa epämukavasti, ja pysyy hereillä. Olenko ollut viime aikoina bussissa, hän kysyy. Mietin... en tosiaankaan ole ollut linja-autossa vuosiin. Ei aavistustakaan siitä maailmasta.

Cristal avaa DTM:n yläkertaan johtavan lukitun oven päälliköltä saamallaan avaimella, ja nousemme kahdestaan puolisalaa hämärää porraskäytävää, jossa pienet punaiset lamput valaisevat askelmia. Yläkerrassa kaikki valot ovat pois päältä. Kohtalokkaan musta bailuympäristö näyttää ikkunoiden läpi tulevassa kalvakassa valossa onnettomalta kuin hylätty rakastaja. Tekisi mieli lohduttaa ihan huonekalujakin. Piristy sohva, kyllä sinä vielä saat päällesi hyvännäköisiä poikia ja tyttöjä. Olet ihan kiva bi-sohva, vaikka oletkin noin murheellinen.

“New Yorkissa yökerhot ovat päivällä nuhjuisia, kauheita ja pelottavia”, Cristal sanoo.

Hän tietää sen oltuaan Nykissä vuosikaudet.

“Niissä tuntuu kuin olisi alter-universumissa. Se miljöö näyttää jo ihan lavastetulta – että se ei enää olisi todellista – se on kuin C.S.I. Miami.”

Tällaisiin paikkoihin, jotka ovat ikään kuin off-glamour-tilassa, voi silti tottua nopeasti ja alkaa viihtyä niissä erittäin hyvin. Cristal käpertyy sujuvasti nojatuoliin, ja minä käyn lojumaan sohvalle. Olemme toisessa maailmassa kahden, puhumassa, muistelemassakin.

“Kun kolme parasta julkistettiin Euroviisujen Suomen karsinnoissa ja olin niiden joukossa, niin nanosekunnin ajattelin, että voisin voittaa sen kilpailun. Nanosekunnin mittainen elämän humala, hurmos. Koko huone huusi toisen esityksen jälkeen nimeäni. Ihmiset tulivat pöydästä pöytään sanomaan, että sä voitat tämän. Aloin uskoa siihen sen ajan, kun muut olivat esiintymässä siellä. Se hetki. En ollut enää vitsi. Aina joskus kun menen nukkumaan pienessä Vantaan kodissani, muistan sen hetken. Ah, se oli niin siisti hetki. Mut hyväksytään. “

Vantaa-look

Minut on lähetetty selvittämään, mitä Cristal Snow’n Vantaan kodissa tapahtuu, ja missä asussa hän –tunnettu drag-artisti – menee lähikauppaan ostamaan...kurkkua.

“Piimää! Mulla on mun lempihuppari päällä. Siinä lukee University of Maine. Se on harmaa kulahtanut, josta kaikki sanovat, että heitä toi pois please. Sitten mulla on lökäpöksyt. Ne on maailman nuhruisimmat verkkarit. Ne on niin Korso. Sitten mulla on myrkynvihreät sammarit. Ne on ehkä jo niin kauheat, että ne on muodikkaat. Me keräillään siskon kanssa rumia toppatakkeja. Sitten mulla on nämä kulahtaneen mustat kynnet, joista mut viimeistään tunnistaa. Vähän parransänkeä. Ei meikkiä, jos menen lähikauppaan, mutta diivailen vähän laittamalla aurinkolasit päähän, oli ilma mikä tahansa. Aurinkolasit jäi mun lookiin New Yorkista. Kukaan ei näe kuinka väsyneet sun silmät on. Sä näytät hyvältä, muka.”

Cristal Snow on asunut kolme ja puoli vuotta Vantaalla pikkusiskonsa Viivin kanssa, joka on toinen Cristalin show’n tanssijoista. Viivi on selvittänyt opintonsa johonkin pisteeseen, ja hänellä on nyt veljen lupa nukkua puoleen päivään. Cristal itse herää normaalina aamuna 8.30 ja ryhtyy toimintaan, jota hän kutsuu työksi.

“Vietän kurinalaista elämää. Teen netissä töitä – vastaan faniposteihin, pidän blogia. Yritän tehdä puolitoista tuntia tällaista työtä. Samalla juon aika paljon kahvia, ja sitten lähden lenkille. Kahden tunnin lenkki. Ei sauvoja. Kävelen tunnin, sitten juoksen puoli tuntia ja sen jälkeen kävelen vielä toiset puoli tuntia. Joka päivä. Sitten teen ruokaa, makaronilaatikkoa.”

