Tätä juttua ei tietenkään voisi tehdä mainitsematta hänen isäänsä, Peter Fryckmania. 1980-luvun nousukauden ikonia, joka eli perheineen miljoonatalossa Kulosaaressa ja istui myöhemmin vankilassa talousrikoksista. Hänen pojastaan Jessestä, tuli elokuvatuottaja. Jessen teoksia ovat Sauna, Reindeerspotting, Elokuu. Aika hyvin pojalta, 32, jolla oli vain opiskelupaikka, unelma ja taakkanaan isän maine. Entä elokuva Jesse Fryckmanista? Se kertoisi siitä, kuinka kaikki menee: koti, kesäpaikka, ydinperhe. Siitä, miten muistoista ja kokemuksista saisi jotenkin pysyviä. Leffan tunnelma on surumielinen. Onneksi loppu on jotenkin onnellinen.
Jos leffatuottaja Jesse Fryckman tekisi elokuvan Jesse Fryckmanista siinä olisi metsästyskohtaus. Ei sen takia, että Fryckman pitäisi metsästämisestä. Hän kalastaa mieluummin.
Veneessä istuminen ei ole mielenkiintoista.
"Sen voisi leffassa kääntää metsästykseksi", hän sanoo ja sytyttää minisikarin. Fryckman on erittäin tarkka siitä, ettei häntä pidetä nousukkaana. Hän kieltäytyy poseeraamasta sikari suussa kuvaajalle.
"Miksi ihmeessä? Eikö se olisi ylimielistä?", hän kysyy aidosti hämmästyneenä.
Fryckman kalastaa silloin tällöin. "Faijan tai ystävien kanssa. Eniten kiehtoo, että on aina mahdollisuus saada se suurin helvetin hieno kala. Hyvin usein sitä ei saa."
Kelataanpa alkuun.
Eräänä päivänä minä, wannabe-käsikirjoittaja, saavun Hämeentietä Fryckmanin tuotantoyhtiön, Bronson Clubin aulaan. Olen kuin ne yritteliäät keskimääräiset kaksi henkilöä, jotka viikoittain yrittävät vakuuttaa Fryckmania kässäreidensä loistavuudesta.
Fryckmanilla on päällään puuvillapaita au naturel. Hän näyttää hyvinvoivalta, ehkä hieman krapulaiselta. Hän tarjoaa salaattia ja syö arbuusia.
Ehdotan Jesse Fryckmanille:
"Tehdään elokuva Jesse Fryckmanista"
Tupakoituaan Fryckman sanoo:
" Joo, ehdottomasti".
Istumme alas.
Fryckman sanoo, että Jesse Fryckman on ihan tavallinen työssä käyvä isä Punavuoresta joka on menossa naimisiin ja jonka elämästä ei voi tehdä elokuvaa. Mutta minä väitän vastaan.
Olisko tää ryysyistä rikkauksiin tarina? Vai tarina, jossa rikas wannabe imitoi ryysyläistä?
"Liian hyvin menestyvä päähenkilö on vähemmän kiinnostava kuin vähemmän menestyvä. Huonosti menestyvästä saisi paremman tarinan. Parhaat päähenkilöt suomalaisissa leffoissa ovat henkilöitä perusnormien ulkopuolella, henkilöitä, joilla on missio. Sympaattisia hahmoja, epäonnistunutta rakkautta, vähän liian suuret unelmat, joihin lopulta voi päästä. Jos leffan päähenkilö on lopussa saanut kaiken, se ei ole kiinnostavaa."
Sinusta ei siis saa tarinaa. Koetko olevasi liian hyvin menestynyt?
"En missään nimessä. Älä vaan ajattele niinpäin."
Kohtaus 1: Vuosi 1984
Jesse Fryckmanista kertova elokuva alkaa vuodesta 1984.
Kohtaus yksi. Tapahtumapaikka: Kulosaari.
Kuvaus, kamerat.
Isä Peter ei ole ostanut pojalle videoita. Videovuokraamosta vuokraamallaan laitteella Jesse katsoo elokuvaa Musta Ori. Se kertoo pojasta, joka haaksirikkoutuu autiolle saarelle. Kun poika palaa kotiin hevosineen, hän voittaa monta kilpa-ajoa.
Fryckman on kuin elokuvan sankari Alec Ramsay. Bronson Club on salaperäinen Musta Ori.
