Kelailua kirjasta

“Kysyin, kannattaako jatkaa vai tehdä biisejä.”

Muusikko Anssi Kelan kädessä oli 50 sivua tarinaa, kun hän rohkaistui näyttämään teostaan kirjailija Katja Kalliolle, Kelan musiikin löytäjän Asko Kallosen vaimolle.

Syksyllä 2006 Anssi Kela oli juuri alkanut kirjoittaa kirjaa. Ensimmäiset kaksi kuukautta hän kirjoitti fiiliksellä.

“Kunnes tajusin, ettei haahuilussa ole järkeä.”

Ennen kuin pääsimme Kelan naapuriin, Katajanokan ravintola Everestiin keskustelemaan teoksesta, Kelan piti vielä työstää satoja sivuja ja tehdä kustannussopimus.

Tosin sekin kävi melkein vahingossa. Kelan jatkaessa naputteluaan, tieto kirjasta kantautui Teoksen Silja Hiidenheimon korviin. Hiidenheimon bongauksia ovat olleet muun muassa Kata Kärkkäinen ja Juha Itkonen. Nyt hän halusi nähdä kirjan. Sen jälkeen Hiidenheimo alkoi seurata kirjan edistymistä. Peruminen oli myöhäistä, kun Kelaa vuosi sitten haastateltiin.

“Minulta kysyttiin, koska levy ilmestyy. Kerroin kirjoittavani kirjaa. Kun se oli sanottu, oli tuli perseen alla.”

Siinä vaiheessa ”automaattikirjoituksella” tehty kirja oli kuitenkin saanut jo muotonsa: Kalevi Sorsa oli ilmestynyt puistonpenkille.

”Välillä ajattelin, että miten pystyn kirjottamaan itseni tästä ulos.”

No, kirja tuli päätökseen. Lyhyesti tarina menee niin, että muistinmenetyksestä kärsivä Johannes kohtaa Kalevi Sorsan Ruttopuistossa.

Anssi. Sinulla on jo Esko Riihelä. Nyt siis Sorsa.

“Sorsa on nostalginen hahmo. Lapsuudessani hän oli aina pääministeri.”

Olet siis demari?

“En ole koskaan ollut poliittisesti aktiivinen. Minulla ei ole puoluekantaa ja valitettavasti en ole äänestänyt kaikissa vaaleissa. Puolueiden erot vaikuttavat marginaalisilta. Äänestysintoa laskee tunne siitä, ettei ole juuri väliä äänestääkö demareita vai kokoomusta. Jos politiikan kentälle tulisi ääri-ilmiöitä, joita vastaan pitäisi nousta, se olisi eri juttu. Eivätkä isoimmat asiat ole poliitikkojen käsissä. Kodissani ei puhuttu politiikasta juuri mitään. En tiedä, mitä puoluetta vanhemmat on äänestäneet.”

Surffailit Asperger-sivuilla ja lööpeissä sinulle keksittiinkin aivohäiriö. Oletko keittiöpsykologi, kun vertailet itseäsi ja päähenkilöä?

”En pahemmin analysoi. Asperger-syndrooma tuntui sopivan Johannekseen. Olen kirjassa siirtänyt joitain piirteitäni Johannekseen, esimerkiksi sen, että olen huono kommunikoimaan.”

Hyvinhän tuo sujuu.

“Minua on haastateltu niin monesti, että tämä on automaatio; sinä kysyt, minä vastaan. Aloitteiden tekeminen ja puheenaiheiden keksiminen on työlästä. Vieraassa seurassa lähes mahdotonta.”

Johannes oli koulukiusattu. Kerro kouluajastasi.

“Minua ei koulukiusattu. Muutin 12-vuotiaana Kauniaisista Vihtiin. Se oli shokki. Ennen muuttoa olin lähes ysin oppilas, muuton jälkeen päälle seiskan. Yläasteella minusta tuli alle seiskan oppilas. Lukiossa erakoiduin.”

Pelottaako kritiikki?

“Se kiinnostaa minua suunnattomasti. Mutta sitä saa, mitä tulee. Bändimme basisti, joka on lukenut kaikki maailman kirjat, antoi juuri ensimmäisen kuulemani ulkopuolisen arvion: hän sanoi lukeneensa erityisen kriittisellä silmällä ja totesi, että sehän olikin ihan hyvä. Se oli huojentava tieto.”

Kuukauden päästä

Puolustit kirjaasi netissä. Kritiikin vastaanottaminen ei ollut helppoa?

“Osallistuin nettikeskusteluun, jossa kirjaani kritisoitiin. Tämä uutisoitiin muun muassa Hesarissa. Keskustelusta irroitettiin sitaatteja ja otsikoitiin minun suuttuneen kritiikistä. Jupakka oli paljon melua tyhjästä.”

Anssin valinta

1. Umberto Eco:: Ruusun nimi
2. Chris Heath:: Feel – Robbie Williamsin tarina
3. Paul Auster:: Sattumuksia Brooklynissa
4. Stephen King:: Kirjoittamisesta
5. Don DeLillo:: Vaaka

File Anssi Kela

• Kirjoittaa: Apple Mac PowerBook G4
• Äidinkielen numero: yo-kirjoituksissa laudatur
• Kirjoja kotona: 500
• Huonoin lukema kirja: Valittujen Palojen Sotilashuumoria