- Annos: Pippuripihvi härän sisäfilestä, lohkoperunat, paistettuja kasviksia, kasvisvarras, 18,90 e.
- Kasvikset: Lohkottua kesäkurpitsaa sekä varras, jossa kirsikkatomaattia, punasipulia ja eriväristä paprikaa, makea chilikastike.
- Perunat: Lohkoperunat, suolaa.
- Pihvi: 200 grammaa medium-miinukseksi paistettua härän sisäfilettä, pinnalla pippurisekoitus.
- Kastike: Kermainen.
Pihvipaikat ovat perinteisesti olleet miesten valtakuntaa, joten yllätys on hienoinen Pikkuroban Brunoon sisään astellessa. Kahdessa kerroksessa sijaitsevaa avaraa salia kansoittaa nimittäin vain muutama seurue – kaikki keski-ikäisiä toimistonaisia. Missä ovat raavaat raksaäijät, missä lihanhimoiset karjut? Myös pinttynyt rasvan käry puuttuu ravintolasta täysin.
Ruokalista on pihviravintolalle tyypillisesti pitkä ja proteiinia huokuva. Ohitan suosiolla chilibroilerin ja valkosipulilohen (molemmat 8,50 e) ja siirryn listan kalliimpaan päähän. Tilaan 200 gramman sisäfileen perunoiden ja vihannesten kera. Kyytipojiksi lohkoperunat ja puoli litraa kylmää maitoa. Epäilykseni kasvavat, kun annosta tilatessa minulta ei kysytä toivomaani kypsyysastetta.
Pelkoni osoittautuvat aiheettomiksi lautasen landatessa eteeni: liha on oikeaoppisesti paistettua, sisältä terhakan punaista. Ainoa miinus hiukan ylenpalttisesta rosépippurin käytöstä. Hieman yllättäen myös lohkoperunat osoittautuvat virheettömiksi hammastuntuman ja suolauksen ollessa aivan kohdillaan. Lihan ja pottujen kanssa tällaisissa paikoissa olettaisi saavansa korkeintaan kauhallisen porkkanaraastetta, mutta Brunossa onkin toisin. Zucchiniviipaleet ja vihannesvarras chilikastikkeen kanssa ovat kerrassaan oiva täydennys tälle tykille setille.
Plussat
- siisteys
- A-oikeudet
- pihvin kypsyysaste
- ei rasvankäryä
- hintataso
Miinukset
- epäilyttävä salaattipöytä
- perusmausteiden piilottelu
- tyylitön julkisivu
- rosépippurilla läträäminen
- tietty sieluttomuus