Rockin hikiliikkujat

Bodypump, rasvanpoltto, jalkapallo, golf, koripallo, formulat, jooga ja pace. Tämä on rocklaulajan vapaapäivä. PMMP:n Mira ja Paula ja Sipe Santapukki kertovat.

Mistä on kunnon rokkarit tehty? Viinasta ja tupakasta, kajaalista ja kalpeudesta. Niistä on kunnon rokkarit tehty. Eipä ole enää. Nykyään kunnon rokkarilla on kunnon kunto.

“Rokkarit liikkuvat aika paljon. Ammatin kannalta se on pakkokin”, kertoo EMI Musicin Timo Kuoppamäki.

“Rokkarit harrastavat paljon juoksua, pyöräilyä ja joogaa. Esimerkiksi Kalle Ahola on niin jalkapallomies, että ensin tulee palloilu ja sitten vasta kaikki muu. Jotkut ovat valtavan fyysisiä pelkässä tavassaan soittaa; Jussi 69 soittaa kuin olisi kuntopiirissä.”

Kalle Aholan lisäksi myös Uniklubin ja Ripsipiirakan pojat pelaavat jalkapalloa, Ismo Alanko snoukkaa, Jimi Tenor golffaa, Toni Virtanen ahkeroi salilla, Jonna Tervomaa koripalloilee ja Siiri Nordin purjehtii.

Vaikka Popstars2-ohjelmassa Jane-bändin-tytöt pistettiin kuntokuurille, minkäänlaista yleistä rokkarin kunto-ohjelmaa levy-yhtiöillä ei ole.

“Liikunta on vapaaehtoista, mutta kertoo artistin asenteesta työhönsä. Ei rokkareille vihjata, että menkääs puntille. Tietysti neuvomme, jos joku esimerkiksi ei pidä siitä miltä vatsa näyttää valokuvissa, mutta ei meillä mitään ohjetta ole sille miltä goottirokkarin käsivarsien pitäisi näyttää”, Kuoppamäki sanoo.

Citus, altius, fortius rocks!

City paneutui kolmen rokkarin liikuntalukujärjestykseen.

PMMP nauttii jyystöstä

Jos Nylon Beatin tyttöjä kutsuttiin aikoinaan pikkuoraviksi, ovat PMMP:n Paula ja Mira elohiiriä.

“Pelkkä kuntosali on perseestä. Ei tuu hiki ja pitäisi saada baarikakat ulos”, sanoo Mira.

“Mä tykkään kaikesta kunnon jyystöstä kuten lenkkeilystä ja spinningistä. Lopulta tuntuu siltä kuin juoksisi pilvien päällä”, kertoo Paula.

Mira ja Paula ovat olleet lapsesta saakka pilvessä liikunnasta.

“Olen maalta ja meillä harrastettiin välitunneillakin hiihtoa. Ala-asteella aloitin juoksun ja juoksin kilpaa 400, 800 ja 1200 metriä”, kertoo Paula.

Mira on entinen telinevoimistelija, mutta 14-vuotiaana putoaminen tasonojapuilta johti loukkaantumiseen ja telinevoimistelu sai vaihtua tanssiin.

“Jouduin yläasteella pyöräkolariin, niskalihakseni surkastuivat ja jouduin fysioterapiaan”, hihkaisee Paula ja demonstroi hassuja pään nytkytysliikkeitä.

“Nykyään urheiluharrastus lähteekin kehonhoidosta.”

Mira ja Paula omistautuvat tekemilleen asioille. Se mitä tehdään, tehdään täysillä.

“Urheilu ei kuluta energiaa, vaan lisää sitä”, toteaa Paula. Resepti näköjään toimii, sillä PMMP tunnetaan energisistä keikoistaan.

“Vituttaa, kun ihmiset selittää, että mitähän noi vetää kun noin jaksavat. Kyllähän me jotain vedetäänkin – appelsiineja!”

“Sitä paitsi ei me aina hilluta, yhdenkin keikan vedin istualtani”, muistuttaa Mira.

“Niin kun sun jalka oli kipeä”, toteaa Paula.

143 kovatempoista keikkaa vuodessa, ei ole tyttöjen mielestä urheilusuoritus.

