Rippituoli

oon saanu aina kaiken mitä haluan, olen tottunut olemaan palvottu ja haluttu.
nyt olen seurustellut 2 vuotta poikaystäväni kanssa. hän palvoo minua kyllä, mutta ei kovin halua..tai haluaa, mutta ei koskaan jaksa harrastaa seksiä kanssani, tiedän että hänellä on vaativa ja stressaava työ. silti se ahdistaa jos ei saa kun 1 kahdessa viikossa. itse ollen urheilija, eli se ei johdu fyysisestä olemuksestani.. olen uskollinen, en voisi pettää häntä syystä että hän ei anna.
silti tunnen suurta vihaa ja uhoa, kun minut torjutaan.

Pelkään kummituksia, peikkoja, piruja, paholaisia, enkeleitä ja muita muiden mielestä "yliluonnollisia" olentoja.

Tykkään runkata kylpylöiden porealtaissa aina kun samassa altaassa on nättejä naisia lahellä... käyn ihan sitä varten kylpylämatkoilla ympäri suomea... kerran tein sitä höyrysaunassa mut se oli liian jännää - ei seissyt!!!

No niin, no niin... Olen naimisissa oleva nainen ja yhden lapsen äiti. Oikein kiva ja kunnollinen ihminen, kaikinpuolin. Ja kaunis. Ja seksikäs. Ja himokas.Kun seksi kotona nuupahti ja kuukahti ja loppui, aloitin suhteen varattuun mieheen. Rakastuin häneen silmittömästi. Ja hän minuun. Seksi on supernovaa. Hänen käsissään olen vahanarttu. Pelkkää kiimasta sekopäistä sykkivää lihaa. Minä haluan hänet. Aivan kokonaan. Aion jättää mieheni. Aion ottaa sen mikä minulle kuuluu, silläkin uhalla että joudun helvettiin. Helvetissähän olen jo kaikina niinä tuskaa täynnä olevina momentteina, kun en ole Elämäni Miehen seurassa. Menen hänen kanssaan naimisiin. Aiheutn (aiheutamme...) suurtaa tuskaa niille ihmisille, jotka eivät vielä tiedä että heidän vuoteessaan nukkuu petollinen huorintekijä. Enkä tule katumaan hetkeäkään. I`m Bad. I´m In Love.

Petin säännöllisesti miestäni neljän vuoden suhteemme aikana. Nyt olen eronnut hänestä ja tapailen työkaveriani, joka on varattu. Olen ihastunut ja tahtoisin hänet omakseni. Kuitenkin ihmetyttää miksi aina petän suhteissa vaikka olisikin tunteet mukana. En ole jäänyt koskaan pettämisestä kiinni ja epäilyjä siitä en ole voinut edes sietää. Miksi olen niin itsekäs?

olen rakastunut yhteen naiseen mutta ongelma onkin se et olen perheellinen ja menossa naimisiin kesällä. en tiedä mitä tehdä, rikkoa perhe ja antaa sydämmen viedä, ahdistaa kotona niin julmetusti kun haluisi kovasti viettää aikaa tämän naisen kanssa, hän kaikkea sitä mitä naisessa toivon. Mutta jossakin kolkuttaa kuitenkin se mitä tapahtuisi jos lähtisin tähän,nainen olisi valmis ottamaan lapseni kyllä koska pitää lapsista paljon, omia ei tosin ole mutta kenties josko niitäkin voisi hänelle joskus tulla...

Inhoan hyvän näköisiä ihmisiä. En ihoa niitä sen takia että he ovat hyvän näköisiä. Inhoan niitä, koska ne pettävät mikäli ovat suhteessa. En vain voi sietää pettäjiä. Se onkin yksi syy miksi en ikinä halua kiinteää, seksikästä vartaloa. Olen tyytyväinen normaalipainoisena (eli en ole mikään ihrakasa)

Huomasin tänään että alkoholisti kundikaverillani sama meininki jatkuu tänäkin vuonna. Aamulla alkoi viinanhimo polttelemaan ettei tiennyt mitenpäin olisi. Taaskaan en saanut seksiä, enkä mitään yritystä siihen suuntaan. Sama vaikka nukkuisin veljeni vieressä joka yö. Sama baari jossa samat ihmiset dokaa ja kertoo samoja juttuja vuodesta toiseen on kiinnostavampaa kuin esim. minun viemiseni elokuviin tai mihin vain mitä normaalit ihmiset tekevät. Well Well, olen päättänyt tänä vuonna ettei nämä asiat liikuta minua enää ja alapääni saa hänen käytöstään poistua kokonaan. Ne asiat hoidan muualla, joten ehkä saan vuoden ensimmäisen kerran munaa kun rakastajani saapuu ulkomailta. Tänä vuonna olen itsekäs ihminen.

Harrastin seksiä vanhoillislestadiolaispuhujan kanssa kun seurat loppui heidän saunassaan.Hänen vaimonsa jäi siivoaan ja se puhuja aikoi viedä minut kotiani, kävimme heilä mutkan ja oli ihan jess. Ikäeroa n. 30 v

Paras ystäväni on nainen. Monet ihmettelevät, että miten voimme olla parhaat ystävät, emmekä tunne toisiamme kohtaan seksuaalista mielenkiintoa tai miksi emme rakastu toisiimme ja ala seurustella. No, siihen on ihan hyvä syy meillä molemmilla. Hän on nimittäin naimisissa ja minä olen homo. Muutenkin ystäväni ovat aina naisia. Miesten kanssa en pysty olemaan kunnolla ystävä ainakaan jos he ovat heteroita, koska pelkään että rakastun heihin ja alan tuntemaan heitä kohtaan seksuaalista halua.

Pimeällä koiran kanssa kävellessä on kiva kytätä ihmisten ikkunoista sisään. Ihmiset näyttävät luulevan, et jos he ei näe ulos, niin sisäänkään ei näe. Bambuverhot ei paljoa suojaa, jos on sisällä valot päällä.

Olen erittäin kiinnostunut okkultismista. Minulla on myös melkoisen paljon mystisiä kokemuksia tuonpuoleisesta ja vaihtoehtoisista tietoisuudentiloista. Erityisesti satanismi tuntuu vetävän minua puoleensa. (En puhu nyt Anton LaVeyn "satanismista") Pimeydessä ja Saatanassa on vain jotain niin uskomattoman kaunista. Olen muutenkin ollut koko ikäni kiinnostunut pahuudesta, kuolemasta, yms. asioista joita pidetään kiellettyinä tai pahoina. Koen myös ihmisvihan hyvin luonnolliseksi itselleni. Silti ihmiset ympärilläni pitävät minua todella hyvänä ja älykkäänä ihmisenä. Ehkä ihan hyvä ettei suurin osa läheisistäni koskaan tule tietämään mitä päässäni liikkuu... Niin ja minä en ole se seuraava kouluammuskelija, vaikka Pekka-Eric Auvista ymmärränkin.

Menin sitten humalassa vaihtamaan salasanojani erinäisille palstoille yms. Tajusin juuri ettei miulla ole enää mitään havaintoa joistain salasanoista.

Luulen että kaikki suhteeni kaatuvat yhteen noloon asiaan: Menetin poikuuteni vasta 20 vuotiaana, joka aiheuttaa minulle suurta häpeää. Suurimman osan aikuiselämästäni olen viettänyt parisuhteessa enkä ole onnistunut keräämään kovin paljon yhden yön hoitoja. Tämä seikka kaivertaa minua erittäin paljon ja syvältä. Olen päätynyt pettämään ja olen erittäin mustasukkainen naisieni entisille hoidoille. Poikkeuksetta kaikilla tyttökavereillani on ollut seksisuhteita 10+ ennen minun tapaamistani, sekstailu kun on alkanut n. 15 vuoden iässä. Heillä on siis puoli vuosikymmentä etumatkaa hedonista ja intohimoista kokeilua minuun verrattuna, ja ovat valmiita vakiintumaan nuoruuden sekoilujensa jälkeen. Asia on hullunkurinen, että minut tavatessaan kaikki ovat halunneet kanssani perhettä ja ties mitä yhteistä tulevaisuutta, ja sitä kai minäkin haluaisin. Mutta myöhäinen poikuuteni menettäminen ajaa minut hulluksi, ja asiallehan ei mitään voi. Onneksi menetin sen sentään nuoruuden suuren ihastukseni kanssa. Miksi minun pitikään olla niin ujo nuorena? Olisin varmasti onnellisempi elooni jos olisin kuten muut ihmiset.

Olen löytänyt uuden kiihokkeen surkastuneeseen seksuaalisuuteeni. Olen nimittäin alkanut kiihottua toisten ulosteiden hajusta aivan suunnattomasti. Työpaikallakin norkoilen vähän väliä vessan liepeillä, jos joku sattuu menemään asioille, jonka jälkeen on pakko päästä tuoreille hajuille masturboimaan. Joskus useitakin kertoja päivässä. Viikonloppuisin on vaikeaa, kun asuu yksin eikä pääse nuuhkimaan toisten kutkuttavia aromeja. "Kakkapornon" katsominen ei auta yhtään, vaikka sitä kokeilin. Siitä kun puuttuu se haju. Maanantaina sitten ihan viekkareissa töihin, kulli kovana runkkaamaan, ja usein vielä pääsee haistelemaan "krapulapaskoja". Aluksi hävetti, mutta nyt olen oppinut, että jokaiselle jotakin.

