Rippituoli

Olen erittäin vahingoniloinen siitä, että nykyisen poikaystäväni entinen kaipaa häntä edelleen. Mitäs kohteli poikaystävääni niin paskasti, nipottava eukko. Ei ne yölliset soittelut ainakaan asiaa paranna, omaa oloani ehkä kuitenkin. Eli antaa sen soitella ja kärvistellä. Parasta tässä on se, että mieheni ja minä olemme mahdollisesti maailman onnellisin pari.

Muistakaa naiset rakkaat, että meillä on muutakin tehtävää kun vinkua joka vitun asiasta. Hyvää joulunodotusta ja ehkä hieman rennompaa uutta vuotta :)

Menin ja panin 20 vuotta vanhempaa sukulaismiestä (ei verisukua). Nyt hävettää ajatuskin että pitää olla hänen kanssaan selvinpäin kahdestaan tai yhteisten tuttujen edessä yrittää esittää ettei mitään ole tapahtunut. Todella vaikeaa tulee olemaan normaalin suhteen palauttaminen känniharhailun jälkeen!

Olen viikon ajaksi seurustullut mun parhaan kaverin entisen tyttöystävän kanssa. Alkoi vaan niinku seksisuhde mut nyt mä rakastan sen tytön. Pari viikkoo sitten me lopetettiin. Tällä hetkellä ne on taas yks pari. Mä vielkin rakastan sen tytön mut en haluu hävitä mun kaverinkaan.

Tuli vietettyä yö erään ikäiseni pinnalla pörräävän suomalaisen naisartistin kanssa tannoin ja aamulla hävetti kun on tuota perhettä kotona.
Häpeää lisäsi myös, että tunnistin hänet vasta aamulla, vaikka kyllähän tota näkyy tossa mediassa.
Vaihdettiin kainosti numerot ja puhuttiin lämpösiä, mutta ei mulla taida olla munaa soittaa.
Vähän jäi kaivamaan kyllä, voisko sitä vielä kolata kaiken mereen ja alottaa
alusta...

Minulla ei ole rohkeutta erota avomiehestäni, vaikka tunnen ettei meillä ole tulevaisuutta enkä osaa kuvitella meitä yhdessä esim. 20 vuoden päästä. Olen myös alkanut vakavasti miettiä perheen perustamista, ja tiedän ettei mieheni halua lapsia. Lisäksi minulla on pakkomielle olla jatkuvasti ihastunut johonkin toiseen ja haaveilen uudesta suhteesta.

Pelottaa, että elämäni on aina tällaista.

Olen samanaikaisesti seksisuhteessa kahden eri miehen kanssa. Kummallekin heistä, ystävilleni ja itselleni uskottelen että näin on hyvä, etten halua sitoutumista missään muodossa. Kuitenkin syvällä sisimmässäni tunnen itseni halvaksi ja kaipaan oikeaa rakkautta epätoivoisesti.

Enpä olisi nuorempana uskonut, että joudun sanomaan tämän. Minua nimittäin kiinnostaa nykyään työ ja ura paljon enemmän kuin seksi. Avopuolisoa panen lähinnä humalassa/krapulassa, ja olen pettänytkin häntä useita kertoja, mutta enää eivät syrjähypytkään kiinnosta! No, eipähän tarvitse enää käyttää aikaa ja rahaa naisten perässä juoksemiseen.

Olen pelinainen.
Pidän hauskaa kundin kanssa niin kauan, kunnes se on ihan lääpällään. Sitte lemppaan sen.
Pelkään omien tunteideni pääsevän valloilleen ja siksi lopetan ennenkuin kiinnyn liikaa.
Toisaalta en edes halua vakituista suhdetta.

Sain juuri avomiehen kiinni thaimaalaisen huoran kanssa pelehtelemisestä työmatkalla. Vedin sitä turpaan, mutta ei todellakaan kaduta yhtään. Olisi vielä pitänyt polttaa sen kamat pihalla. Ja mä en yleensä ole agressiivinen.

