Julkaisimme Cityssä lokakuussa artikkelin, jossa suitsutimme turkulaista ravintolaskeneä. Juttu sai (etenkin Turussa) lähes yksinomaan hyvän vastaanoton. Saimme kuitenkin valtavan palauteryöpyn erityisesti kahden ravintolan osalta, jotka lukijoiden mielestä puuttuivat jutusta. Jälkidisclaimerina kerrottakoon, ettei jutun tarkoituksena koskaan ollut luetella kaikkia turkulaisia ravintoloita. Otamme kuitenkin mielellämme palautetta vastaan, ja nyt päätimme sen perusteella, että korjaamme tilanteen ja käymme testaamassa ravintolat. Tällä kertaa siis Cityn testissä on ravintola Mami (Karu Izakaya testataan myöhemmin).
Saavumme ravintolaan kahdeksan aikaan lauantai-iltana. Se näyttää olevan lähes täynnä - tosin myöhemmin selviää, että talon toisessa päässä on toinen ruokasali. Suurehkon juhlaseurueen vuoksi pöytiä on siirrelty niin, että joudumme istumaan yksinäisen näköisessä pöydässä takaseinää vasten. Pöydän sijainti tuntuu hiukan ankealta, mutta tunnelma salissa on lämmin ja miellyttävä.
Alku-, pää- ja jälkiruokia on sopiva määrä, kutakin neljä vaihtoehtoa ja hinnat ovat kohtuulliset. Alkuruoat maksavat 11-14 euroa, pääruoat 21-28 euroa. Valitsemme alkuruoaksi porocarpaccion ja Mamin etanat (joita tarjoilijan mukaan löytyy listalta aina, testi-iltana vuorossa on 35. annosversio), pääruoaksi siikaa ja ankanrintaa sekä jälkiruoaksi suklaakonvehdit ja mangosorbettia. Tarjoilija suosittelee auliisti ruokiimme sopivat viinit.
Pöytään tuodaan lautasellinen kolmea erilaista leipää: saaristolaisleipää, kuivattua ruisleipää ja focacciaa. Focaccia on pehmeää, murenevaa ja pullanomaista - hyvää, muttei muistuta focacciaa. Saaristolaisleipä sen sijaan vie kielen mennessään.
Mamin erikoisuus, etana-annos on loistava. Etanat tulevat pöytään pannussa, jossa ei ole perinteisiä etanan mentäviä reikiä - siksi niitä saattaa olla annoksessa jopa seitsemän. Niissä on runsaasti makua, joka ei ole lainkaan perinteinen. Pannu on virkistävä versio tutusta annoksesta. Myös porocarpaccio saa kiitosta. Ainoa, mikä harmittaa, on se, ettei kaunis poronliha näy sen päälle ripoteltujen lisukkeiden (worcesterkastike, parmesan, porkkanakuutiot, ruohosipuli, persilja) alta ollenkaan. Porkkanat saavat annokseen kaivattua rapeutta, mutta tuovat ulkonäöllisesti hiukan mieleen kouluruoan. Annoksessa on kastiketta seuralaisen mielestä hiukan liikaa, omasta mielestä juuri sopivasti.
Palvelu tuntuu hiukan hitaalta, vaikka verkkainen tahti sopiikin meille varsin hyvin. Todella nälkäiseltä tai kiireiseltä ruokailijalta saattaisi mennä hermo. Viereisen pöydän kaksitoistahenkinen 80-vuotisjuhlaseurue työllistänee henkilökuntaa tavallista enemmän. Samalla se kuitenkin tarjoaa muille ruokailijoille spontaania viihdettä esimerkiksi suomenruotsalaisten juomalaulujen muodossa.
Ankka on valtavan hyvää. Liha on leikattu ohuiksi siivuiksi, jotka ovat juuri sopivan kokoisia suupaloiksi. Kaverina ankalla on selleripyreetä, vihreitä papuja, sieniä ja salottisipulikastiketta. Päälle on ripoteltu seesaminsiemeniä. Makumaailma on itämainen olematta kuitenkaan liian eksoottinen. Myös siika siianmäti-voikastikkeessa on lähes täydellistä. Kermaista, täyteläistä ja maukasta, mutta kuitenkin kevyttä, ja itse kala on pinnasta herkullisen rapea.
Kumpikin jälkiruoka on hyvää, muttei erityisen mieleenpainuvaa: sorbetti on hyvää ja maistuu sorbetilta, ja suklaakonvehdit ovat hyviä suklaakonvehteja. Toisaalta jälkiruoan tenhoa saattaa vähentää täydellisyyttä hipova pääruoka - minkä tahansa annoksen olisi vaikea seurata Mamin pääruokaherkkuja.
Kaiken kaikkiaan Mami on laadukkaan ruoan ravintola, jossa on lämmin ja hienostuneen rento tunnelma. Palvelu on loistavaa ja asiantuntevaa, ja ravintolan sijainti on piste iin päälle. Harmin paikka on se, että Mami sulkee ovensa jo kello 22. Siitä huolimatta City suosittelee.
Mami, Linnankatu 3, Turku. Avoinna ti-pe 11-15 ja 17-22, la 13-22.