Se tapahtuu yhden maissa. Viivi on siinä vaiheessa avannut silmänsä ja saattaa osallistua makaronilaatikon lämmittämiseen. Se on nopea makaronilaatikko. Sitten kun päivä Vantaalla hämärtyy, sisarukset illastavat hieman verkkaisemmin, ikään kuin makaronilaatikon tuolla puolen.

“Kotipäivät ovat niin kotipäiviä. Siivoan komeroita, järjestän kenkiäni, heitän krääsää pois. Jos mulla on luppoaikaa, niin en osaa olla paikoillani. Sen tähden mulla on komeroprojekteja.”

Tämä on kaikki sen verran ufoa, että kykenen vain vaivoin jatkamaan. Olen kuullut, että valitat koko ajan ystävillesi, että sinulla ei ole vakituista parisuhdetta.

“En ole valittanut! Kenelle muka? Mulla ei nykyisin olisi aikaa parisuhteelle. Aina kun aloitan jotain, annan sille kaikkeni. Parisuhteeni ovat olleet hirveän intensiivisiä ja rankkojakin, ja päätin viisi vuotta sitten, että nyt se on ura, ei mitään muuta. Kirosin itseni siinä vaiheessa ja kärsin nyt seurauksista. My career is my beds.”

Vietätkö minkäänlaista villiä seksielämää?

“En todellakaan! Siitä mä valitankin. New Yorkin villit päivät eivät ole täällä Suomessa. Yhden illan jutut ovat joskus olleet helvetin hauskoja, mutta nyt näen aina sen jälkiseurauksen, sen susiaamun. Olen niin kypsä. Jos olisin kaksikymmentä, mutta olen jo 32.”

Poika Kankaanpäästä

Cristal vietti lapsuutensa ja teini-ikänsä Kankaanpäässä. Äiti kuoli pojan ollessa 7-vuotias, ja Cristal on omistanut uuden levynsä The Prophecyn “To my mom, wherever you are.” Hänen alkuperäisessä kodissaan ja uusioperheessään oltiin taiteellisia ja pidettiin kovaa melua.

“Aina kun menin naapuriin leikkimään, ihmettelin kun niillä ei huudettu. Me oltiin kuin italialaisperhe. Kaikki mitä me tehdään, tehdään isosti ja dramaattisesti. Ääni pitää saada kuuluviin. Koulussa olin koko ajan jälki-istunnossa. Mulle on normaalia olla erilainen. Mulla oli tukassa geeliä jo kolmannella luokalla ja päällä isosiskon pinkki neonhuppari. Viidennellä mulla oli tyttöjen kiinantossut, mikä oli skandaali Kankaanpäässä.”

Ylioppilaaksi tultuaan Cristal toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja muutti New Yorkiin. Hän opiskeli seitsemän vuotta teatteritaiteita ja luovaa kirjoittamista City College of New Yorkissa, Spanish Harlemissa. Niinä vuosina hän kävi vain kerran kotona Suomessa. Silläkin uhalla, että saan kenkää lehdestä, päätän kääntää puheemme näihin glamoureimpiin vaiheisiin New Yorkissa ja unohtaa vetelät verkkarit. Kerro siitä yöstä New Yorkissa, jolloin sinusta tuli Cristal Snow, pyydän.

“Olin ollut keikalla Snapdragon -ryhmän kanssa ja olin vähän aikaisemmin luopunut peruukistani vahingossa ja alkanut pyöriä vain päässäni oma tukka. Menimme Milk-nimiseen trendibaariin drinkeille keikan jälkeen. Meillä oli sen paikan ainut pöytä.”

Paljonko kello oli?

“Yksi.” (Tämä yksi ei ollut päivällä makaronilaatikkoaikaan, vaan kello yksi yöllä.)