Käyn lähes joka päivä syömässä hampurilaispaikoissa. Ainoastaan silloin en käy kun syön vanhempieni tai poikaystävieni luona. Vaikka käynkin eri ketjujen paikoissa, niin onhan se vähän puulta alkanut maistua tässä muutaman vuoden aikana. Teen tämän siksi, etten jaksa laittaa itse ruokaa, koska olisi niin työlästä aina kantaa sitä kaupasta ja sotkuista tehdä sitä kotona. Ja juuri hampurilaispaikoissa käyn siksi, että niihin on jotenkin helpompi mennä kuin esim. lounasravintoloihin.

Muutama vuosi sitten mummoni ollessa eläkeläismatkalla kävin vara-avaimilla hänen asunnossaan. Vessahätä yllätti ja kuinka ollakaan unohdin, että wc-pönttö oli osittain irti lattiasta. Punnertaessani pöntöllä huomasin horisontin kallistuvan ja yks kaks pönttö kaatuikin lattiaan ja halkesi. Nostin housut ylös ja lähdin vähin äänin kotiin vessaan.

Ahdistaa!
En tiedä mitä tehdä, koska olen niin palavan ihastnut yhteen mieheen, jota en saa pois ajatuksistani. Muita miehiä olen tavannut/tapaillut, mutta kukaan ei tunnu yhtään miltään. Jopa ystäväni ovat olleet kateellisia tästä miehestä. Samanlaista kemiaa en ole tuntenut koskaan aiemmin.

Tapasimme sattumalta baarissa. Yhteisen illan jälkeen törmäsimme useasti toisiimme ja tapasimme pari kertaa (koska meillä on yhteisiä kavereita) viestittelimme satunnaisesti vuoden ajan.Hän yöpyi luonani kerran, mutta mitään kummempaa ei tapahtunut. Loppuvuodesta päätin lähtä vuodeksi töihin ulkomaille, koska olin kyllästynyt työhöni ja arkeeni Suomessa. Ennen lähtöäni törmäsimme taas ja vaihdoimme kuulumisia. Kerroin lähteväni vuodeksi töihin ulkomaille ja tuntui siltä että se pisti ko. tyypin todella hiljaiseksi. Samana iltana baarin jälkeen tapasimme ystäviemme seurassa.. Hän tuli myös läksiäisiini, mutten kyennyt puhumaan hänelle mitään. Jotenkin tuntui helpommalta piilottaa omat tunteensa ( koska tiesin, ettemme tulisi näkemään toisiamme vuoteen)kuin näyttää ne ja lähdöstä olisi ollut todella raskasta.
Palattuani Suomeen sain kuulla, että tyyppi oli muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Nyt harmittaa ihan suunnattomasti! Jossittelen koko ajan itselleni, että jos en olisikaan lähtenyt niin olisiko juttu voinut mennä pidemmälle..

Kerrankin kun löytää jonkun, niin ryssii itse koko jutun :(

Olen toivottoman rakastunut työkaveriini. Fantasioin hänestä monta tuntia päivittäin ja olinkin mielessäni jo suunnitellut koko yhteisen elämämme etukäteen. Luulen, että hänkin oli vielä puolisen vuotta sitten kiinnostunut minusta, mutta onnistuin munaamaan koko jutun leikkimällä vaikeasti saatavaa. Todellisuudessa olin niin ihastunut häneen etten saanut nukutuksi välillä päiväkausiin.

Nyt vituttaa aivan poskettomasti oma tyhmyyteni, töissä en saa mitään tehtyä, lopetin lähes vuoden tupakkalakon ja iltaisin vedän röökiä lähes ketjussa tuskaillessani. Joka viikonloppu vedän sellaiset tiltit, etten muista kummastakaan illasta mitään.

Ylpeyteni ei anna periksi lähestyä häntä uudestaan, ja kaikkein eniten pelkään sitä että ihastukseni vaihtaa vielä työpaikkaa, jolloin jo muutenkin heikko itsetuntoni murenee lopullisesti.

