Rippituoli

Jätin (taas kerran) alkoholistimieheni. Taas kerran lupaus petetty, molemmin puolin. Hän lupasi ettei juo, minä lupasin etten jätä. Syntini on, että olen jo liian monta kertaa sanonut "rakastan", vaikken ole varma olenko sitä oikeasti tuntenut enää pitkään aikaan. Pahalta tuntuu myös se, etten pysty olemaan tukena enää. Luulin oikeasti että kykenen kaikkeen, että olen maailman paras siinä sun tässä, että pystyn pitämään kaiken kasassa. Kappas, en siihen pystykään. Toisaalta, ottanen Hänet, rakkaan alkoholistini, huomaani taas huomenna.

Mulla on kavereiden kans semmonen "leikkimielinen" kisa kuka saa eniten kiloja kasaan. Eli kuka panee lihavinta muijaa. Mul on jo tonneja kasassa (n.10 vuoden ajalta). Niitä panoja on mukava muistella ja naureskella joskus yhdessä. Eikä kaikki ole ollut mitään huonoja tai epämiellyttäviä panoja. Lihavalla on joskus tiukempi kun "normaalivartaloisella".

Keksin itselleni intissä kuvitteellisen tyttöystävän jonka luokse muka menin aina lomilla, jotta panojuttuja kertoilevat tupakaverini eivät saisi tietää että olen kokematon.

panin mun vaimon siskoa hääyön jälkeisenä päivänä... kadun sitä, mut se oli vaan sellainen hetken mielijohde eikä toistu...olen ollu onnellisesti naimisissa jo 8 vuotta eikä vaimoni tiedä asiasta mitään, onneksi.

Ollessani 14 tai 15 v masturboin suihkussa ollessani. Kuulin kun äitini (tiesin että se oli hän)tuli myös saunaan, enkä lopettanut ennenkuin laukesin. Äiti pysähtyi ja jäi katsomaan, oli hetken hiljaa ja tokaisi, no johan oli. Tästä ei koskaan puhuttu. Häpesin sitä vuosia hyvin paljon.

Olen ollut kolme vuotta varma siitä, että minulla on HIV! Näiden vuosien aikana on ilmaantunut jos jonkinnäköistä oireilua, esim. kaulalle kaksi kovaa imusolmuketta, suun limakalvoille muutoksia, yöhikoilua ym... Kaikkea mahdollista mitä nyt hiviin kuuluukin.

Kolme vuotta olen paininut pelon kourissa, sain paniikkihäiriönkin, ajattelin asiaa 24/7, enkä voinut suunnitella edes tulevaisuutta.

Olen ollut koko ajan parisuhteessa ja mieheni on tiennyt pelostani ja kannustanut testeihin, mutta olin säälittävä looseripelkuri sinne mennäkseni. Nyt kondomin mentyä rikki tulin raskaaksi ja neuvolassahan ne testitkin sitten otettiin itku kurkussa. Tulos oli negatiivinen!

Menetin paljon elämästäni turhan huolen ja pelkuruuden takia, mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan, parisuhde kukoistaa ja meille tulee vauva.

Olen vakaumuksellinen vasemmisto-vihreä, mutta inhoan islamia ja muslimeita. En uskalla puhua asiasta ystävilleni, sillä islamin arvostelua pidetään meidän piireissämme rasismina.

Tunsin hirveää kiusausta äänestää Jussi Halla-aho viime vaaleissa. Niin varmasti olisinkin tehnyt, jos Halla-aho ei olisi ilmoittanut inhoavansa vasemmistolaisesti ajattelevia.

Katson usein pornoa ja masturboin. Hävettää. Sitten minua ei haluta harrastaa seksiä poikaystäväni kanssa kovin usein. Inhoan itseäni, mutta en pysty lopettamaan, koska se on niin helppoa. Tunnen pettäväni ihanaa kärsivällistä poikaystävääni.

Olen ihastunut työkaveriini ja mahdollisesti hän minuun. Mietin vain häntä ja oma mies ei jaksa kiinnostaa yhtään.. Töihin heräisin vaikka miten aikaisin, että saisin vain olla ihastukseni lähellä. Johtuukohan siitä että elän seksittömässä liitossa vasten tahtoa. Haaveilla kai saa

Olen urheilulukiota käyvä hetero kundi, paras kaverini pelaa lätkää. Kokeilen salaa hänen pelivarusteitaan, kun hän lähti kauppaan. Kiihotuin niiden puristavasta tunteesta ja oli pakko masturboida. Taisin vähän sotkea. Pelkäsin jääväni kiinni, vaikka tämän jälkeen pelkkä varustekassin näkeminen saa minut kiimaan.