Bronson Clubin tarkoitus on voittaa juoksukilpailussa suomalainen elokuvamaailma.
"Unelma elokuvasta on hyvä lähtökohta. Me katsotaan mun lapsuudenkaverin isoäidin luona beta-kaseteilta MacGyvereitä, Matlockia, Lemmenlaivaa, Bill Cosby Showta, Mission Impossible -sarjaa"
Tämä on siis buddy-elokuva?
"Se voisi olla myös road movie" Jesse heittää väliin. Mutta Jesse The Movie on myös toimintaa.
"Meillä oli ninjakoulu jossa treenattiin heittotähtien heittelyä ja kuinka liikkua näkymättömästi asuintalojen takapihalla. Kaikkea tollaista haave-elämää"
Tämä Jesse Fryckman -elokuva kertoo elokuvantekemisestä?
"Halusta luoda jotain mitä ei ole olemassa. Vedetään voltteja ja hypitään kallioilta, kiivetään seinillä ja tehdään kävyistä pommeja. Että kaikki on mahdollista. Sieltä se on tullut. Luulin yhdessä vaiheessa että musta tulee näyttelijä"’
Voisiko Jesse Fryckman -elokuvaan laittaa näitä tilanteita, joissa Jesse Fryckmanin halu luoda jotain uutta törmää tiiliseinään?
"Niitähän on todella paljon. Ei viittis ottaa ihan kaikkia mukaan"
Poikki!
Tässä leikattu versio.
Veijareita tehtiin viisi vuotta, ennen kuin saatiin rahoittajat taakse.
"Siinä joutui antamaan hetkittäin periksi markkinoiden edessä", Fryckman toteaa.
Kohtaus 2: Vuosi 2007
Tapahtumapaikka Bar 9, Uudenmaankatu. Pyörii!
Lauri Nurkse ja Jesse Fryckman kehittelevät Veijarit-elokuvaan storylinea yhdessä käsikirjoittaja Katri Mannisen kanssa. Työnimi on tässä vaiheessa Pelkääjän paikka. He menevät Suomen Elokuvasäätiöön.
Kukaan kolmikosta ei ole tässä vaiheessa tehnyt pitkää elokuvaa. Kolmikko heitetään ulos, ja sanotaan, ettei tällaista elokuvaa voi tehdä.
"Ei meidän stoorissa ollut vikaa. Mutta olen hyvin usein kuullut tekijöiltä, jotka ovat tulleet meille että pitää olla joku tuotantofirma. Ymmärrän asian paremmin kuin silloin. Se on Veikkauksen rahaa, ja ei voi mennä yksityishenkilönä sanomaan, että hei, haluan tehdä tämän elokuvan."
Kohtaus 3: Vuosi 1999
Nyt me siis muunnetaan sun kokemuksia elokuvaksi?
"Siinä on mukana vietti tehdä seikkailuja. Ja sitten kodinkaipuu. Mummola ja Villinki vietiin alta."
Villingissä, saaressa Laajasalon vieressä, oli Fryckmanin perheen kesäpaikka. Mummola Kulosaaressa ja huvila menetetään isä-Peterin rahasotkujen yhteydessä.
Onko se trauma, jonka varaan Jesse Fryckmanista kertovan leffan voisi rakentaa?
"On. Pysyvien ja vaatimattomien asioiden vaaliminen. Ettei itse yhtäkkiä aiheuttaisi mitään, joka vaikuttaisi omien lasten elämään. Perhe on helvetin tärkeä mulle."
Mutta sitten se seikkailuvietti, lähtien Mustanaamioista ja McGyvereistä. Eikös tämä ole vähän ristiriitaista koska et elä vaarallisesti?
"Siinä kai se ristiriita on. Onko seikkailuvietti sama asia kuin vaarallisesti eläminen?"
Kalastushan on hyvintoimeentulevien hetkellinen illuusio vapaudesta?
"Meidän kalastushetkemme ovat niin tylsiä, etten siitä elokuvaa tekisi. Mutta jostain metsästysreissusta tekisin."
Teet elokuvia, koska haluat elää turvallista elämää?
"Todellakin. Meillä oli perinne, että landelle tuli 20–30 ihmistä viettämään juhannusta. Yhtäkkiä näitä ihmisiä ei saatukaan enää saman katon alle, koska sitä kattoa ei enää ollut. Itse haluaisin omille lapsille sen pohjan, että muistoja voi kertyä ja että ne ovat pysyviä.
