Jossain perheessä on lapsi, josta ei tarvitse huolehtia yhtä paljon kuin muista.
Hän rauhoittelee riidat, muistaa toisten asiat ja kuulee jo äänensävystä, milloin vanhemmalla on huono päivä.
Tammikuussa julkaistu tutkimus kysyi, mitä kyseiselle roolille tapahtuu myöhemmin avioliitossa.
Kaikki kotityöt eivät ole sitä
Ilmiötä kutsutaan parentifikaatioksi, ja se tarkoittaa sitä, että lapselle siirtyy ikäänsä nähden liikaa aikuiselle kuuluvaa vastuuta.
Käsite on ollut perhetutkimuksessa käytössä 1970-luvulta asti.
Tavalliset kotityöt tai pikkusisaruksen satunnainen hoitaminen eivät ole tätä, vaan kyse on jatkuvasta paikasta, johon lapsen ei kehitysvaiheensa vuoksi pitäisi joutua.
LUE LISÄÄ: Oletko tottunut joustamaan ja selviytymään? 6 piirrettä paljastaa ison perheen kasvatin
Tutkijat siirsivät katseen parisuhteeseen
Turkin Ankaran TED-yliopiston tutkijat selvittivät asiaa 283 naimisissa olevalta 18–65-vuotiaalta, jotka olivat olleet avioliitossa vähintään puoli vuotta.
Mukana oli sekä kyselyosuus että haastatteluja, ja tulokset julkaistiin Behavioral Sciences -lehdessä tammikuussa.
Osallistujat kertoivat itse kokemuksistaan, joten tutkimus näyttää yhteyksiä eikä syitä.
Lapsuuden rooli selitti osan uupumuksesta
Analyysissä lapsuuden hoivaajarooli oli yhteydessä parisuhdeuupumukseen.
Yhteys kulki osittain sen kautta, että sama ihminen hoivasi aikuisena myös puolisoaan.
Rooli ei siis vain säilynyt, vaan se siirtyi uuteen suhteeseen.
Haastatteluissa kuvio näytti tutulta
Haastatteluosuudessa kumppanin hoivaaminen muistutti sisällöltään lapsuuden kokemuksia.
Kyse ei ollut tiskivuoroista vaan vastuusta toisen tunteista, päätöksistä ja arjen sujumisesta.
Suhde alkaa silloin muistuttaa kahden tasavertaisen aikuisen sijasta asetelmaa, jossa toinen huolehtii ja toinen tulee huolehdituksi.
Kolme neljäsosaa tutkimuksesta on katsonut vain haittoja
Saman artikkelin mukaan yli kolme neljäsosaa aiheen tutkimuksesta on keskittynyt kielteisiin seurauksiin.
Se kertoo enemmän tutkimusperinteestä kuin ilmiöstä.
Kysymystä siitä, mitä hyvää roolista voi seurata, on tutkittu selvästi vähemmän.
Myönteisiäkin seurauksia on löydetty
Osassa tutkimuksia lapsuuden hoivaajarooliin on liittynyt vahvempi pärjäämisen tunne ja paremmat sosiaaliset taidot.
Myös sisarussuhteet ovat joissakin aineistoissa muodostuneet poikkeuksellisen läheisiksi.
Tämä ei tee liian suuresta vastuusta tavoiteltavaa, mutta se estää kertomasta ilmiötä pelkkänä vahinkotarinana.
Käytännön työt ja tunnetyö ovat eri asia
Toinen lapsi laittaa illallisen pöytään, pesee pyykit ja hakee pikkusisaruksen hoidosta.
Toinen kuuntelee vanhempansa huolet ja yrittää illasta toiseen saada hänet paremmalle tuulelle.
Tutkimuksessa nämä pidetään erillään, vaikka siitä kiistellään, kumpi niistä painaa aikuisena enemmän.
Yhteys on tunnettu jo pitkään
Lisa Hooperin työryhmä kokosi vuonna jo 2011 aiemmat tutkimukset yhteen ja vahvisti yhteyden lapsuuden hoivaajaroolin ja aikuisiän oireilun välillä.
Kyse on tilastollisesta yhteydestä, ei sattumasta.
Sama tutkimusperinne korostaa, että lopputulokseen vaikuttavat muun muassa se, koettiinko vastuu reiluksi ja oliko lapsella joku aikuinen tukenaan.
Kysymys ei ole tiskivuoroista
Parisuhteessa vanha rooli näkyy harvoin siinä, kuka tyhjentää tiskikoneen.
Se näkyy siinä, kuka muistaa, ennakoi, sovittelee, päättää ja pitää koko paketin kasassa.
Juuri siksi rooli voi jatkua vuosia ilman että kumpikaan on antanut sille nimeä.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
Miksi jotkut sisarukset ovat erottamattomia ja toiset etäisiä? 5 yleisintä syytä
7 asiaa, joista narsistien lapset puhuvat terapiassa kaikkein eniten
Tutkijat seurasivat ihmisiä 30 vuotta: Lapsuuden ystävyyssuhteet ennustavat aikuisiän parisuhteen