“Mutta keikkabussissa meillä on aina rullaluistimet mukana. Maakunnissa ei ole muuta tekemistä ja luistellessa näkee paikkoja”, Mira sanoo. Molemmat harrastavat liikuntaa noin neljä kertaa viikossa ja kaksi tuntia kerrallaan. Kantapaikaksi on muodostunut kuntokeskus Motivus, jonka monipuolisesta valikoimasta tytöt löytävät kaipaamaansa vaihtelua.

“Treenaan kiukulla kaikkea mitä Motivuksen listasta löytyy, kuten kiinteytystä, muokkausta, bodylogicia ja pacea”, kertoo Mira. Paulan listaan kuuluvat myös spinning, kuntosali, uinti, bodylogic ja kaikki Motivuksen jumpat.

Miran ja Paulan mielestä kuntokeskukset ovat hyviä paikkoja liikuntaharrastuksen aloittamiselle. Vastoin yleisiä luuloja, keskuksissa ei käy pelkästään hyvännäköisiä missejä, vaan kaiken ikäisiä, näköisiä ja tasoisia ihmisiä.

“Kuntokeskuksissa liikunta on ohjattua ja esimerkiksi lenkkeily kannattaisi aloittaa juoksumatolta, jolloin ohjaajat neuvovat aluksi oikean juoksutekniikan”, neuvoo Paula. Ihan ilmaista lysti ei tietenkään ole.

“Mutta joskus se hinta voi toimia myös kannustimena”, huomauttaa Paula.

“Kun on maksanut kuukausikortin, tulee salille lähdettyäkin. Suunnittelen kalenteriin milloin olen menossa ja mitä tekemään.”

Mira ja Paula eivät toisaalta enää kannustimia kaipaa. Urheilusta on tullut elämäntapa.

“Jos en pääse liikkumaan musta tulee huonotuulinen ja hypin seinille”, tunnustaa Mira.

“Kuntoilusta tulee parempi itsetuntokin. Hikoilun jälkeen tuntee olonsa hyväksi, eikä pizzoista tai sipseistä tarvitse koskaan tuntea huonoa omaatuntoa”, innostuu Paula.

“Ostamme jokaiselta huoltoasemalta jätskitötteröitä”, nauraa Mira.

Jumpan lisäksi Miran harrastuksiin kuuluvat vesijuoksu, juoksu, uinti, lautailu, laskettelu, rullaluistelu, pyöräily ja ratsastus. Tanssi on edelleen yksi Miran lemppareista.

“Tanssiminen on kuin musan kuuntelua – vapauttavaa. Urheilun pitää olla sellaista.”

Fiilistely on tytöille tärkeää ja kilpatasolla modernia- ja showtanssia harrastanut Mira nauraakin nettisivuille tulleelle palautteelle.

“Olen kilpaillut showtanssin SM- ja MM-kisoissa ja viestissä mua kehotettiin menemään tanssitunneille. Ei meidän keikoilla tulla koskaan näkemään ennalta harjoiteltua koreografiaa.”

Miraa kuunnellessa tuntuu siltä, ettei maailmasta löydy lajia jota hän ei olisi kokeillut.

“Vesijuoksussa hengitetty vesi ja höyry tekevät hyvää äänelle. Astangajoogaa kokeilin ensimmäisen kerran Lontoossa.”

Alku ei ollut kovin lupaava.

“Ekalla tunnilla mua vastapäätä istuvan miehen shortsien lahkeesta näkyi sen munat ja toisella kerralla vieressä oleva mummo pieraisi. Ehkä musta tulee varsinainen joogaaja vasta seitsemänkympin jälkeen. Niin kauan kun pystyn hyppimään, hypin.”

“Olen vähän rauhallisempi ja pidän yksinkertaisista lajeista. Juoksu on lemppari”, sanoo Paula. Repertuaariin kuuluvat myös uinti ja laitesukellus.

“Sukeltaminen on terapeuttista seikkailua, katsellaan kaloja ja rentoudutaan.”

Onko mitään, mitä PMMP:n ikiliikkujilta on vielä kokeilematta? Paulalla on synkkä salaisuus:

“Olen suunnitellut Cindy Craw­fordin jumppavideon hankintaa.”

Sipe menee lujaa

Apulannan rumpali Sipe Santapukilta ei mene kapulat rattaisiin edes 280 kilometrin tuntivauhdissa. Sipe omistaa ralliauton ja:

“Mä olen Formula 3:sen hallitseva SM-hopeamitalisti.”

Sipe on ollut lapsesta asti kiinnostunut autourheilusta ja 80-luvulla pikku-Sipe nököttikin uskollisesti ihailemassa kisoja tienposkessa.

“Sukulaiset ajoivat jokamiesluokassa ja mun idoli oli J-P Mattila, sen ajan autourheilun täyskuningas.”

Elämässä kävi kuitenkin niin, että Sipe pääsi Siihen Erääseen Bändiin ja musiikista tuli ammatti.

“Mut jotenkin autourheilu jäi kaivelemaan.”

Kovin kauaa ei tarvinnut kaivella, sillä Sipe pääsi kokeilemaan kaverinsa, Formula 3:ssa ajavan, Sanna Pinolan autoa. Sipen istuuduttua ratin taakse, tapahtui jotain erikoista.

“Heti ensimmäisellä kerralla tuli sellaiset kierrokset, että ne saivat tallipäällikkö Marko “Suomen Flavio Briatore” Koirasen ihmettelemään.”

Siitä alkoi yhteistyö ja Sipe on tyytyväinen mies.

“Onneksi pääsin Suomen ammattitaitoisimpaan talliin. Ensin ajoin SM-viitoseksi ja viime vuonna hopealle. Voittaa vielä pitäisi.”

Tosin tällä kaudella Sipen on turha haaveilla mestaruudesta, tai edes hopeansa puolustamisesta. Apulannan uuden kokoonpanon myötä bändi on keikkaillut paljon, eikä ajamiselle ole jäänyt aikaa.

“Ehkä sitten ensi vuonna.”

Monien mielestä autourheilu on kaukana kuntoilusta. Sipe on asiasta eri mieltä, sillä ajaminen vaatii hyvää kuntoa.

“Pelkästään ratin vääntäminen on raskasta. Ennen kautta juoksin itseni kuntoon. Lisäksi ajaminen vaatii henkistä kapasiteettia, noilla nopeuksilla ajettaessa on pakko keskittyä. Olen jokaisen kisan jälkeen ollut hikisempi kuin yhdenkään keikan.”

Sipe kertoo olleensa aina kuntourheilija.

“Tykkään pitää kunnosta huolta. Sillä tavalla sitä keskittyy myös sielun ravitsemiseen. Olen vähän suorittajatyyppi. Onhan itsensä kehittäminenkin lopulta suorittamista”, pohtii Sipe.

Urheiluun kuuluu harjoittelu. Kuinka Formuloilla ajamista harjoitellaan? Kaasun painaminen ei ole ydinfysiikkaa.

“Rataa on pakko treenata. Formuloissa treenaaminen on myös sitä, että osaa ajaa jokaisen kurvin maksimi nopeudella. Oikeastaan jokainen kurvi pitää ajaa kerran ulos, jotta tietää kuinka kovaa siitä voi mennä”, selittää Sipe.

Formula 3 on Suomen autourheilun kuninkuusluokka. Suomen kausi koostuu 5–6 viikonlopusta, jolloin ajetaan kerrallaan kaksi kisaa. Ratoja löytyy viisi, mutta harrastajia on alle 20. Jos aikoo harrastaa autourheilua, on pakko löytää sponsori.

“Muutama yritys on onneksi avokätisesti tukenut. Ei tätä itse pysty maksamaan vaikka olisi kuinka rokkitähti”, toteaa Dallara-rungolla ja Opelin moottorilla ajava Sipe.

Mutta mikä ihme saa ihmisen ajamaan henkensä kaupalla?

“Onnistumisen tunteet. On hienoa ajaa kisassa virheettömästi. Ajaessa sitä vaaraa ei ajattele, vaan keskittyy siihen mitä tekee. Mutta kai siinä vaarassakin jokin kieroutunut nautinto piilee.”