Kuudes linja

Haahuilen sinne tänne Sörkan rantaa pitkin, ympäri vanhaa Elannon korttelia. Kohta pitää ottaa välikalja, jos kohde ei pian rupea löytymään. Lopulta tajuan sukeltaa hylätyn näköisen tehdaskompleksin porttikongista sisään, ohi kuollutsilmäisen vartiokopin, kohti Harlemia muistuttavaa sisäpihaghettoa. Kaksi tuulessa liekistään taistelevaa ulkotulta viimein paljastavat kuudennen linjan sisäänkäynnin sisäpihan nurkassa.

Ulko-ovi on tiukasti lukittu ja aukenee vain sisäpuolella väijyvän Gerberoksen suosiollisella myötävaikutuksella. Fiilikseni Harlemista vahvistuu. Alakerran hämyinen huone on ahdas, eikä siinä ole muuta kuin narikka (1,50e) ja lipunmyynti. Hyvin katu-uskottavaa meininkiä. Portaiden yläpäässä odottaa huomattavasti avarampi ja jopa valoisan oloinen (vaikkakin ikkunat on verhottu) klubitilan ja stage-tanssilattian yhdistelmä. Illan keikka ei ole vielä alkanut, joten tasaisesti sisään virtaava jengi plöisii sohvilla kitaten siideriä. Pääosa jengistä näyttäisi olevan nuorta, sekoitus kalliolaista hippie–rock–punk–bändäri-akselia.

Kuudes linja on tehnyt kalliolaisittain historiaa ja saanut gestapo-ottein kapakkamaailmaa valvovalta STTV:ltä (sosiaali- ja terveysministeriön tuotevalvontakeskus – kelatkaa mikä nimi…) jatkoaikaluvat kello neljään. Paikan tasoa halutaankin selkeästi korostaa myös baarivalikoimassa. Kalliolaisittain kallis tuoppi 4 e on Fostersia ja sidukkana on Strongbow. Tarjolla on tietysti myös perusbrenkut. Sama syy on myös hämyisän sisäänkäynnin takana: jengi ohjataan sisäpihan kautta koska siellä ei ole asutusta, vaikka Hämeentieltäkin pääsisi. Naapurivalituksia ei täällä kaivata.

Kiitämme

• hyvää fiilistä
• hyväkuntoisia tiloja

Moitimme

• hankalaa sijaintia
• ahdasta narikkaa