Rainbowlicker: “Meidän mielet toimii hyvin yhdessä!”

Jykevällä energialla ladatuissa biiseissä Pepsin maaniset vokaalit yhdistyvät saumattomasti Johanin iskeviin biitteihin ja 80-luvun videopelisoundeihin. Silti ensimmäisen kerran, kun kuulee Rainbowlickerin tuotantoa, on vaikea sanoa, mistä hämmentävässä äänimaailmassa oikein on kyse. I Saw The Light, But Turned It Off -albumista löytää aina uudestaan jotain outoa, yllättävää ja aitoa.

Kaapelilla

Riehakkaista keikoistaan tunnettu laserpunkbändi oli torstai-iltapäivänä treeniksellään rennoissa tunnelmissa. Mistä koko homma oikein alkoi?

”Olen laulanut Creepy Crawlie nimisessä Riot grrrl -punkbändissä viisitoistavuotiaasta asti sekä välissä oli yksi toinen elektro-porukka.” 

”Kävin mä lapsena pianotunneillakin, mutta yläasteelle mennessä piti lopettaa, koska se oli niin ankeata ja nörttiä. En koskaan oppinut soittamaan sitä kunnolla”, Peps aloittaa.

”Teini-ikäisenä olin black metal -bändeissä, mutta tein myös sivussa noisea ja muuta kokeellista räpellystä. Ainoa bändi, mistä kukaan olisi voinut kuulla on Beastmilk. Raibowlicker tuntuu luonnolliselta jatkumolta meidän aikaisemmille projekteille”, Johan kertoo omasta taustastaan musiikin parissa.

Paska ja epävireinen sukulaisten lahjoittama akustinen kitara on yhdistävä tekijä molempien lapsuusmuistoissa. Kovia kokenut kitara oli tärkeä väline Pepsin musiikillisen tekemisen alkuvaiheina.

”Sävelsin Creepy Crawlielle biisejä yhdellä kielellä, koska en osannut sointuja. Olin aina alkuun raivona, koska se kuulosti niin hirveältä. Näytin bändin tytöille tosi hitaasti, että soittakaa tällä tavalla, mutta nopeammin ja paremmin. Bändin kanssa ne kuulostivat jo paljon siedettävämmiltä.” 

”Niistähän tuli pirun hyviä! Meillä on levyllä coveri niiden biisistä Terror Night”, Johan heittää perään.

Kasettinauhurille taltioidut sessiot löytyvät vieläkin molempien hallusta olkkarin hyllyistä ja homeisista laatikoista varastoista.

”Muistan, kun kuulin ekaa kertaa Pepsin elektronista bändiä Radioactive Grannya. Se teki vaikutuksen. Olin ihan, että mitä ihmettä tämä on? Mimmit vetää kovalla asenteella. Meni vähän aikaa välissä, mutta lopulta pistin Pepsille mailia ja ehdotin yhteistyötä. Viisi vuotta sitten tavattiin tässä samassa paikassa ja tehtiin ensimmäinen biisi.”

Peps näkee yhden seikan bändin suurimpana vahvuutena: ”Meidän mielet toimii hyvin yhdessä! Me puhutaan paljon netin kautta keskenämme. Monesti aiheista ja asioista, joita ei ole edes olemassa.”

”Meille riittää, että me vaan diggaillaan jostain ja se lähtee siitä. Ei ole mitään taloudellisia odotuksia tän suhteen, eikä sen takia ketään yrittämässä ohjailla meitä kaupallisempaan suuntaan. Don Johnson Big Bandin Kari Saarilahti täytyy kuitenkin mainita jonkinlaisena mentorina, koska hän vaikutti levyn soundiin.”

”Se pieni määrä, mitä tienataan, mahdollistaa sen, että pystytään jatkamaan tätä. On nastaa, jos joku muukin tykkää”, Johan lisää.

Kommelluksia itärajalla ja sen jälkeen

Keikkakokemuksista puhuttaessa matka Karjalan koruttomaan pääkaupunkiin Petroskoihin nousee pärisyttävänä kokemuksena yli muiden. Bändin Venäjän kierroksen piti alun perin lähteä Pietarista, mutta puuttuvat asiakirjat koskien tullattavaa matkatavaraa pistivät mutkia matkaan.

”Myöhästyttiin illan keikasta, koska oltiin rajalla jumissa kahdeksan tuntia. Kun päästiin siitä sopasta, niin päädyttiin ryyppäämään ja syömään suolakurkkuja samaisen baarin piikkiin, jossa piti esiintyä. Sain mä banaanin vielä siihen päälle”, Johan muistelee haastavaa reissun alkua. 

”Mä en saanut banaania”, Peps sanoo ja hymyilee päälle.

Seuraavan päivän ajomatka niemenkärjessä sijaitsevaan punk-festivaaliin Petroskoissa ei mennyt myöskään kuin elokuvissa. Metsän uumenissa sijaitseva karu, mutta eloisa festari oli työn takana saavuttaa autolla ja aivan maaliin saakka ei päässyt muuta kuin kävellen.

”Ystäväbändi Kuudes Silmä oli mukana reissaamassa. Esiinnyttiin sellaisella lavaviritelmällä puolenyön aikoihin muutaman sadan ihmisen yleisölle, jotka menivät menosta ihan pipareiksi. Savupommit ja soihdut peittivät kentän sankkaan savuun. Illan mittaan meininki vielä yltyi ja metsässä kävellessä piti varoa, ettei astunut sammuneen venäläisen punkkarin päälle. Aika väkevä tunnelma. Ne todella arvostivat sitä, että ulkomaalainen bändi tuli sinne asti.”

”Kävi myös ilmi, että juuri ennen meidän keikkaa paikalla oli käynyt FSB:n agentit (Venäjän federaation turvallisuuspalvelu) huutelemassa, että bileet loppuvat tähän tai käy huonosti! Siihen järjestäjät totesivat meille vain: no problem! Ne tiesivät, että virkavalta ei jaksaisi jäädä perjantaina valvomaan lakia. Kuulemma niidenkin piti päästä mökille”, Johan muistelee ja repeilee nauruun.

Levyjulkkarit Loosessa ovat hyvänä kakkosena duon keikkamuistoissa. Vastapainoksi tammikuun hyytävälle kelille lava koristeltiin Havaiji-teeman mukaisesti erilaisilla köynnöksillä, näkinkengillä ja bambupuilla. Rokkibaarin ystävällinen ravintolapäällikkö hoiti koko rekvisiitan lainaksi Kokomosta.  

Bändin miespuolisko kertaa eeppisen illan tapahtumia: ”Lavan edustaan kiinni teipattu kasvisto sai kyytiä ja niitä lenteli joka paikkaan kaaressa. Kolmestakymmenestä kappaleesta ehkä kaksi oli vielä keikan jälkeen paikallaan. Oli viriili meininki!”

Rainbowlicker Jyrock-festareilla 21. huhtikuuta Jyväskylän Ilokivessä. Voit bongata bändin lisäksi kesäkuun alussa Tyrsky pubissa Espoossa sekä Sideways-festivaaleilla Teurastamolla.