Olen varastanut lähiskaupasta kaljaa, sidukkaa, meikkejä ja ties mitä. Pahinta on että piillotin ne lapseni kärryyn. Nyt hävettää ja pelottaa että jään kiinni. Joudun käymään siellä kuitenkin päivittäin.

Olen silmittömästi rakastunut keski-ikäiseen eli itseäni vanhempaan heteromieheen, jota näen säännöllisen usein. Hän yrittää kyllä antaa jotain vasta-kaikua, mutta sitten pelästyy kun heterous muuttuu huteraksi. Hänen ikäluokalleen homous edusti pahuutta.

Hänen vaimonsa on kontrollifriikkydellään kuristanut heidän liittonsa henkitoreisiinsa, mutta hän ei voi sietää minua koska pelkää että viettelen hänen miehensä ja teen siitä homon. Huorissa saisi silti ravata kunhan ovat naispuolisia. Eikö hän tiedä että jaettu ilo eli jaettu mies on kaksinkertainen ilo ja kaikki rakastavat iloista antajaa? Olen kateellinen sille naiselle, joka saa herätä unelmamieheni kanssa jos ei samasta sängystä niin samasta asunnosta. Ukosta riittäisi useammallekin.

Jäin leskeksi kolme vuotta sitten. Esitän kaikille surevaa marttyyriä ja täydellistä äitiä, mutta harrastan kiihkeää ja erittäin tyydyttävää seksiä (varatun) työkaverini kanssa aina kun se on mahdollista. Kuollutta miestäni en ole kaivannut hautajaisten jälkeen.. Enkä ole liioin kiinnostunut muista miehistä enkä uudesta oikeasta "suhteesta".

Luulin lapsena, että isä ja äiti tappelevat öisin. Jouduin nukkumaan heidän kanssaan samassa makuuhuoneessa ja melkein joka yö heräsin siihen, kun kuulin kuinka isä ja äiti puhuivat jotain hiljaisella äänellä, sitten heidän sänkynsä natisi ja vanhemmat ääntelivät kummallisesti. Vasta joskus 12-vuotiaana tajusin, että sehän oli vain sitä, että äiti kerjäsi isältä seksiä kunnes isän oli pakko suostua ja sitten he olivat yhdynnässä. Ja kyllä, nimenomaan äiti tahtoi aina sitä seksiä, sillä niin kuulin murrosiässä isän valittavan naapurille sitä, että kun äiti oli koko ajan haluamassa seksiä ja hänelle oli aina pakko antaa.

Työskentelin päälle puoli vuotta meren takana ja tutustuin alusta asti 26v hauskaan, fiksuun, kivan näköiseen ja täydellisen samalla aallonpituudella olleeseen työkaveriini.. Olin aluksi parisuhteessa joten olimme vain ystäviä, joskus yhdessä hengatessa mies yritti suudella mutta pyysi myöhemmin anteeksi.

Erottuani poikaystävästäni en edes ajatellut kyseistä miestä vaihtoehtona, olimme niin hyviä kavereita, en edes senkään jälkeen kun hän kertoi rakastavansa minua (heitin miehelle vain että etkä rakasta, johtuu vain että on hauskaa yhdessä ja pistin homman alkoholin piikkiin) Mitään vaivauttavia hetkiä ei koskaan tullut, molemmat otimme tilanteet niin rennosti, jaoimme yhdenillan jutut ja katsoimme joskus yhdessä pornoa.

3vk ennen lähtöä olimme lempi paikassa oluilla kavereitten kanssa ja pitkän illan päätteeksi päädyimme harrastamaan seksiä - en olisi koskaan kuvitellut etukäteen että tuntisin niin paljon vetoa tähän mieheen, vieläkään en ymmärrä mitä tapahtui. Ja uusimme jutun pari iltaa myöhemmin jonka jälkeen oli molempien ihmissuhde tilanteista johtuen ikään kuin sanomaton sopimus ettei enää. Suomessa iski aluksi hirveä ikävä kun oli tottunut näkemään miestä joka päivä ja täysin arkisessa tilanteessa tajusin että rakastan kyseistä tyyppiä.