Testissä: ravintola Grön

Marraskuun lopulla avatun ravintola Grönin keittiössä suositaan luovaa kausiajattelua: tuoreiden marjojen, hedelmien ja vihannesten sesonkeja voidaan pidentää ympärivuotisiksi, kun ne säilötään luovasti ulkomailta rahtaamisen sijaan. City testasi ravintolan viikko sen avajaisten jälkeen.

Jäykkää pönötystä ja hienostelua odottava ruokailija joutuu onneksi pettymään heti Gröniin sisään astuttuaan. Piskuisessa, parikymmenpaikkaisessa ravintolassa on lämmin ja mutkaton tunnelma, jota ryydittää kaiuttimista soiva tunnelmaan sopiva rento soulmusiikki. Musiikki on tarpeeksi kovalla, jottei tarvitse pelätä viereisen pöytäseurueen kuulevan oman pöydän intiimejä keskusteluja.

Henkilökunta on ystävällistä, asiantuntevaa ja - edelleen - mutkatonta. Annokset ja viinit esitellään perusteellisesti, mutta ilman turhaa pokkurointia. Henkilökunnalle on helppo esittää kysymyksiä ja vaivatonta heittää läppää. Mutkattomasta meiningistä kertoo myös se, että aterimet valitaan itse purkista pöydässä.

Listalla on kolme alkuruokaa, kolme pääruokaa ja kolme jälkiruokaa. Testissä on 49 euron hintainen Grön-menu, joka sisältää kaksi alkuruokaa, yhden pääruoan ja jälkiruoan. Tällä kertaa menussa on alkuruokina suolasäilöttyjä metsäsieniä ja fermentoitua tattaririeskaa sekä nautatartar. Pääruokana nautitaan maa-artisokkaa ja mätiä, jälkiruoaksi on omenainen valkosuklaaherkku.

Ennen ruokien saapumista pöytään tuodaan täydellistä, rapeakuorista hapanjuurileipää. Erityisen mukavaa on, että leivän kanssa tuodaan paitsi voita, myös paahdettuja pellavansiemeniä ja sormisuolaa, jotta leivän voi maustaa haluamallaan tavalla. Pelkkää tätä söisi mielellään vaikka joka aterialla. Miellyttävää on myös se, että tarjoilija tuo pöytään lisää leipää, kun se loppuu.

Ensimmäinen alkuruoka on herkullinen, mutta melko täyttävä ensimmäiseksi ruokalajiksi. Rieska on kaunis ja kyllästetty tattivoilla, sienten kaverina tarjoillaan raikkaita marjoja. Kaikkea ei viitsi syödä, vaikka mieli tekisi.

Toinen alkuruoka nautatartar vie kielen mennessään. Hapankerma on täyteläistä ja graavattu keltuainen juuri sopivaa. Annos lähentelee täydellisyyttä.

Maa-artisokkapääruoka on varsin runsas ja täyttävä, ja on virkistävää, että pääruoka on lihaton. Sienikerma on niin herkullista, että sen joutuu lopuksi lusikoimaan lautaselta.

Valkosuklaa-omenajälkiruoka on hyvä, muttei erityisen mieleenpainuva. Toisaalta monen ruokalajin menussa missä tahansa ravintolassa haasteena on, että ruokailijan vatsa täyttyy liialti ennen aikojaan.

Eniten Grönistä mieleen jäävät viinit. Menulle ei ole laadittu erikseen viinipakettia, joka olisi tervetullut, mutta valinta on ymmärrettävä menun vaihtuvuuden vuoksi. Henkilökunta ehdottaa auliisti jokaiselle ruokalajille sopivan viinin ja maistattaa ehdotukset etukäteen, jos niin toivotaan. Grönissä tarjoillaan paljon luonnonmukaisesti tuotettuja, lisäaineettomia alkuviinejä, jotka voivat säikäyttää tavallisen viininjuojan. Niiden tuoksu muistuttaa navettaa tai kellaria, ja maussa on omenainen, jopa homeiseen viittaava maku. Viinit kuitenkin yllättävät myönteisesti ja sytyttävät innostuksen muihin alkuviineihin. Tarjoilijat tuntevat viininsä hyvin ja ottavat toiveet huomioon.

Kaiken kaikkiaan illallinen ravintolassa on rento ja virkistävän tyylikäs kokemus. Grönistä lähtiessä tulee olo, että sinne haluaa palata. City suosittelee.

Ravintola Grön, Albertinkatu 36.