Olisiko tässä elokuvassa konservatiivisiä sävyjä? Vähän seikkaillaan ja palataan häntä koipien välissä kotiin?
"Joo joo, nimenomaan noin. Ensin pyritään murtamaan tasapainotilaa, mutta sitten kun se häviää kokonaan, se muuttuu käänteiseksi"
Fryckmanista kertova elokuva onkin perhe-elokuva. Se kertoo yhtäkkisestä turvallisuuden tunteen loppumisesta.
Kohtaus 4: Vuosi 2006
Vuoden 2006 lopussa syntyi ensimmäinen tytär.
"Pitää pedata, että jollain muulla on hyvä olla. Siinä se kelkka kääntyi."
Päättyykö tämä elokuva Jesse Fryckmanista lapsen syntymään?
"Sen pitäisi varmaankin olla minun lapseni stoori minusta. Se kertoo sen silloin, kun se on parikymppinen. Meidän täytyy kirjoittaa semmoista mitä ei ole olemassa. On niin paljon helpompaa, kun pystyy keksimään johonkin, mitä ei ole olemassa, juttuja omasta elämästä. Kenellekään ei tarvitse sanoa, että ne ovat omasta elämästä. Veijareissa on paljon mun omasta elämästä"
Mitä esimerkiksi?
"Leimanjättäminen. Pakoillaan vastuuta, aikuisuutta ja muuta. Lopputulema, jossa tajutaan, että se ei ole se perimmäinen, jota kannattaa hakea. Sehän on nimenomaan kolmekymppisten tarina siitä, miten ystävät on nykypäivänä sitä, mitä perhe oli ennen. Ehkä koska on itselle tullut juttuja, joiden seurauksesta pysyvät asiat lähteekin alta. Mutsin ja faijan eroaminen, siskon muuttaminen pois maasta. Semmoinen ajatus, että se mikä oli ennen, kesät landella, joulut kuusen ympärillä-tyyppiset tilanteet, niitä ei vaan ole enää. Nyt pitäisi omille lapsille määrätä ja kertoa, näyttää esimerkkiä miten elämää pitäisi elää."
Miksi sisko muutti?
"Se löysi belgialaisen miehen."
Miten tämä Fryckman-leffa loppuu?
"Esittelisikö ensin tilanteen, jossa vanha mies katsoo jouluna perhettään ja sitten leikataan sinne alkuun mistä on tultu."
Kelataanpa alkuun. Onko tuo oikea sarvikuonon pää?
"Ei. Se on jostain espoolaisesta baarista. Se oli seinällä jo yhdeksän vuotta sitten, kun Butt Rhino and Horns perustettiin. Tänne on jäänyt muutamia sarvikuonoelementtejä vanhasta maailmasta. Muistoiksi. Alkuajoista."
Lisää amatöörejä kankaalle
Vuonna 2002 Jesse Fryckman perusti tuotantoyhtiön nimeltä Butt, Rhino and Horns yhdessä Suomipopin juontajan Jaajo Linnonmaan ja Jukkis Peltolan kanssa. Butt, Rhino and Horns tuotti Sub-tv:lle Yllätysvieras-sarjaa. Myöhemmin seurasi mainostuotantoyhtiö Komia ja sen jälkeen, vuonna 2007, Elokuvayhtiö Bronson club. Fryckman on tuottanut kuusi elokuvaa, joista tunnetuin on Reindeerspotting. Nyt työn alla on Love and Other troubles, elokuva isästä ja pojasta, jotka rakastuvat samaan naiseen. Fryckman on opiskellut Taideteollisessa elokuvaa 70 opintoviikkoa, mutta opinnot ovat kesken. Fryckmanilla on tavoitteena nopeuttaa elokuvien valmistumistahtia. Fryckmanin kehittämä konsepti on nimeltään Rookie. Projektin tarkoitus on antaa nuorille elokuva-alan ammattilaisille mahdollisuus tehdä elokuvaa. Ensimmäinen Rookie-tuotanto oli Oskari Sipolan Elokuu. Seuraava on futishuligaanikomedia Kulman pojat. Solar Films on ostanut Bronson Clubin.
File: Jesse
- Pituus: 184 cm
- Paino: 80 kg
- Auto: Jeep Wrangler
- Hajuste: Calvin Klein Euphoria
- Juoma: Lonkero
- Kello: iPhone