Locanda

Harmaa, huuruisen lauantai-illan likaama loskasunnuntainen Helsinki ei ole mikään city-liitäjän paratiisi, vaikka ulkomaiden trendioppaat väittäisivät mitä. Jengi lymyilee koloissaan kankkusessa kärvistellen, kapakat ovat pistäneet lapun luukulle eikä kauppoja saa pitää auki. Keskusta on kuollut.

Sunnuntai onkin ultimate leffapäivä, sillä sentään nuo arkitodellisuuden sumentamiseen tehdyt palatsit pitävät ovensa auki. Tämän on ymmärtänyt myös Forumin atriumiin rantautunut Locanda, joka poiketen monesta kilpailijastaan pitää ovensa myös sunnuntaisin auki. Tosin eipä sekään näytä ainakaan alkuillasta kovin merkittävästi porukkaa vetävän, ja tarjoilijoilla tuntuu olevan aidosti tylsää. Italialaista piazzahenkeä tavoitteleva terassi kaikuu autiuttaan, eikä hotelliaulamainen sisätilakaan tunnu kovin kodikkaalta. Sijainti olisi kyllä hyvä ajatellen vaikkapa lasillista tai kevyttä illallista ennen leffaa.

Locandan ruokalista on melko laaja ja tavoittelee välimerellistä henkeä. Ruokalistalle on saatu ripaus kunnianhimoakin, eikä sitä voi huonoksi sanoa. Toisin on kovahintaisen viinilistan laita, joka on käsittämätön sekamelska. Päädyn tällä kertaa tagliatelle-pastaan rapukastikkeella, paistettujen scampien kera, eikä annos olekaan hullumpi. Scampeja on paistettu juuri sopivasti ja niissä maistuu miellyttävästi valkosipuli. Kerrankin myös pyrstöjen kuoret on ymmärretty poistaa kokonaan, joten niitä ei joudu sormin sörkkimään. Itse tehty (?) pasta on napakkaa ja rapukastike sopivan täyteläistä. Miikkari tulee paksuista parmesanlastuista – italiaano ei laittaisi äyriäispastaan juustoa.

Kiitämme

• hyvää ruokaa
• ystävällistä henkilökuntaa

Moitimme

• melko kalliita hintoja
• kalseutta