Harrastan seksiä edelleen exäni kanssa vaikka hän seurustelee. Saan siitä erittäin hyvää mielihyvää koska hän pettää tyttöystäväänsä kanssani. Eikö hänen nykyinen tyttöystävänsä tiedä missä hänen poikaystävänsä oikeasti viettää aikaansa. Eikai vaan vanha suola janota!!?

Olen nuori ja kaunis mutta olen elänyt puutteessa jo 6kk.

syynä lienee että vietän iltaisin aikaa mieskavereiden seurassa enkä oikein itse uskalla tehdä aloitetta varteenotettavien miesten suuntaan...

Olo on jo niin paha että meinasin alkaa lähentelemään bussissa edessäni istunutta miestä hänen kauniin niskansa perusteella....

Emmerdale on suosikkitv-sarjani. Vaivaannun todella, jos jää yksikin jakso katsomatta.
Mielestäni paras hahmo sarjassa on Zoe, ja tuuletin onnellisena kun hän räjäytti kartanonsa ilmaan.
Hyvä Zoe!! Siinä vasta kova mimmi.

Kukaan ei tiedä tästä salaisuudestani.

Olen koko elämäni ajan noudattanut tyhmää sääntöä, että runkkaan korkeintaan kerran vuorokaudessa. Ainoastaan juhlapyhinä kuten joulu, juhannus ja uusi vuosi voi tumputtaa kaksi kertaa. Joskus tekisi mieli enemmän, mutta pelkään että menen rappiolle jos annan himoille periksi. Naisen kanssa voin kyllä nussia vaikka 10 kertaa päivässä.

Tunnustan etten oikeastaan voi sietää nyky-yhteiskuntaa. Ihmisillä on liian helppoa kun on näin paljon tilaisuuksia olla aivan täydellinen vatipää. Suurin osa tämän palstan tunnustuksista saa minut voimaan suorastaan fyysisesti pahoin. En ymmärrä miten joku voi olla esim. niin itsekäs, että aiheuttaa kumppanilleen kamalan tuskan vain siksi että voisi itse saada vähän hetken huumaa. Paskemmaksi tämä yhteiskunta tuntuisi vain muuttuvan eikä sitä lumipalloa pysäytä mikään.

Toivon tosissani myös että oma tyttöystäväni todella tuntee samoin eikä tarvitse kärsiä samasta paskasta millä täällä rehennellään vaan siksi että olin vaikka paskataudissa eikä voinut just siinä samassa antaa kikkeliä.

Olen onnellisesti avoliitossa jne, iltaisin jos otan.. soittelen ihmisille öisin pienessä hiprakassa ja paiskaan luurin korvaan jos vastaavat tai läähätän heille ja eivät tiiä kuka siellä voisi olla ja saan räkäset naurut aina itselleen.

Olen rakastunut esimieheeni :)

Olen ollut jo puolisen vuotta todella ihastunut erääseen itseni ikäiseen punkkaripoikaan, jonka näen usein kaupungilla kulkemassa. Katseemme kohtaavat aina ja meillä on myös yhteisiä tuttuja, mutta emme ole ikinä jutelleet. Minusta tuntuu että hän on kiinnostunut minusta, mutta on yhtä ujo kuin minäkin eikä pysty kertomaan tunteistaan kasvotusten. Turhaudun, kun en osaa tehdä asialle mitään enkä pysty olemaan ajattelematta häntä. Kunpa vain saisin jostain lisää rohkeutta..

Panin ekaa mahdollista muijaa tänä vuonna. Ei ollut mikään unelma. Kauhea morkkis. Pitäiskö olla?

Inhoan omaa isosiskoani, koska hän valittaa koko ajan (oikeasti!) ja jokainen asia pitää katsoa hänen kantiltaan.

Hänellä on todettu jonkun asteen autismi ja keskittymishäiriö, mutta mulla menee hermo, kun en vaan vittu jaksa häntä! ANTEEKSI!