Eternium

Arkadiankadun ravintola Ateljéen takalooshissa istuu farkkuihin ja mustaan Kotiteollisuus-huppariin pukeutunut Rainer Nygård. Mies toimii päivisin työnjohtajana Volvon autokorjaamolla ja iltaisin traktorihevibändi Diablon karjuntamoottorina. 31-vuotiaalla Nygårdilla on taskussa juuri valmistunut Eternium-levy, sormissa on kaksi pääkallosormusta ja suupielessä Marlboron Menthol -savuke.

Diablohan tarkoittaa paholaista. Milloin viimeksi kävit kirkossa?

"Mummoni hautajaisissa viime syksynä. En ole kirkossakävijä, mutta ei bändin nimellä mitään syvempää merkitystä ole. Miehethän voivat olla "pirullisia" ilman mitään lahkoilujakaan."

Voititte tammikuussa ylivoimaisesti levyraadin yleisöäänestyksen. Oliko helpotus, ettei raadissa ollut Lenita Airisto pitänyt musiikistanne?

"Ne jotka musiikkiamme kuuntelevat, olisivat kiukustuneet ihan vitusti, jos Lenita ja Anne Mattila olisivat tykänneet musiikistamme ja kehuneet meitä söpöiksi pojiksi. Silloin olisi pitänyt katsoa peiliin ja miettiä, mitä on tehty väärin."

Ensimmäinen levynne Elegance In Black sai kehuja, mutta myi vain 1000 kappaletta. Seuraava levy Renaissance pääsi lähes 3 000:een. Nyt vaikuttaa lupaavalta, uusi Eternium-levy nousi suoraan top 3:een.

"Ja myi kahtena ensimmäisenä päivänä saman verran kuin edellinen kahdessa vuodessa. Mutta metallimusiikki on sellaista, että diggarit hakevat levyn heti. Levynmyyntiämme ei juuri kesäkiertueet auta."

Karjut kovaa, mutta Diablo on aggressiivinen myös sanoituksellisesti.

"Pakko myöntää. Kirjoitan tekstejä katkeruudesta, kateudesta ja vihasta."

Olit Pohjanmaalta kotoisin?

"Se varmaan selittää. Mutta turha kirjoittaa mitään diibadaabaa. Miekka & ritari -jutut ja fantasiapaska eivät kiinnosta yhtään, ei kiinnostanut edes pikkupoikana."

Mutta mikä sinua sitten vituttaa?

"En tiedä, ihmiset yleensä. Kapeakatseiset idiootit, sanansa syöjät ja tyypit, jotka yrittävät päästä keikan vieraslistalle, vaikkei niistä ole kuulunut pariin vuoteen mitään."

Edellisellä levyllänne vieraili muun muassa Paleface ja dj Leijonamieli.

"Mitä sitä suotta lappuja silmille pistää. Minua ei kiinnosta, mitä muut sanoo. Palefacesta joku olisi voinut ajatella, että ratsastamme nyt jollain vitun lökäpöksyhommalla."

Ai räppimetallia?

"Just. En siedä sellaista musiikkia. Enkä kyllä räpistäkään ymmärrä mitään, mutta Palefacelle oli paikka yhdessä biisissä."

Kummallista on myös, että keikkaintronanne on aina Raid-sarjan tunnari ja nyt uusi levynne alkaa Henry Theelin Rattaanpyörä-iskelmällä.

"Olen Raid-fani. Ja oli pakko tehdä iskelmä-sample, koska kitaristimme Kuulan ja minun isäni ovat vanhan liiton iskelmädiggareita. Heidän mielestään Henry Theel, Erkki Junkkarinen, Reijo Taipale ja Olavi Virta laulavat ainoaa oikeaa musiikkia. Meidän soittamisesta isäni on sanonut, että onko teidän pakko soittaa tahallaan väärin."

Uudella levyllänne on myös jonkin verran puhdasta laulua, mutta suora huuto on edelleen pääosassa.

"Jep, ja on helvetin työlästä karjua. Huusin studiossa ääneni paskaksi ennen kuin olimme saaneet kaikki vokaaliosuudet nauhalle. Nightwishin Marco Hietala vinkkasi, että äänihuulten turvotuksen saa laskemaan apteekin kyypakkauksella. Fiksuna poikana ostin kyypakkauksen lisäksi vielä jaloviinapullonkin. Niiden avulla saatiin viimeiset rivit sisään. Tuli vielä sopiva äkäisyys päälle."

Kittaako metallibändi paljon viinaa?

"Ei meistä kukaan tuohikurkkuliitossa ole, tosin ennen keikkaa ei voi ottaa oikeastaan mitään. Viina pehmentää kiukkua sen verran, ettei ei laulu lähde kunnolla. Mutta sen verran on noussut kusi hattuun, että pyydetään nykyään raiderissa kaljakorin lisäksi jaloviinapullo. Kalja loppuu aina kesken, ja kotimatkalla on kiva ottaa teräviä."

Nyt voi pyytääkin vähän lisää, kun metallimusiikistakin on tullut jo cross overia.

"Hämmästelin sitä jo vuosi sitten Nightwishin setin aikana Tampereella. Siellä oli enemmän flanellipaitoja kuin Eppu Normaalin keikalla. Jampat tulivat varmaan traktoreilla katsomaan heviä! Ei saatana."