“Mulla ei vielä ollut nimeä. Mulla oli joka keikalle eri persoona. Olga Kovatsenko oli yksi persoonani. Sahara Jackson... niitä oli monta, mutta minua ei ollut vielä keksitty. Olin glitteridisko. Silloin oli juuri julkaistiin Kylie Minoguen Light Years. Olin varmaan ensimmäinen drag, joka teki Kylie Minogueta New Yorkin yöelämässä. Siihen aikaan mulla oli sellainen 70-luvun feathered hair ja tosi niukka hame, ja mut tunnettiin blondina, Charlie’s Angels wannabe’na. Mutta kun se peruukki jäi, niin yhtäkkiä muutuin punkiksi.”

“Sinä iltana päätin, että mut pitää nimetä, ja ihmiset rupesivat heittelemään ehdotuksia. Charles, sellainen Kevin Aviance look-a-like, tosi pitkä musta mies, kalju, joka aina roikkui meidän kanssa, se oli nyt ihan kännissä ja se sanoi möreällä äänellä vain: ‘Cristal Snow.’ Niin kuin Cristal-samppanja, niin laadukas, ja valkoinen kuin lumi.’ Aamun sarastaessa me sitten kuljimme kaduilla ja kuulutimme uutta nimeäni.”

Juuri sillä hetkellä kun Cristal Snow’n ura rapakon takana oli alkamassa, hän sai viestin vanhasta kotimaastaan – viranomaisilta. Hän oli esiintynyt hameessa ja ollut Tuhkimo, mutta Suomessa oli tahoja, jotka pitivät häntä miehenä.

“Ennen New Yorkiin lähtöä olin käynyt Suomessa armeijaa seitsemän päivää. Ne seitsemän päivää menivät tosi hyvin. Sitten mä sanoin, että lähden nyt täältä vittuun, tämä ei ole yhtään mun juttu. Nyt vanhempana mua ehkä kiinnostaisikin itsensä rajoille asettaminen, mutta silloin pelkäsin hirveästi, että mun identiteetti kärsii siitä. Että ne lannistaa mun identiteetin, sen että olen erilainen. Katsoin sitä riviä ja kaikilla oli samat kengät ja samat vaatteet!”

Cristal olisi kai halunnut, että maanpuolustus järjestettäisiin Love Parade -tyyliin, ja kun sitä ei vielä ollut tajuttu, hän joutui jättämään puolustusleikin kesken esteettisistä syistä. New Yorkin vuosien lopulla Pohjois-Satakunnan alueopisto otti isänmaan toivoon varovaisesti yhteyttä – ettei mies vain järkyttyisi – ja kertoi, että heillä on teatteripiiri lapsille, ja haluaisiko miehemme tulla sinne suorittamaan siviilipalvelusta, lasten teatteriharrastuksen ohjaajana. Cristal palasi kotiin.

“En mä siviilipalveluksessa meikannut, mutta mulla oli violetti tukka -vaihe. Kaikki tiesivät, että tein dragia. Yksi lapsi haettiin pois. Vanhemmat olivat saaneet tietää. Silloin tuli Villi Pohjola -fiilis. Sitä nöyrtymisen määrää Kankaanpäässä, herran jumala!”

Drag queenista boy queeniksi

Sitten Cristal Snow esittää yllättävän tiedon:

“Nykyisin mua ei enää huolita dragpiireihin!”

Miksei?

“Silloin kun lähdin New Yorkista takaisin Suomeen, siellä oli alkamassa uusi aalto, johon olin tietämättäni sotkeutunut. Että on poikia, jotka meikkaa, mutta ei käytä tekotissejä. Ne eivät välttämättä käytä hameita, ne käyttävät lenkkareita. Tätä uutta aaltoa sanotaan boy queeneiksi. Ne eivät käytä peruukkia vaan niillä on oma tukka. Jarkko Valtee ja Osku Heiskanen julistivat yksi ilta, että he ovat päättäneet, että mä en enää ole drag queen. Koska en mitenkään peittele sitä, että olen poika. Olen vain poika, joka meikkaa.”

Cristal ei väitä heille vastaan. Hän ei haluakaan olla drag queen. Hän haluaa provosoida, ja drag queeneista on tullut liian hyväksyttyjä. Kuka oikeastaan haluaa olla huvittava drag queen esiintymässä jossain? Haukotus. Cristal ajattelee, että jos hän vain kulkee poikana, jolla on meikit, se voi herättää enemmän ihmetystä.

“Mikä sä oot? Miksi sä käytät huulipunaa? Oletko sä drag? En.”

