Joku kysyy, miten menee, ja vastaat, että on huono päivä.
Vasta myöhemmin huomaat, ettei olo ollut varsinaisesti surullinen: olit pettynyt, nolostunut ja hieman vihainenkin.
Psykologiassa tällaisia eroja tutkitaan tunteiden erottelutarkkuutena, eikä kyse ole vain siitä, kuinka monta tunnesanaa ihminen osaa.
Kaikki eivät erottele tunteitaan samalla tarkkuudella
Tunteiden erottelutarkkuus kuvaa yksilöllisiä eroja siinä, kuinka täsmällisesti ja tilanteeseen sopivasti ihminen erottaa tunnetilojaan toisistaan.
Tarkasti erottelevalle viha ja suru tai innostus ja ylpeys eivät ole vain saman myönteisen tai kielteisen olon eri nimiä.
Lisa Feldman Barrettin työ Northeastern Universityssä on ollut keskeistä tämän tutkimusalueen kehityksessä.
LUE LISÄÄ: Psykologi varoittaa: Kyynisyys on burnoutin ensimmäinen oire – alkaa paljon ennen fyysistä väsymystä
Ero näkyi alkoholinkäytössä
George Mason Universityn psykologian professori Todd Kashdan kollegoineen seurasi tutkimuksessa 106:ta alaikäistä sosiaalista alkoholinkäyttäjää kolmen viikon ajan.
Osallistujat kirjasivat kannettavilla laitteilla kokemuksiaan satunnaisina hetkinä, ja vastausten perusteella muodostettiin mittari kielteisten tunteiden erottelutarkkuudelle.
Voimakkaiden kielteisten tunteiden yhteydessä tarkemmin tunteesta erotelleet joivat vähemmän kuin ne, jotka kuvasivat oloaan yleisemmällä tasolla.
Kyse on yhteydestä, ei todistetusta syystä
Tulos on kiinnostava juuri siksi, ettei tutkimuksessa väitetä tarkkojen tunnesanojen itsessään vähentävän juomista.
Tutkimus osoitti yhteyden tunteiden erottelun ja alkoholinkäytön välillä tietyssä, rajatussa osallistujajoukossa.
Kashdan on myöhemmin kuvannut eroa noin 40 prosentiksi, mutta luku koskee tätä samaa rajattua aineistoa.
Samantapainen yhteys löytyi aggressiosta
Kashdanin, Barrettin ja George Masonin yliopiston Patrick McKnightin katsaus kokosi yhteen myös aggressiota koskevaa tutkimusta.
Tulosten mukaan kielteisiä tunteitaan tarkemmin erottelevat olivat 20–50 prosenttia epätodennäköisemmin aggressiivisesti kostavia heitä loukanneelle ihmiselle.
Tämäkään ei tarkoita, että tarkka tunteen nimeäminen yksin estäisi aggressiivisen käyttäytymisen.
Tarkempi tunne voi antaa tilanteesta enemmän tietoa
Psykologi Katie Hoemann on käyttänyt havainnollistavana esimerkkinä tilannetta, jossa ihminen pudottaa ystävänsä puhelimen.
Pelkkä sana ”kamalaa” ei kerro, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Syyllisyys ohjaa korvaamaan, nolous selittää halun kadota ja huoli saa kysymään toiselta, ovatko välit kunnossa.
Tarkkuus kasvoi seurannan aikana
Katie Hoemann, Lisa Feldman Barrett ja Karen Quigley pyysivät osallistujia kuvaamaan oloaan useita kertoja päivässä usean viikon ajan.
Seurannan edetessä osallistujat alkoivat erotella tunteitaan yhä tarkemmin, ja muutos oli selvempi niillä, joilta kysyttiin useammin päivän aikana.
Havainto viittaa siihen, ettei erottelutarkkuus ole kiinteä ominaisuus vaan liikkuu sen mukaan, kuinka paljon omaa oloaan tulee tarkastelleeksi.
Tunnesanojen opettelu ei ole taikatemppu
Tästä olisi houkuttelevaa tehdä yksinkertainen elämänohje: opettele lisää tunnesanoja ja voit paremmin.
Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan oikeuta vielä näin suoraviivaiseen päätelmään, sillä erottelutarkkuutta mitataan toistuvista kokemuksista eikä kysymällä, kuinka monta tunnetta ihminen osaa nimetä.
Arkinen havainto jää silti kiinnostavaksi: ”ihan huono” voi kätkeä alleen monta keskenään erilaista tunnetta.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Yksi yllättävä piirre paljastaa korkean tunneälyn: harva tunnistaa sen itsessään – yhteys parempaan terveyteen