Vuonna 2003 ja 2005 julkaistut Rare Exports -lyhytelokuvat olivat absurdiudessaan hämmentäviä: kolme metsästäjää saalisti harvinaista villieläintä – joulupukkia, josta he kouluttivat salonkikelpoisen lastenviihdyttäjän.
Nyt 3500 euron budjetin kulttilyhärit ovat kasvaneet kahden miljoonan euron leffaproduktioksi, joka on saanut jo kolme kansainvälistä elokuva-alan palkintoa. Traileri on pyörinyt niin Applen sivustoilla kuin IMDb:n etusivulla. Ensi-illassa Rare Exports on samaan aikaan Suomessa, USA:ssa, Australiassa ja Englannissa. Voi kaikella vaatimattomuudella todeta, että TV-formaatit sen jo tekivät, mutta vihdoinkin myös kotimainen elokuva kiinnostaa maailmalla. Ja siihenkin tarvittiin joulupukin apua.
"Yhtäkään suomalaista leffaa ei ole myyty näin laajalti. Pelkästään teatterilevitys USA:ssa on todella kova juttu. Elän elämäni onnellisinta aikaa. Samaan aikaan tuntuu hyvältä ja jännittää – ja on raskasta", hihkuu ohjaaja-käsikirjoittaja Jalmari Helander Cafe Javassa ja haukkaa viimeisen palan meetvurstisämpylästä musta pipo päässään.
Itseoppineen ohjaajan päivät kuluvat nyt eurooppalaisten toimittajien kynsissä, illat puhelinhaastatteluissa Yhdysvaltoihin ja Australiaan.
"Puhun puhelimessa kolme tuntia putkeen, jonossa on 15 toimittajaa. Matkapäiviä on niin paljon, että tuskin olen ennättänyt nähdä syksyllä syntynyttä toista lastani."
Sitä saa, mitä tilaa. Jorma Tommilan (Helanderin siskon mies), Onni Tommilan (Helanderin kummipoika) ja Tommi Korpelan (Helanderin ystävän isoveli) tähdittämä Rare Exports on vuoden parasta katsottavaa. Leffasta näkyy, että Helander on kasvanut rehellisten jenkkileffojen, ei ranskalaisten taidepätkien ympäröimänä.
"Spielberg on lempiohjaajani. Hänen leffoissaan on yliluonnollisia aspekteja oikeassa maailmassa. Elokuvan pitää olla sellainen, että samaa ei näe tosielämässä. Mitä järkeä on mennä leffateatteriin katsomaan, kun lapset itkee kotonaan, ja sitten mennä katsomaan samaa omaan kotiin?"
Eikä Rare Exportissa ole paikoitellen tosielämästä tietoakaan.
"Veljeni Juuso sai aikoinaan ratkaisevan idean Rare Exportsiin: ‘kuvittele alaston läski mies syömässä marjoja metsässä. Sitten siihen osuu nukutusnuoli’. Kuulosti aluksi erittäin huonolta, mutta muutaman kaljan jälkeen tajusin, että ideahan on huikea."
Pohjois-Norjassa, Tromssan liepeillä kuvattu Rare Exports on sen verran kummallinen elokuva, että jopa sen kategorisoiminen on tuottanut päänvaivaa niin ulkomaisille jakelijoille kuin Helanderillekin.
"Se on ehkä draama-komedia-kauhu-fantasia-trilleri-toimintaelokuva. Mutta varmaa on, että katsomossa kenelläkään ei ole pienintäkään käsitystä siitä, mitä leffassa tapahtuu seuraavaksi."
Seuraavaksi Helander suunnittelee vieläkin suuremman budjetin toiminta-/rakkausleffaa englanniksi. Mutta rapakon taakse hän ei vielä haikaile.
"Joka viikko tulee USA:sta kyselyitä, mutta vielä ei uskalla lähteä. Oma päätäntävalta olisi vielä niin pieni, kun studiot määräävät kaikesta. Unelmana on tehdä yksi tai useampi leffa itsekseen isommalla rahalla ja joskus, jos olen riittävän kova jätkä, niin totta vitussa lähden Hollywoodiin."
Rare Exports – A Christmas Tale nyt teattereissa.
File: Helander
- Ikä: 34 v
- Paino: 79 kg
- Pituus: 175 cm
- Parisuhde: Vaimo ja kaksi lasta
- Auto: Seat Cupra
- Puhelin: iPhone 4 G
3 kommenttia
Pukedeelitsu
9.12.2010 16:11
Kävin katsomassa ensi-illassa ja voin suositella.... Vihdoinkin jotain oikeasti erilaista kamaa suomifilmaajilta. On tämä Jalmari kova ukko.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
mauum
3.1.2011 14:14
Paska leffa. Harmittaa kun kävin katsomassa. Surkea räpellys, jossa on yritetty epätoivoisesti yhdistää kauhua ja lastenleffaa. En suosittele.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ulkolaitamoottorisaha
23.1.2011 05:46
Voisin tehdä luettelon todellisista paskoista leffoista, joita on vääntämällä väännetty. Enpäs luetteloi, mutta Rare exports ei kuulu siihen joukkoon. Tämä elokuva ei ole arvattava eikä tekotaiteellinen. Juuri kun katsoja luulee päässeensä kärryille ja luulee jo ennustavansa mitä seuraavaksi tapahtuu, elokuva tarjoaakin uuden yllätyksen. Mikään ei mene katsojan odotusten mukaan. Verrataan tätä vaikka James Bond -elokuviin, joissa on aina mukana tietyt peruskaavat ja elementit. Jos katsoja odottaa elokuvalta kaavamaista elämystä, sitten tämä tietysti hämmentää. Elokuva vangitsee katsojan niin että popkornit unohtuvat. Se on sopivasti vinksahtanut leffa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin