Kun näkee, että leffan on kirjoittanut ja ohjannut Lars von Trier (Dancer in the Dark, Breaking the Waves), tietää, ettei seinällä häilähtele aivan tavallisinta kuvakuplettia. Niinpä myös tämän filmatun näytelmän kanssa saattaa aluksi iskeä pakottava tarve poistua koht´ siltään teatterista, mutta kannattaa pidätellä. Teennäisen keinoilla kikkailun vastapainoksi kun on tarjolla psykologisesti terävää tarinointia ja himokkaan hienoa näyttelemistä.
Kannattaa myös oivaltaa, että elokuvien suuri suosio rahvaan joukossa perustuu siihen, että ne ovat puuduketta useammalle aistille. Kun silmät ja korvat tukitaan, ynnä lisätään tähän tajuntatykkiin kausaalihakuista ympäristön jäsentämistä, syntyy kokonaisvalloittava ämpäri päässä -elämys, oma ajattelu käy tarpeettomaksi. Jo siksikin tämä ilkeä idylli vaatii aavistuksen enemmän - jopa ripauksen ikiomaa mielikuvitusta. Sitä samaa mitä vaikkapa lukeminen tai raivopolttoisen kuuraketin rakentaminen.
Näyttämölle on piirretty pikkukylä liituviivoina lattiaan. Se on Korsoa kolkompi kaivosyhteisön jäänne Dogville, joka lillii omissa liemissään muuhun maailmaan haikailematta. Mutta kun sinne kerran lehahtaa gangstereiden jahtaama Grace (Nicole Kidman, ks. Tähti) kaikki on äkkiä toisin. On päätettävä, osoitetaanko muukalaiselle laupeutta - ja mikä mahtaisikaan olla sen hinta.
Kyläläisten mielet saa armeliaisuuden asian taakse nuori Tom (Paul Bettany), jolla on tulelta tuoksuvan tulokkaan suhteen myös lihallisempia pyyteitä. Kohta moni muukin kylässä huomaa, että nöyrästä neidistä voisi saada elämäänsä ilon pisaroita - etenkään kun tällä ei tunnu olevan vaihtoehtoja. Eihän mikään ole niin euforoiva leikkikalu kuin ikioma ihminen, kaukosäätimellä taikka ilman. Kunnes tulee se päivä, jolloin gangstereiden Iso Pomo (James Caan) kurvaa kyläraitille ja alkaa esittää kysymyksiä luurankovisailussa, jossa jokainen on heikoin lenkki.
Nokkelassa tutkielmassa ihmisluonnon perimmästä pimeydestä näyttelee pelkästään osaavaa jengiä. Niinpä teennäisyyden ja yltiönokkeluuden puristus vähitellen hellittää, kun mm. Lauren Bacall, Harriett Andersson, Ben Gazzara, Chloe Savigny ja Stellan Skarsgård imaisevat mukaan pikkukaupunkiin, joka alkaa vaikuttaa sekä Kärpästen Herran että Norman Batesin syntymäkylältä. Lähikuvaa latteuden ja itsekkyyden kotikaduilta selostaa John Hurt osuvan lakonisin äänenpainoin.
11 kommenttia
mabelle
28.9.2003 02:24
Hieno...Breaking the Wavesin vahvuinen elämys. Joka hetki intensiivinen, yllättävä&vapauttava loppu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
m
29.9.2003 10:05
Hieno. Alkuun vähän puuduttava, mutta lopulta imaisi mukaansa täysin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Moviedict
3.10.2003 18:34
Ulkoisista puitteista ja turhasta kikkailusta huolimatta erittäin hyvä elokuva! Tarina vie mukanaan ja lopussa helpottaa katsella ratkaisua..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Holsu
28.10.2003 13:57
Kyllä tätä on kehuttu liikaa. Tietysti niin käy aina, kun joku keksii vähänkin uuden idean. Tyypillinen Trier-pätkä, etenee hitaasti, on liian pitkä ja loppu on raflaava. Lopusta sen verran, että juuri noin siinä pitikin mennä. Kaikki muu olisi ollut huonoa. Elokuva ei kuitenkaan ole täydellinen. Visuaalisuus on kadoksissa - kuten ohjaaja on toivonutkin, eikä tarina oikein jaksa kantaa kolmea tuntia. Kun elokuvaan pääsee sisään niin on kuitenkin ihan katsottava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Unnatural
13.11.2003 05:21
Dogville on paljon kiltimpi katsojaa kohtaan kuin Dancer in the dark, vaikka ahdistusta tästäkin lähes kolmen tunnin kinorallista löytyy. Aluksi minimalistinen lavastus, tai oikeastaan sen puute, tuntuu todella oudolta. Kohta kuitenkin huomaa pienen lämpimän kaupungin vievän mukaansa tarinaan. Elokuva nojaa paljon näyttelijöihinsä, ja näyttelijät tekevätkin kaikki loistavat suoritukset. Pikkikaupungista suojan saava tyttö todistaa tutkimusmatkaa ihmismielen mädänneisyyteen juuri siltä ikävimmältä paikalta. Olin yllättynyt siitä kuinka Dogville tuntui paljon lyhyemmältä kuin mitä todellisuudessa olikaan, laahaavasta kerronnasta huolimatta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Doink
3.1.2004 16:09
Olipa raivostuttavan huono. En olisi maksanut lippua, jos olisin etukäteen tiennyt, että tuo tekele on kuvattu kokonaan yhdessä studiossa, mitättömillä lavasteilla ja vapisevalla kameralla käsivaralta. Lisäksi siinä oli juontaja tai mikä lie höpöttelemässä väliin juttujaan. Tarkoituksenani ei ollut mennä kuunnelmaa seuraamaan, vaan elokuvaa katsomaan. Lisäksi kerronta oli raskaasti alleviivaava, jotta ei varmasti kellekään jäisi mitään oivallettavaa, kun von Trier osoittaa sormella. "Tässä laahustaa nyt elokuvan sankaritar taakkoineen nukkumaan halki kylän raitin. Kylläpä häntä onkin kohdeltu huonosti. Sääli sääli häntä." Eipä ollut ihme ollenkaan, että useat muut poistuivat kesken esityksen. Itsekin sitä harkitsin. Loppu oli jonkin verran piristävä, mutta ei poistanut kiukkua.
Sanoisin Dogvilleä törkeäksi rahastukseksi. Pitäisikö tuota elokuvaksi kutsua ensinkään? Olisiko filmille tehty kusetus sopiva nimi?
Onko tälle pakko antaa tähtiä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ei hyvä
25.3.2004 12:00
Ei kannata vaivautua tuhlaamaan rahojaan näin turhanpäiväiseen ja epämiellytävään elokuvaan. JOLLEI sitten ole erityinen näytelmä-fani. Nimittäin elokuva on pieni näytelmä lavasteineen pakattu DVD-koteloon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
slayer1
11.4.2004 12:16
Jos tehdään tällaista kokeellista juttua, niin ei sen tosiaan tarvitsisi näin tarpeettomalta tuntua. Eli en minä löytänyt mitään iloa tai hyötyä viitteellisestä lavastuksesta. Sekin että 75% ihmisistä on paskoja joiden päiviltä päästäminen olisi maailmalle vain hyväksi on jo tiedossa. Tosin suurin osa heistä sentään edes hyvää tarkoittavia paskoja joten näin alas tuskin pahinkaan junttikylä vajoaisi. Epäuskottavaa hyväksikäyttöä ja siihen alistumista siis. Mutta näyttelijätyö joka tapauksessa loistavaa, ja tulihan se kaivattu verilöylykin lopussa. Vielä kerran: ihmiset on paskoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jomppe1
4.5.2004 00:27
Tämä elokuva oli enimmäkseen tosi tylsää katsottavaa. Ne pari tuntia olivat kuitenkin lopulta kuluttamisen arvoisia. Kokonaisuudessaan leffa on mainio kerronta ihmismielestä, ja on niin täynnä pieniä psykologisia nippeleitä, että niissä riittää pohtimista.
Mikään jokapaikan kevyt pläjäys tämä ei ole, eikä varmasti ole kaikille katsojille mikään nautinto. Jos pidät kevyistä komedioista tai räjähtävästä toiminnasta, niin unohda tämä - tämä on sitä lajityyppiä, joka vaikuttaa enemmän elokuvan jälkeen kuin sen aikana.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
wsr
15.7.2004 01:19
Parempaa elokuvaa en ole aikoihin nähnyt. Elokuva on loistava kannanotto ihmismielestä ja Amrikasta. Joka ei ymmärrä, ei ymmärrä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Thistle
24.10.2004 15:01
Loistava elokuva. Minimalistisuus pakotti keskittymään tarinaan ja hahmoihin. Elokuva ei antanut armoa, pienen räpyttelyn jälkeen perse oli kuin penkkiin naulattu.
Täydellinen paketti, vaikka ei mitenkään helppoa katsottavaa, ehkä jopa liikaa monille.
Elokuva oli todella osuva kuva pikkukaupungista, mutta samalla myös koko yhteiskunnastamme, ei pelkästään Amerikasta.
Loppuratkaisu teki elokuvasta täydellisen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin