Rosa Meriläinen - Tapakasvatusta naisille

Kiasman kahvila. Lounasaika. Rosa Meriläinen erottuu punaisessa paidassaan jo kauas. Edessä on lautasellinen porkkana-inkiväärikeittoa. Tämä on kuulemma kasvisruokailijan keidas. Oli myös eduskunta-aikoina, koska eduskunnan keittiössä kasvisruoan valmistaminen oli ainakin Meriläisen aikaan harjoittelijatasoa.

Kun Rosa Meriläinen vuosi sitten vapautti itsensä eduskunnasta, hän alkoi kirjoittajaksi: tuli blogia ja vauvakirjaa. Nyt istumme Kiasman kahvilassa ihmettelemässä uusinta aikaansaannosta, Kilttien tyttöjen kapina -kirjaa, joka syntyi yhdessä Liisa Huhdan kanssa. Opuksen idea on se, että ihmisten pitäisi olla kiltimpiä, mutta naisten ei pitäisi sopeutua liikaa vain naisen perinteiseen rooliin. Kirjan nimessä vaaditaan tottelemattomuutta ja kilttien kapinaa, mutta kuvausrekvisiittana oleva kirves arveluttaa;

"Haluamme, että viesti on positiivinen, ja haluamme edustaa positiivista feminismiä. Emme ole ketään vastaan", Meriläinen kertoo ja tuudittaa hellästi kirvestä kuvaajan edessä. Mutta ennen kuin haudataan sotakirves, on selvitettävä, onko vittu haisee hyvälle -rintamerkillä itsensä lööppeihin lanseerannnut Meriläinen kiltti vai tuhma.

Sinut muistetaan myös minihameistasi ja huumelausunnostasi. Oletko kiltti vai tuhma tyttö?

"Olen kiltti joissain tilanteissa ja tuhma toisissa. Yritän tehdä muille ihmisille hyvää ja olla avulias. Ja luoda ympärilleni iloista ja positiivista mieltä. Nöyryys, vaatimattomuus ja tottelevaisuus eivät ole parhaita puoliani. Hämmennyn kuitenkin tilanteissa, joissa joku sanoo minulle jotain epäsopivaa. Esimerkiksi kesällä olin poikani Fransin kanssa ostamassa mustaa makkaraa. Talutin Fransin pyörää. Takaa tuli vanhempi herrasmies, joka totesi: te pyöräilijät tungette kaikkialle, teille ei mikään riitä. Hymyilin hänelle hölmösti ja sanoin: niin. Olisi ollut hienoa keksiä jotain nokkelaa vastaukseksi. Miksi pitää olla epäkohtelias turhanpäiten? Toisaalta oman puolensa pitäminen isoissa asioissa on tärkeämpää kuin tilannenokkeluus. En ole kursaillut vallan hankkimisen suhteen. Moni nainen hakee polittisissa kokouksissa sihteerin, ei puheenjohtajan, tehtäviin. Kirja kertoo siitä, että naisilta odotetaan tiettyä kiltteyttä. On hienoa, että sopeutuu ja on avulias, mutta aina se ei toimi. Emme väitä, että vain naiset olisivat kilttejä. Mikään tutkimus ei tue väitettä, että naiset olisivat kiltimpiä kuin miehet. Arno Kotro tai Henry Laasanen ovat vapaita kirjoittamaan kirjan miesten kiltteydestä."

On ihmisiä, jotka tekevät velvollisuutensa, mutta eivät ole kilttejä. Onko velvollisuudentunto kiltteyttä?

"Velvollisuudentunto on arvostettavaa ja siinä mielessä kiltteyttä, että toimitaan ohjeiden mukaan. Sukupuoliroolien vuoksi miesten ja naisten velvollisuudentunto ilmenee eri tavalla, esimerkiksi miehillä maanpuolustushenkenä."

Mitä valitamme? Edelliset sukupolvethan olivat paljon velvollisuudentuntoisempia?

"Ennen ihannetyttö oli sellainen, että istui hiljaa kädet ristissä. 1970-luvulla syntyneitä tyttöjä kannustettiin kasvatuksessa reippauteen. Pojille sallitaan nykyäänkin enemmän äänenkäyttöä. Sukupuolisidonnaiset vaatimukset ovat olemassa, vaikka passiiivisuuden vaatimus ei ole niin voimakas kuin isoäitien ikäisten naisten aikaan. Se on positiivista. Sen sijaan nykyajan tytöille on enemmän ristiriitaisia vaatimuksia. Esimerkiksi median ja ikätovereiden vaatimukset siitä kuinka tyttö esittää seksuaalisuuttaan voivat olla täysin erilaiset kuin vanhempien vaatimukset."

Olet kokenut velvollisuudentuntoisten sairauden, burn outin. Tämä on terapiakirja?

"Se toimi sellaisena. Myös toinen kirjoittaja Liisa on kokenut uupumuksen. Kirjan kirjoittamiseen suhtautui tunteella ja sitä kirjoittaessa on itketty omia asioita. Uupumiseen liittyvien asioiden läpikäyminen oli rankkaa."

Pärjääkö kilttinä eduskunnassa?

"Kiltti pärjää missä tahansa. Olisi suotavaa, että kiltteydestä saisi kiitosta. Eduskunta on pullollaan työmyyriä, jotka eivät työyhteisön sisällä eivätkä julkisuudessa saa kunniaa. Hienot tittelit ja maallinen maine eivät välttämättä seuraa ahkeruutta. Esimerkiksi Susanna Rahkonen oli todella tunnollinen kansanedustaja, ja tippui eduskunnasta. Kari Uotila, joka niin ikään tippui, oli aktiivinen ihmisoikeusasioissa. Populismi ei ole vain puhevalintoja, vaan myös teemoja, joita valitaan ajettavaksi. Ihmisoikeudet ovat epäsuosittuja asioita."

Kiltein tekosi?

"Ei ole yksittäistä sankaritekoa, eikä pahaa tekoa. En ole tappanut ketään. Tappaminen ei olisi kovin kilttiä."

Liisa Huhta, Rosa Meriläinen: Kilttien kapina

Edita 2008

Stoori: Naisen ei pidä jäädä yhteiskunnalliseksi seinäruusuksi ja sopeutua vain naiselle sallittuun osaan.

Paras pala: Kympin tyttöjen puolustuspuhe: ensin vaaditaan pärjäämistä koulussa, sitten kuitenkin moni, opettajia myöten, halveksuu näitä ulkoaopettelusta.