Mr. Twilight Robert Pattinson

Näyttelijä Robert Pattinson, 25, on väsynyt. Aamiainen on jäänyt väliin, eilisilta on kulunut tukholmalaisessa Ice Barissa ja hiukset sojottavat joka suuntaan. Aamuherätys baari-illan päätteeksi on saanut teini-idolin pohtimaan kuolevaisuutta.

"En jaksa enää uskoa vampyyreihin. Olen sinut sen faktan kanssa, että kuolen joku päivä."

Mutta nyt Pattinsonia ei voisi vähempää kiinnostaa puhua Twilightista tai vampyyreista. Yöllä mies vältti huomion karvakauluksen alla, mutta kaduille hän ei uskalla mennä.

Hän vakuuttaa, ettei krapulaa ole. Ja parempi niin, sillä kohta on edessä fanitapaaminen. Taas. Varoitan, että hotellin edustalla kirkuvan fanilauman keski-ikä on piirun alle 15 vuotta. Pattinson pyörittää yhtä aikaa silmiään ja lusikkaa kahvissa.

"Hah, se ei yllätä. Kävelen siitä ohi ja vilkuttelen. Jälkeenpäin en muista koko juttua."

Pattinson on laskenut, että voi viettää keskimäärin 40 sekuntia julkisella paikalla rauhassa. Sen jälkeen joku huomaa. Säännön ansiosta hän liikkuu julkisilla paikoilla nopeasti ja mahdollisimman sniikisti.

"Toissapäiväinen oli poikkeus, kun kävin Brysselissä karaokebaarissa. Siellä oli niin vanhaa jengiä ettei ne tajunneet mitään. Tai sitten olin niin humalassa, etten huomannut."

Pattinson syntyi Lontoossa. Nykyisin mies asuu Yhdysvalloissa. Hän muuttaa jatkuvasti, sillä viimeiset kolme ja puoli vuotta ovat kuluneet vain töissä. Niiden aikana hän on asuttanut hotelleja.

Pattinsonin ura alkoi mallina. Hommat tyssäsivät siihen, että mies kasvoi aikuiseksi ja syntyi nykyinen look.

"Jyrkät kasvonpiirteet eivät sovi mallipojalle."

Ihailu ei siihen loppunut. Näyttelijän hommat jatkuivat ja Pattinsonista tuli teinityttöjen päiväuni.

"Saan kyllä keski-ikäisiltäkin fanikirjeitä, että ei siinä."

Eikö koskaan tunnu pervolta, kun 12-vuotiaat tytöt kuolaavat?

"Kamoon, ei se ole oikeaa ihastumista", Pattinson kuittaa.

Nyt ensi-iltaan tuleva Twilight-elokuva aktivoi fanit jälleen. Pattinsonista tuntuu, että hän elää vapaa-ajallaankin mafiaelämää.

"Joskus lähden kadulle muina miehinä. Sitten palaan häntä koipien välissä, kun joku alkaa kirkua kuin olisin rikollinen."

Tavalliselle maidonhakureissulle hän uskaltautuu vain lähikioskiin.

"Uusien ihmisten tapaaminen hermostuttaa. Toimittajien kanssa sen sijaan on helppo olla, kun tiedän, että saamme jutella rauhassa. Nytkin varmaan kun lähden tästä unohdan, että ihmiset tunnistavat kasvoni."

Seuraa röhönauru, jonka aikana ehtisi hyvin ottaa vielä kuvan, sillä aika käy vähiin. Kaivan kameran. Tapaamistamme valvova manageri syöksyy sekunnin sadasosassa ja alkaa huutaa.

"Ei yhtään ainutta kuvaa!"

Ja Robertia viedään taas.

Mutta siitä kahvikupista ja tähden puoliksi murtamasta sokeripalasta, jonka hän jättää eteeni pöydälle, voisi saada hyvät rahat netissä.