Suomalainenkin tanssimusiikki on päässyt viime vuosina nauttimaan maailmanlaajuisesta EDM-buumista, joka on nostanut tanssimusiikin listoille ympäri maailman, tuonut tekijöille rahakkaita keikkoja ja nostanut koko kulttuurin arvostusta etenkin parikymppisten parissa.
Heikki L on yksi pitkän linjan suomalaisista elektronisen tanssimusiikin tuottajista, joka on ehtinyt seuraamaan kehitystä jo parinkymmenen vuoden ajan.
“Silloin kun lähdettiin liikkeelle, pidettiin joissain likaisissa ja hylätyissä varastoissa laittomia ug-bileitä ja nyt on siirrytty kaupungin parhaimpiin yökerhoihin. Silloin kun mä aloitin, soitettiin vinyyleitä, nyt kuka tahansa voi olla dj. Ei sitä olisi uskonut joskus wayback, että pienestä ilmiöstä kasvaa näin iso homma. Onhan se kiva, että musa on tarjonnut elannon”, Heikki L summaa muutosta.
Kasvun myötä kenttä jakaantuu: osa on tiukkoja teknopuristeja ja toiset flirttailevat avoimesti mainstream popin kanssa.
“Itse näen EDM-ilmiön niin, että se on kerännyt yhden sienen alle hirveän määrän ihmisiä. Osa ihmisistä kyllästyy ja löytää seuraavaksi eri alagenrejä.”
Heikki L, jonka L-kirjain tulee Liimataisesta, saa edelleen kylmiä väreitä soittaessaan bileissä. Näin kävi esimerkiksi tammikuussa, kun Danceteria juhli 11-vuotissynttäreitään Mark Knightin johdolla loppuunmyydyssä Club Capitalissa.
“Tuli taas sellainen fiilis, että ai saatana tää on makeeta.”
Heikki L nousi vuonna 1998 ihmisten tietoisuuteen pärjäämällä Radiomafian Dance Pop -kilpailussa kappaleella Water on the Moon. Menestys poiki hänelle levysopimuksen Sony Musicille ja keikan Helsingin Olympiastadionilla Moovon-nimisellä kokoonpanolla.
“Olin just muuttanut parikymppisenä Helsinkiin ja Sony hoiti meille keikan Elämä lapselle -konserttiin, jossa vedettiin 40 000 tyypille”, Liimatainen kertoo musa-uransa varhaisimmista kylmistä väreistä.
Liimatainen on yksi harvoista suomalaisista EDM-muusikoista, jotka ovat saaneet jalansijaa ulkomailta. Hänen kappaleitaan on julkaistu maailman suurimmilla levy-yhtiöllä, muun muassa City of Sin julkaistiin kovassa maineessa olevalla Ultra Music -levy-yhtiöllä ja Air Guitar maineikkaalla Spinnin´n levy-yhtiöllä.
“Kun David Guetta tai Axwell on soittanut biisiä radio-ohjelmissaan, saat paljon huomiota. Tänä päivänä biisi on vaan sun promoväline, eikä varsinainen rahantekoväline, koska levyjä ei myydä enää niin paljon. Jos haluat edetä uralla, niin tarvitset isomman labelin tukemaan. Isoilla labeleillä on sellainen habitus ja maine, että jos niiden kautta julkaisee, kaikki katsoo suhun päin”, Liimatainen kuvaa ison levymerkin etuja ja kertoo, että varsinaiset liksat tulevat keikkapalkkioista.
Jalansijaa ulkomailta saa verkostoitumalla. Se vaatii jalkautumista itse tai edustajan kautta esimerkiksi kansainvälisiin alan konferensseihin. Näitä ovat esimerkiksi Amsterdam Dance Event ja Ibiza International Music Summit. Näihin kemuihin liputkin maksavat niin paljon, ettei paikalla pyöri turisteja, vaan aidosti alaa kehittäviä toimijoita.