Petin silloista poikaystävääni kahden eri miehen kanssa ja ilman kumia. Nykyisin olen sinkku (en jäänyt ikinä pettämisestä kiinni). Saman miehen kanssa harrastin seksiä melkein vuoden ilman mitään ehkäisyä, en onneksi tullut raskaaksi.

Nyt oltuani hetken aikaa sinkkuna olen maksanut luonnossa taksimatkani, harrastanut seksiä kahden miehen kanssa samaan aikaan, harrastanut seksiä exän kanssa ja pannut erästä miestä hotellissa ja kaikki nämä on tapahtunut ilman kumia tai muutakaan ehkäisyä.. Kävin sukupuolitautitesteissä tänään ja nyt odottelen tuloksia, toivottavasti ei nyt olis mitään kuppaa kummoisempaa..

Naimme usein muijani pikkusiskon kans, hän on tosi kiimainen tapaus. Kun nain avovaimoani haaveilen naivani hänen pikkusiskojaan tai parasta kaveriaan.

Vaikka tämä tunnustus menee seksuaalifantasioinnin puolelle, kuten niin moni muukin täällä, ehkä tälläkin on oikeutuksensa. Minulla on toisinaan syntisiä ajatuksia. Olen ollut saman naisen kanssa 15 vuotta ja häntä ennen olin harrastanut seksiä vain kerran. Seksielämä on ollut runsasta, vaihtelevaa ja erinomaisen tyydyttävää molemmin puolin.

Välillä tulee kuitenkin ajatelleeksi, että toimisivatko samat asiat ja pienet "temput" joilla vaimon saa nautinnon huipulle myös muihin naisiin. Kun sanotaan ettei kaikki tykkää samoista asioista, mutta vuosien varrella on opittu ja keksitty monia asioita, niin olisi utelias kokeilemaan mitkä niistä tepsisivät.

Tosiasiassa en aio koskaan kokeilla, joten fantasian asteelle asia jääkin, pettänyt en ole koskaan enkä niin tule tekemäänkään, vaikka tilaisuuksia on ollutkin. Epäilen että asian siirtäminen todellisuuteen olisi pettymys sekä itselleni että vastapuolelle.

Kävin poikasena eräässä harrastuskerhossa ja siellä oli ihana vaalealettinen, ruskeasilmäinen tyttö, joka herätti vahvoja tunteita. En osannut ilmaista ihastustani muuten kuin kiusaamalla häntä. Tyttö kuitenkin lopetti kerhossa käymisen, mitä surin vielä vuosien päästä. Paljon myöhemmin kuulin, että tyttö oli lopettanut kerhon minun takiani. Hän oli kärsinyt niin kovasti siitä, että kiusasin. Jos sattuisi niin epätodennäköisesti että tuo tyttö (nyt jo nainen) lukisi tämän, niin tahtoisin pyytää anteeksi.

Olen 11 vuotta kaihonnut kundin perään jonka kanssa opiskeluaikoina kuljimme samalla bussilla. En ole edes nähnyt häntä 8 vuoteen!

Olen naimisissa oleva nainen ja uskollista sorttia. Nyt kuitenkin eräs mies on sytyttänyt hymyllään ja huumorillaan liekkini palamaan. En usko, että meillä olisi yhteistä tulevaisuutta, kumpainenkin niin rikkinäisiä ihmisiä. Enkä lähtisi edes pettämisen tielle. Tyydyttävä vain katsomaan ja haaveilemaan.

Pyrin itse harrastamaan päivittäin hyötyliikuntaa, esim kävelen aina alle 3 km. matkat. Usein sitten reippaillessani esim. ratikkapysäkin ohi katselen siinä odottavia ihmisiä ja jupisen itsekseni tyyliin "kävelisit sinäkin läski, ettei mun tarvitse sitten kustantaa sun terveysmenoja." :)