Kylmä tila

King Foo Entertainment -ohjelmatoimiston tiloissa Eerikinkadulla on sotkuista. Kyökin puolella lojuu Kotipizzan laatikoita, toimistossa tyhjiä virvoitusjuoma- ja olutpulloja. Kaaoksen keskellä 41-vuotias kaljupäinen kolmen lapsen isä, kokomustiin pukeutunut Timo Rautiainen kättelee lujasti, kumartaa syvään ja näpyttelee vielä hetken kannettavaansa.

Olet aina mustissa. Onko bändissänne joku ulkonäkösääntö, hiukset pois ja mustaa päälle?

"En tiedä, mikä mustissa vaatteissa viehättää. Ainakin ne hoikistavat. Ja on yhtyeessämme vielä yksi pitkätukka. Oma, lyhyt hiusmallini johtuu siitä, että sisuskumia paistaa jo sen verran, että mielummin olen kalju kun rupean peittelemään sitä."

Edellinen Rajaportti-albumi myi yli 40 000. Ette tehneet enää levytyssopimusta Spinefarmin kanssa, vaan julkaisitte uuden levynne itse. Tulitteko ahneiksi?

"Olemme lähes kaikki päätoimisia muusikoita ja meillä on jo tietotaito levyn tekemiseen sekä julkaisemiseen. Tottakai haluamme työstämme enemmän palkkaa. Eihän se ole tässä tapauksessa keneltäkään pois. Levysopimus oli katkolla ja tämä vaihtoehto tuntui luontevalta. Sanomattakin on selvää, ettemme olisi tässä tilanteessa ilman Spinefarmin apua. Takana on monivuotinen yhteistyö, joka kantoi hyvät hedelmät. Nyt oli aika kokeilla omia siipiä."

Käytätte useita tekstintekijöitä. Viimeksi yhden kappaleen sanoitti Vexi Salmi, nyt mukana on Reidar Palmgren.

"Haluan näköjään tällä tavoin dokumentoida ystävyyssuhteen. Reidarin sanoitus lähti liikkeelle yhteisestä keskustelusta ihmisen henkisestä taakasta, jota hän kantaa läpi elämänsä ja masokistisesti vielä pitää siitä. Miten rakkaita surut ovatkaan."

Muutenkaan Trio Niskalaukauksen biiseissä ei ole juuri valoa näköpiirissä.

"Suomalaisen miehen itsesäälin läträystä. Vaikka vaikutamme Keski-Suomen mollijoreilta, niin luulen olevani yhtä iloluonteinen kuin muutkin. Tunneskaalan tietty reuna käsitellään biiseissä."

Josta tulikin mieleeni, että olit kaksi vuotta sitten ehdokkaana Eeva-lehden vuoden seksikkäin mies -äänestyksessä. Perusteluna oli "positiivinen villitsijä".

"Ehkä ehdokkuudessa oli pilkettä silmäkulmassa, vaik-ken itseäni epäseksikkäänä pidäkään. Asia kyllä herätti lähipiirissä melkoista hilpeyttä."

Rustaat faneille usein nimikirjoituksen lisäksi tervehdyksen tai ohjeistuksen. Kaverilleni kirjoitit: "Älä ota enää".

"Plokkasin jutun Santapukin Sipeltä. Olen kirjoittanut myös "Muista lukea läksyt" sekä piirrellyt kukkia tytöille ja autoja pojille. Haluan myös tietää toisen nimen enkä vain kirjoittaa omaani."

Ai rokkari, joka huomioi faninsa yksilöinä?

"Halusi tai ei, niin rokkiin kuuluu palveluhenkisyys. Kun astun kotiovesta ulos, niin koen olevani töissä. Spontaanit yhteydenotot kuuluvat asiaan. Jos en jaksa sellaista, niin olen kotona. Mutta en ole ikinä halunnut julkisuutta julkisuuden itsensä takia. Se on tullut menestyksen mukana. Jos olisimme alun alkaen ajatelleet vain menestymistä, olisi bändin nimenkin pitänyt olla jokin muu."

Trio Niskalaukaus -nimestähän tehtiin kantelu oikeuskansleri Paavo Nikulalle viime toukokuussa?

"Ensimmäinen levymme oli jo painossa, kun surulliset poliisimurhat tapahtuivat Helsingissä. En halua härnätä enkä kiusata ketään, mutta toisaalta nimi kuvaa hyvin ihmiselämän raadollisuutta. Parempi tämä on kuin yhtenä vaihtoehtona ollut Kovan linjan serbit."

Miksi muuten teette jo toisen saksankielisen levynne toukokuussa?

"Yksi sikäläinen taho oli kiinnostunut julkaisemaan levymme. Jos tällaista tarjotaan, niin tehdään se samoilla lämmöillä, niin ei tarvitse jälkeenpäin harmitella."

Miksi saksaksi?

"Englannin kieli olisi ollut niin basic-juttu. Nyt on jätkät lähdössä valloittamaan maailmaa. Tämä on ikäänkuin suomalaista kulttuurivientiä Keski-Eurooppaan, vaikka edellinen saksankielinen levy myikin vain muutamia tuhansia."

Eihän tuossa ole mitään järkeä.

"No ei niin, mutta kun baaripöydässä saa sellaisen idean päähänsä ja riittävän monelle siitä heti kättelyssä uhoaa, niin pakkohan se oli tehdä."