“Uskon, että homma lähtee itse tekijöistä ja pienten onnistumisten kautta. Konferensseissa kohtaavat musa-alan toimijat: labelit ja muut tyypit ja siellä olen itse päässyt verkostoitumaan. Jos liput maksaa neljäsataa, ei niihin kukaan huvikseen lähde.”
Itsensä myyminen ei kuulu perisuomalaiseen luonteeseen.
“Yks pullonkaula on se, että suomalaiset on arkoja myymään itseänsä. Artisteja on ollut niin vähän, ettei ole ollut tarvetta synnyttää teollisuutta sen ympärille, kuten esimerkiksi rock-myynnissä.”
Tällä hetkellä Heikki L keskittyy tapahtumajärjestämisen ohella sooloprojektiinsa. Sen uusin hedelmä on yhdessä Temper2:n kanssa julkaistu biisi United.
“Kuulin aikoinaan suomalaisen Our Stolen Theoryn biisin United ja kysyin heiltä, voinko tehdä siitä remixin. Sain accapellan ja tein ekan version, joka jäi hyllyn pohjalle lepäämään. Olimme Temper2:n Markuksen kanssa puhuneet, että vois tehdä yhdessä biisin. Soitin vanhan biisin Markukselle ja menimme studioon ja väännettiin biisi uudempaan muottiin.”
Tapahtumajärjestämisen puolella Liimatainen on kantanut vastuuta muun muassa Summer Soundin järjestämisestä. Vielä viime vuonna Summer Sound toi Suomeen ison läjän kiinnostavia konemusanimiä, mutta tälle vuodelle bileet on laitettu tauolle. Syyt taukoon löytyvät ainakin osaksi EDM-buumin lieveilmiöistä.
“Suomessa meininki on aika orgaanista, mutta esimerkiksi Miamissa tai Las Vegasissa bileistä on tullut vippien näyttäytymispaikka, jossa ostetaan kalleimmat sampanjat, eikä se musa oo välttämättä se hengen asia. Esimerkiksi Axwell kysyi Suomessa soittaessaan, että mitä te syötätte näille, kun ne on niin hyvin musassa mukana. Vippikulttuuri on ollut yksi hidastava tekijä täällä. Maailmalla ravintolat saa hirveän voiton myymällä Cristal-pulloja ja he haluavat isoimmat artistit ja nokittavat artistihinnat. Summer Soundissa hinnat nousivat kolminkertaiseksi muutamassa vuodessa.”
“Summer Sound on vaikea yhtälö. Jos haluat saada 10 000 ihmisen venuen täyteen, pitää ottaa pari kaikista kalleinta artistia ja lipunhinta pitäisi olla sitten jotain älytöntä. Enemmän porukkaa mahtuisi ulkoilmatapahtumaan, mutta sinnekään ei saa K18-tapahtumaan yli 10 000 ihmistä. Ja ala-ikäiset sallimalla siitä tulisi Weekend.”
Vaikka isommat festarit muodostaisivat kannattamattoman yhdistelmän, se ei tarkoita etteikö täällä voisi järjestää maailmanluokan bileitä. Sellaiset on tarjolla esimerkiksi 18. ja 19. maaliskuuta Serenan vesipuistossa, joka muuntautuu Waterland-festarin areenaksi.
Heikki L edustaa suomalaisen konemusan setämiehiä, jotka jaksavat edelleen heilua. Vai vieläkö jaksaa?
“Välillä tulee miettineeksi, että onhan tässä jo näitä kilometrejä alla, että kauanko vielä jaksaa juosta? Olen vähentänyt keikkailua, eikä sitä tehdä enää sellaisella nuoruuden raivolla.”
Tanssimusan parista miestä ei kuitenkaan saa kirveelläkään. Annettavaa on keikkailun ulkopuolellakin.
“Olen miettinyt, että jos löytyisi joku nuori lahjakas kaveri, jota voisi puskea eteenpäin ja käyttää omia kontaktejaan, niin sinne saattaisi olla rutkasti annettavaa. Vielä ei ole sopivaa kiikarissa, mutta silmät ja korvat on auki. Suomessa on lupaavia nuoria tekijöitä.”