Petri Nygård

On meneillään legendaarinen Pipefest, aurinko paistaa Himoksella ja räpmusiikki kolisee taustalla. 

Eteen istuu leppoisa Petri Jukka Laurila, eli Petri Nygård, röyhkeän irstailu- ja vittuiluräpin isäpappa, sovinistisika ja ihan vitun pelle jätkä. Ei kun, hetkinen.

Petrin mielestä ilman rakkautta ei voi elää, Petrillä on melkein kolmesataa kenkäparia, Petri tykkää puhua, Petri rakastaa musiikkia, Petri on nopea viikkaaja, nettisurffailu on Petrin harrastus, addiktio ja työ, Petri on koulutukseltaan kokki, Petrin mielestä hyviä piirteitä naisessa ovat rehellisyys ja avoimuus, Petri on syntyjään ruotsinsuomalainen, Petriä vituttaa ahdasmieliset ihmiset ja Petri toivoo kaikille maailman ihmisille vapautta olla omia itsejään.

Ollaan Pipefestien päälavan viereisessä mökissä ja Nygård kysyy huolestuneena, että onhan minulla tarpeeksi paljon kysymyksiä. Petri puhuu mielellään ja vihaa haastatteluita, joissa joutuu vastaamaan lyhyesti. Haastetta tähän tuo se, että Nygård on niitä henkilöitä joilta on jo kysytty ihan kaikki.

”Miks sää kiroilet niin paljon? Miks sää räppäät vaan nussimisesta ja ryyppäämisestä? Ne kysymykset vituttaa. Mää haluan puhua musiikista, enemmän ja syvemmin”, Petri huokaisee sympaattisen ronskilla tampereen murteella.

Nygårdin kornia ja seksististä päänaukomista kuunnellessa korvat punoittaa, eikä tule ensimmäisenä mieleen, että tässähän on sanomaa. Mystisen alkuvaiheen ja älyttömän pano- ja ryyppyräpin myötä on myös pitkään epäilty onko koko hahmo täysin vitsi. Tekstien ja koko Petri Nygård ilmiön salainen viesti on pikkuhiljaa avautumassa. Nygård ei omien sanojensa mukaan ymmärrä politiikasta mitään, mutta monilla biiseillään tarttuu puolivahingossa poliittisiin ja sosiaalisiin epäkohtiin.

Tampereen rääväsuu yrittää saada viestiään perille tekemällä juuri ja vain sitä mitä osaa; olemalla häpeilemättä oma itsensä, sanomalla asiat ääneen, nauttimalla siitä mitä tekee, pitämällä hauskaa ja kannustamalla muita samaan. Suomalaisille tämä on uutta ja tilausta on.

Petrin Facebook -sivulla on 174 tuhatta tykkääjää, Twitterissä 7500 ja Spotifyssä melkein 48 tuhatta seuraajaa. Selvä Päivä -videota on katsottu YouTubessa yli 8 miljoonaa kertaa. Ja Google laulaa. Kaikki ainekset yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen olikin siinä.

38-vuotiaan Petri Nygårdin biiseissä haukutaan homoiksi, naiset ovat pillua ja tissiä, jaloviina virtaa ja haistatetaan vitut kaikelle. Mutta miehen tavanneet tietävät, että kyseessä on äärimmäisen älykäs, filosofinen ja hyvätapainen ajattelija.

Sloganiksi muodostunut Kaikkee pitää olla, joka on myös biisin ja levyn nimi, ja jota Petri itse tykkää sanoa, kätkee yllättävästi taakseen syvällisen ja kauniinkin sanoman.

”Ihmisiä on niin vitun erilaisia ja erikoisia, että kaikille pitää olla jotain. Ja jos joku ei oo sun juttu, niin se voi olla jonkun muun juttu ja siks kaikkee pitää olla. Maailma on niin mielenkiintonen juurikin siitä syystä, että kun on niin erilaisia ja omalaatusia ihmisiä”, Petri avaa sloganiaan.

”Mua on vähän vituttanu se, että ihmiset ajattelee, että mää olisin jotenkin homovastainen, rasistinen tai kapeakatseinen. Mää oon ehkä suvaitsevaisin ihminen koko Suomessa. Sen takia mää lähdinkin Tahdon2013 lähettilääks kun ei vaan mahdu mun päähän, että jos kaks ihmistä rakastaa toisiaan niin miksei ne voi vittu mennä naimisiin ja olla yhdessä!” Petri jatkaa sopivasti kiihtyvällä tampereellansa.

Mitä Petri Nygård sitten toivoo kaikille maailman ihmisille?

”Mun salainen viesti, mun musiikin kautta on vapauttaa ja rentouttaa ihmisiä. Suomessa on niin vitun paljon ahdasmielisiä ja kireitä ihmisiä, jotka mää haluaisin vapauttaa. Ja siks, että ihmiset sais olla omia itsejänsä. Semmonen yleinen rentoutuminen ja se, että ihmiset katsois vähän pintaa syvemmälle. Ja vapaus, sitä mää toivon kaikille.”