Arto Tuunela, 31, on "kauhean pahoillaan".
Hän on tapaamisestamme viisi minuuttia myöhässä ja pahoittelee sitä etukäteen puhelimessa. Hetken päästä pyörä kaartaa kahvilan pihaan ja Tuunela väläyttää hymyn.
"Kävin äsken Töölönlahdella lenkillä ja luulin ehtiväni tänne ajoissa. Mä olen vähän tämmönen näiden aikataulujen kanssa."
Lenkkitossu kulkee, samoin myös urakehitys. Tuunelan yhden miehen yhtyeen Pariisin kevään Tämän kylän poikii oli tämän kesän hitti. Mutsit ja lääkkeet täyttivät Tavastian elokuun alussa. Ihan hyvin mieheltä, joka viime vuoden Ylioppilaslehdessä kertoi, ettei hänellä ole musiikillisia haaveita. Eikö Tuunelaa pelota, että vahingossa menestyminen antaisi sellaisen kuvan, että kaikki siisti tapahtuu ilman ponnisteluja?
"En vielä puolitoista vuotta sitten osannut edes ajatella tällaisia asioita. Toiseksi, ei mun ura ole sen enempää vahingossa muodostunut kuin jonkun toisenkaan. Olen mäkin lähetellyt kasoittain demoja levy-yhtiöille. Tosin en koskaan Pariisin kevään. Vaikka sanotaan, ettei kukaan tule sua himasta hakemaan, niin musabisneshän toimii kuitenkin juuri niin. Halusin ajatella, että jos vaan teen tarpeeksi hyviä biisejä, kyllä joku tulee mut hakemaan."
Se olisi saattanut kuulostaa retostelulta, mutta sitä se ei ollut. Tuunelaa jaksaa yhä hämmästyttää, jos joku tulee "sanomaan jotain kivaa", eikä edellistä ole vaikea uskoa sen jälkeen, kun mies on itse halunnut maksaa ruokansa, pelastanut toimittajan ampiaisten täsmäiskulta ja varmistanut, ettei allekirjoittaneella ole varmasti kylmä ulkokahvilan tuulissa. Vilttejäkin olisi kuulemma tarjolla, diivailua näköjään ei.
Puhuessaan Tuunela pitää pitkiä mietintätaukoja, aloittaa lauseen alusta monta kertaa ja esittää omia vastakysymyksiään. Mustavalkoistaminen ei kuulu kuulemma ajatusmaailmaan, eikä ihmistenkään näennäinen erilaisuus ole usein kuin "pintaa ja puhetyyliä".
Teininä Tuunela tunsi olevansa ujo "kenkiin tuijotteleva kitaransoittaja", epävarma vähän kaikesta. Kiljunkeittelyreissun jälkeen kaverit joutuivat kantamaan raikulipojan äidin ja isän eteen, eikä tyttöjenkään kanssakaan käynyt erityinen tuuri. Iän ja menestyksen myötä naisten kiinnostus Tuunelaa kohtaan ei ole kuulemma muuttunut. Kun kysyn, huomaisiko boheemi mietiskelijä edes, jos joku olisi kiinnostunut, saan vastaukseksi hymyn ja olankohautuksen. Niin arvelinkin. Ei huomaisi.
Tuunela tunnustautuukin romantikoksi.
"On kiinnostavaa fiilistellä, nähdä kauniita asioita. Viime uutena vuotena Tavastialla lämppäsimme Major Labelin kanssa HIM:iä, ja silloin omistin yhden biisin avovaimolleni. Meidän perheessä tiskaaminenkin on rakkaudenosoitus."
Tuunela alkaa kääntää pyöräänsä kohti kotia, vaikka maailma onkin vielä kysymyksinä edessä.
"Vanha koulukaveriporukka lisääntyy ja menee naimisiin. Mä kuulun niiden muutaman joukkoon, jotka eivät ole vielä menneet siihen samaan kelkkaan. Aletaankohan multa jo kohta odottaa jotain?"
Pariisin kevät Helsingin LeBonkissa 15.10 ja Jyväskylän Lutakossa 16.10.
File: Arto Tuunela
- Syntynyt: Helsingissä 18.7.1979
- Pituus: 185 cm
- Paino: 80 kg
- Juoma: Keskiolut
- Siviilisääty: Avoliitto
- Kirosana: Munat