Olen parikymppinen mies...

Olen parikymppinen mies ja olen seurustellut jo useamman vuoden saman nätin ja muutenkin viehättävän tytön kanssa. Alku meni hyvin kunnes tunteet alkoivat laimeta. Tyttö pitää minusta todella paljon mutta itse en häntä rakasta. Enkä tulekaan rakastamaan tiedän sen.. Olen sen sijaan palavan rakastunut entiseen tyttöystävääni. Me molemmat tiedämme sen. Siis myös nykyinen kumppanini. Nykyinen kumppanini ei herätä minussa sen kummempia tunteita suuntaan jos toiseenkaan ja olenkin ehkä alitajuntaisesti pyrkinyt hänestä jo kauemmin eroon olemalla urpo suhteessa. En pidä itseäni todellisena sovinistina, mutta tässä suhteessa minusta on jotenkin kasvanut esiin sellainen. Olen siis se asioista päättävä osapuoli ja hänellä ei ole sananvaltaa.

Olen myös pettänyt nykyistäni. ELämäni ensimmäistä kertaa. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään ajatus pettämisestä parisuhteessa, mutta baarista lähdin kaverini kanssa tytölle yöksi jota sitten yhdessä pantiin. Aiemmin olin kuvitellut miten hirveältä oloni varmaan tuntuisi jos menisin joskus kännissä pettämään (saisin varmaan ikuisen morkkiksen), kuitenkaan jälkeenpäin en tuntenut minkäänlaista katumusta. Pikemminkin tunsin olevani jälleen yhtä hienoa kokemusta rikkaampi.