Tiesitkö, että tanssiminen on ollut Suomessa kiellettyä?

1800-luvulla Suomessa käytiin kissa ja hiiri -leikkiä tanssilavojen suhteen. Nuoret rakensivat lavoja ja vanhat tukarit purkivat niitä pelätessään nuorison turmeltuvan.

Tanssi.netin historiikki kertoo Rauman lehden uutisoinnista vuodelta 1893:

“Kaikkialla tanssilavoja, koettakoot nykyään ilmestyvät nuorisoseurat keksiä sopivampia huvituksia, ettei tarvitse vanhanaikaiseen hyppelehtimiseen turvautua.”

18.9.1897 lehti kirjoitti:

“Hinnerjoella tanssilava hävitetty. Muutamat isännät, jotka tulivat havaitsemaan, ettei semmoinen huvitus jalostuttanut nousevaa nuorisoamme.”

Hävitetty lava saatiin kuitenkin nopeasti uudestaan pystyyn, sillä jo 25.9.1897 sama lehti kirjoitti:

“Hinnerjoki. Tanssilava taas kunnossa. 11 pvä hävitettiin, seuraavana päivänä taas kunnossa. Toivotaan, että se paremmin hävitetään.”

Uudelle vuosisadalle tultaessa meininki muuttui vielä oudommaksi. 1914 asetettiin huvivero, joka takasi valtiolle osuudet liiasta hauskanpidosta. Veroa kierrettiin muun muassa myymällä samat liput kahdesti ja naamioimalla tanssit iltamiksi, joiden lopuksi sai soittaa tunnin tanssimusiikkia.

“Veroa kierrettiin hakemalla lupa ns. ohjelmallisiin iltamiin ja varaamalla ohjelmaa, jota alettiin esittää, jos poliisit sattuivat paikalle. Systeemi pelasi, kunhan 'pokka piti' kun aloitti juhlapuheen pidon kesken tanssin. Poliisit tiesivät jujun, mutta olivat sen verran viksuja, että katselivat toiselle päin. Lippuja kun myytiin ei annettu tutuille ja luotettaville ollenkaan verolippua. Se oli pienten köyhien seurojen vaikea maksaa vielä veroa toiminnastaan, siitähän oli kysymys”, kertoo eräs muistelija Tanssi.netin artikkelissa.

Tanssilavoja alkoi nousta ympäri Suomen toden teolla sotien jälkeen. 1940-luvulla kyseessä oli useimmiten 10x10 metriä kooltaan oleva avolava, kun siitä sata vuotta aiemmin oli tyydytty tanssahtelemaan tuvissa, riihissä, teillä ja soilla.

Talvisodan puhjettua sääntö-Suomi nosti päätään ja ministeriö koki tarpeelliseksi puuttua asiaan.

“Talvisodan puhjettua sisäasiainministeriö julisti maahan tanssikiellon 7.12.1939 alkaen. Suomi oli tiettävästi ainoa maa maailmassa, jossa tanssi kiellettiin toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1940 kielto kumottiin enin vain osittain, niin että tanssia sai olla muun ohjelman ohella yhden tunnin ajan. 26.6.1940 tanssi lopulta vapautui kokonaan."

Tanssit jatkuivat totta kai kielloista huolimatta, milloin salaa, milloin tanssikurssien nimellä. Kiellon rikkomisesta oli tarjolla sakkoja tai jopa vankeutta.

"Talvisodan aikainen kielto ei paljon vaikuttanut kesälavoihin, ja välirauhan aikana lavoja rakennettiin lisääkin. Jatkosodan alettua julistettiin tanssikielto kuitenkin uudestaan 28.6.1941 alken, ja kielto vahvistettiin myöhemmin vielä kahdesti, jotta se ei pääsisi unohtumaan. Uusi kielto oli totaalisena voimassa yli kolme vuotta. Lokakuussa 1944 sitä lievennettiin vanhaan tapaan sallimalla enintään tunti tanssia muun ohjelman jälkeen. Tanssi vapautui pääosin 30.12.1944, mutta ravintoloihin kielto vielä jäi. Rajoitukset kumottiin kokonaan vasta 9.9.1948”, Tanssi.netin historiikissa kirjoitetaan.