Homo- ja lesbopiireissä ikuisesti jatkuvat tyylisodat ovat saaneet aikaan sen, että Cristal Snow’ta ei hyväksytä DTM:n asiakaskunnan keskuudessa mitenkään yksimielisesti.

“Silloin kun voitin Miss Drag Queen -kilpailun, mut haukuttiin paskaksi, ja jotkut taas ylistivät. Täällä on pakko nälviä ja lannistaa, kun joku tekee uutta. Ihmiset tulevat haukkumaan päin naamaa, ja se on muka siistiä. Täällä on Paris Hilton / Nicole Richie -syndrooma, että on coolia olla vittumainen. Mun mielestä siinä ei ole mitään coolia. On maailman typerintä ajatella, että narttumaisuus on kunnioitettavaa. Ei todellakaan ole. Se on typerin trendi, mikä maailmassa on ikinä ollut. Vähän olit ilkee tolle, vitsi et se on siistii. Narttumaisuus on taitolaji, jota käytetään vain silloin, kun sut on lyöty nurkkaan, eikä muuta vaihtoehtoa enää ole. Silloin sä nostat kyntesi.”

“Jos olen koko elämäni ja urani perustanut sille että en halua olla samanlainen kuin muut, voin lähteä ehkä vaikka huomenna promokuviin niin että mulla on parta. Olin drag, nyt olen poika, joka meikkaa – se matka on paljon tärkeämpi kuin olla perillä. Demoni ajaa mua.”

Vielä palanen keikkaelämää ennen kuin menemme DTM:n peilin eteen, ja kuvaan videon, jossa Cristal Snow laittaa kuuluisaa arpimeikkiään. Mitä naiset tykkäävät sinusta, kun olet Cristal Snow?

“Ne tykkäävät paljon. Rovaniemi, huh huh! Naiset ovat seksuaalisesti aggressiivisia, mikä on tosi pelottavaa. Minä en edes tiedä, mikä Cristal Snow seksuaalisesti on. En pidä Cristal Snow’ta mitenkään seksuaalisena olentona. Olen aika aseksuaalinen, kun vedän keikan Cristal Snow’na, ja sitten naiset tulevat keikan jälkeen sanomaan että, hei! Mä en tiedä, mitä mun pitäisi tehdä. Mulle on sanottu, että sä olet rokkitähti, anna mennä vaan.”

Snow Show

Cristal Snow’n kuulemiselta ei voi välttyä. Muun muassa YleX, Voice, MTV ja NRJ luukuttavat Euroviisu-finalistin diskoveisuja kovalla rotaatiolla.

Ei ihme, sillä Snow’lle sävelkynäänsä ovat lainanneet seuraavat hittinikkarit: Dallas Superstarsin Heikki Liimatainen, Beats and Stylesin dj Alimo sekä Jimi Pääkallo.

Maaliskuun lopussa ilmestynyt Snow’n debyyttialbumi The Prophecy on kelvannut yli

5 000 ostajalle. Vaikka myyntiluvuilla ei ole asiaa kymmenen paremmalle puolelle Suomen virallisella levylistalla, myhäilee promoottori Carla Ahonius tyytyväisenä.

“Olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Lähtökohdiltaan Cristal Snow on kuitenkin ollut ug-projekti.”

Tosin kirjainparille sai heittää hyvästit viimeistään Euroviisujen jälkeen.

“Ideana oli, että viisujen jälkeen kukaan ei enää kysy, kuka on Cristal Snow.”

Kysyy tai ei, niin ainakin Snow on herättänyt kiinnostusta. Cristal Clear -musiikkivideon on katsastanut YouTubessa jo lähes 180 000 silmäparia, ja viikonloput kuluvat keikkaillessa pitkälle kesään. Pelkästään toukokuussa kalenterissa on 14 keikkaa.

Kun Snow piipahti levynjulkaisuviikolla Anttiloissa jakamassa nimikirjoituksia, paikalle tungeksi 250 innokasta fania.

“Ja hämmästyttävän moni heistä oli goottinuoria sekä manga- ja animediggareita”, Ahonius kertoo.

Seuraavaksi Cristal Snow aloittaa Pohjois-Euroopan valloittamisen. Tanskan NRJ on ottanut jo Snow’n soittolistalleen. Esiintyminen on sovittu myös Tukholman taiteiden yöhön.