Kirjailija Tuomas Vimma, 25, istuu kantakuppilansa Bar 9:n nurkkapöydässä. Baari on juuri auennut, Vimma on ensimmäinen asiakas. Täsmällisesti, vesilasi edessään. Vimma on juuri julkaissut esikoisteoksensa Helsinki 12. Kyseessä on Helsingin Punavuoren "mainospiireihin" sijoittuva tarina turhamaisesta, epäpätevästä, yli varojensa elävästä AD:sta, jonka elämän täyttävät cerrutit, patekphilippet, corbusierit, aubadet, cartierit ja bulgarit. Kun kirjassa vedetään turpaan tai potkitaan maassa makaavaa miestä, on kenkämerkki, Magnum Extreme Response Series Seal, yhtä tärkeä kuin seuraukset. Punavuoren psykon tarina.
Olen tullut tapaamaan Patrick Batemania, mutta tapaankin nuoren Jim Morrisonin. Vimmalla on reikäiset farkut, parhaat päivänsä nähnyt Marlboro Classicsin kelsiturkki, Le Coq Spotifin puna-ruskeat tennarit, harmaat sormikkaat, joissa on reikiä. Tukka sekaisin, pitkähihainen paita, silittämättä. Muuten, senkin kauluksessa on reikä. Herää kysymys:
Kuinka tykästynyt olet luksustavaraan?
"Olen kiinnostunut siitä, mutta ei minulla pakkomiellettä ole. Minua kiinnostaa, mikä on hienointa, mitä ihminen pystyy tekemään. Helsinki 12 alkoi ajatusleikistä, mitä ihminen, joka voi aina ostaa parasta, ostaa. Kirjassa esiintyy merkkejä, joista perussuomalainen, meikäläinen mukaanluettuna, ei ole ikinä kuullutkaan. Tutkin puolitoista vuotta erilaisia ruokia ja merkkejä. Ei niitä voi blokata Ellestä tai Voguesta, tai siitä ei tule uskottavaa. Pitää tutustua todella varakkaiden elämäntyyliin. Minä tutkin kuningatar Elisabethia ja vastaavia hahmoja, jotka eivät varmasti käytä huonoja merkkejä. Luojan kiitos tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka tuntevat nuo asiat. Asiantuntijat olivat myös tosi avuliaita. Kyselin mm. Hans Välimäeltä meilitse aivojen paistovinkkejä. Faktoilla fiilistely on vaikeaa. Kaiken pitää olla oikein tai muuten uskottavuus menee. Kyllähän tossakin kirjassa on virheitä. Sain jo palautetta siitä, että Suomi-konepistoolissa olevien luotien määrä on väärin."
Olit AD:na Grey Interactivella, IconMediaLabissa ja Razorfishillä?
"Joo, kolme, neljä vuotta ad:na. Menin töihin heti koulun jälkeen. Lopetin, sanoin itseni irti, kolme vuotta sitten. Nyt teen satunnaisia projekteja ja luen avoimessa yliopistossa historiaa."
Entiset kollegasi eivät ymmärtäneet kirjaasi. He haukkuvat kirjaa nettisivulla. Moni on ottanut sen tosissaan. "Vimman kuvailemaa maailmaa sivuttiin korkeintaan kahvihuoneen juorulehdessä".
"Tuo on tollaista piipitystä ja osoittaa, ettei ihmisellä ole minkäänlaista ironian tajua. Ne työkaverit, joiden kanssa olen keskustellut ja joita arvostan ammatillisesti, ovat suhtautuneet kirjaan yllättävän positiivisesti. Nettikritiikeissä minua on syytetty mm. oman pesän likaamisesta. Herkkänahkaisuus johtuu siitä, että uusmedia on alana pahasti ryvettynyt. Siitä halutaan uskottavaa kaikin tavoin. Tosi asiassa mikään vakavasti otettava ala ei voi tällaisesta kirjasta likaantua. Yhtä hyvin tarina olisi voinut tapahtua arkkitehtitoimistossa. Uusmedia-alan valitsin, koska sen tunnen."
Eivät pitäneet kielestäkään, toisin kuin Hesari, jossa Punavuoren esperantoasi kiiteltiin.
"90 prosenttia uusemedia-alan työntekijöistä on Tampereelta. Jos olisin kirjoittanut kirjan Kuopion maakuntamurteella, olisin jo saanut murrepalkinnon. Kun kirjoitin sen Etelä-Helsingin murteella, sitä pidetään arroganttina."
Mika Waltarin Haluatko kirjailijaksi -oppaan mukaan salanimellä kirjoittaminen ei kannata. Miksi valitsit salanimen? Senhän saa kuka tahansa helposti selville googlettamalla.
"Se on kuitenkin eri asia, että oikean nimeni saa netistä kuin se, että se on isolla lehdessä. Salanimeen minulla oli henkilökohtaiset syyt. Teen työkseni erilaisia projekteja ja halusin erottaa kirjalliset työni niistä. En tiedä vieläkään, haluanko kirjailijaksi. Nyt kirjoitan jo toista kirjaa: aloitin sen, kun ensimmäinen ilmestyi. Siinä on enemmän seksiä ja vähemmän väkivaltaa kuin Helsinki 12:ssa. Nyt olisi tärkeä saada sellainen kirjoittamisrytmi, että herää aikaisin ja ryhtyy hommiin, ettei mene vain punaviinin juomiseksi ja sohvalla makoiluksi."
Hesarin mukaan kirjasi ei sovi sen kielen vuoksi naisille. Mitä mieltä itse olet?
"Ehkä se kertoo enemmän toimittajasta kun kirjasta. Kymmenkunta ystävätärtäni luki kirjan ennen kuin se julkaistiin. Tein heidän pyynnöstään muutamia lisäyksiä ja poistoja. Etenkin nuorten naisten mielestä seksi kirjassa toimi. Kirjan ilmestyttyä en ole huomannut kritiikissä minkäänlaista sukupuolijakaumaa."
Kirjasi päähenkilö vetää työajalla kokaiinia ja kiertää baareja, valmistaa presentaatiot viidessätoista minuutissa ja lentää ruokailemaan Pariisiin. Kuinka paljon liioittelit tässä haastattelussa?
"En oikeastaan yhtään."