Rapujuhla voi näyttää suomalaiselta – mutta lautasella on nykyään lähes aina amerikkalainen vieraslaji

Rapujuhla on perinne, mutta lautasella on vieraslaji. Sen tarina alkoi yrityksestä pelastaa huvenneet rapukannat.

Lähikuva keitetyistä punaisista ravuista tillin vieressä pöydällä.

Servetti sidotaan kaulaan, tilli tuoksuu ja ensimmäistä rapua kuoritaan samalla tavalla kuin vuosikymmeniä sitten.

Rapujuhla näyttää läpeensä suomalaiselta perinteeltä.

Lautasella oleva rapu ei kuitenkaan enää yleensä ole suomalainen.

Kausi alkaa aina minuutilleen

Rapuja saa pyytää 21. heinäkuuta kello kahdestatoista lokakuun viimeiseen päivään.

Muun ajan vuodesta joki-, täplä- ja kapeasaksirapu ovat rauhoitettuja, ja ajankohta löytyy suoraan kalastusasetuksesta.

Parhaat saaliit ja siten myös juhlien aika osuvat elo- ja syyskuulle.

LUE LISÄÄ: 90-luvun arkiruoat eivät kadonneet mihinkään – nämä 8 klassikkoa maistuvat yhä

Luvut ovat kääntyneet täysin päinvastaisiksi

Vielä 1980- ja 1990-luvuilla Suomen vuosisaalis oli noin 3,5 miljoonaa jokirapua, joka on ainoa Suomessa alun perin esiintyvä rapulaji.

Vuonna 2020 jokirapuja saatiin enää noin 200 000, ja pohjoisamerikkalaista täplärapua 3,4 miljoonaa.

Kokonaismäärä on siis pysynyt lähes samana, mutta kotimainen laji on vaihtunut tulokkaaseen.

Kaupallisesta saaliista 99 prosenttia on täplärapua

Vuonna 2024 sisävesien kaupallisesta rapusaaliista 99 prosenttia oli täplärapua.

Saaliin arvolla mitattuna se oli sisävesikalastuksen kolmanneksi arvokkain laji.

Ravintolan ja kalatiskin rapu on siis lähes varmasti pohjoisamerikkalainen.

Rapujuhlapöydässä on suuri vadillinen punaisia rapuja, tilliä ja juomalaseja.
Rapujuhla näyttää suomalaiselta perinteeltä, mutta lautaselle päätyvä rapu on nykyään usein pohjoisamerikkalainen täplärapu.

Rutto ehti tänne jo 1893

Täplärapua on helppo syyttää jokiravun kohtalosta, mutta aikajärjestys ei tue sitä.

Rapurutto saapui Suomeen vuonna 1893 Venäjän kautta ja romahdutti jokirapukantoja vuosikymmeniä ennen täplärapua.

Ensimmäiset rapuruton aiheuttamat joukkokuolemat havaittiin Etelä-Euroopassa jo 1860-luvulla.

Täplärapu tuotiin pelastamaan tilanne

Ensimmäiset täpläravut lennätettiin Suomeen Kaliforniasta vuonna 1967 ja istutettiin noin kymmeneen pienveteen.

Ajatus oli hyvä: ruttoa paremmin sietävä laji elvyttäisi tyhjentyneet rapuvedet.

Silloin ei tiedetty, että mukana tuli salamatkustaja eli täpläravun oma Ps1-tyypin rapurutto, joka on jokiravulle erityisen vaarallinen.

Terveeltä näyttävä rapu voi kantaa tautia

Täplärapu sietää ruttoa jokirapua paremmin, koska sen puolustusjärjestelmä pitää tartunnan kurissa.

Se ei kuitenkaan ole taudille immuuni, vaan voi stressitilanteessa sairastua ja kuolla siihen itsekin.

Ruokaviraston mukaan oireetonkin täplärapu levittää ruttoa ja vaarantaa siten jokirapukannat.

Rapua ei saa siirtää järvestä toiseen

Elävää täplärapua ei saa istuttaa uusiin vesiin eikä säilyttää edes hetkellisesti pyyntivesistönsä ulkopuolella.

Sama koskee märkää mertaa, joka voi kuljettaa taudin itiöitä mukanaan.

Yksinkertaisin keino on kuivattaa välineet kunnolla, ja siihen sauna sopii poikkeuksellisen hyvin.

Lajit erottaa kyljestä, ei väristä

Sekä joki- että täplärapu ovat tavallisesti tummanruskeita, joten värin perusteella niitä on vaikea erottaa.

Täpläravun tuntomerkki on saksen hangassa oleva vaalea täplä, mutta se voi olla haalea tai puuttua kokonaan.

Varmempi merkki löytyy sormella: jokiravulla on kaulauurteen takana rivi teräviä nystermiä, joita täpläravulla ei ole.

Tainnutus ennen keittämistä on oma kysymyksensä

Rapujen kivuntunnosta ei ole tieteellistä yksimielisyyttä, mutta äyriäisillä on todennäköisesti kipua aistivia reseptoreja, ja siksi Eläinten hyvinvointikeskus suosittaa varovaisuusperiaatteen nojalla ravun tainnuttamista sähköllä ennen keittämistä.

Kiehuvaan veteen elävänä laitetun ravun sydän lakkaa toimimasta vasta 8,5 sekunnissa, eikä kuolema siis täytä humaanin lopetuksen määritelmää, joka edellyttää tajuttomuutta alle sekunnissa.

Esimerkiksi Sveitsissä rapujen elävältä keittäminen on kielletty kokonaan.

Keitettyjä punaisia rapuja kattilassa tillivedessä.
Eläinten hyvinvointikeskus suosittelee, ettei rapuja keitettäisi kotioloissa ollenkaan, vaan ainoastaan paikoissa, joissa ravun tainnuttaminen ennen keittämistä on mahdollista.

Yksitellen kattilaan, ei kerralla

Kotikeittiön liesi ei pidä vettä kiehuvana, jos kattilaan kaadetaan monta rapua yhtä aikaa.

Kun vesi jäähtyy, taintumisaika ja mahdollinen kärsimys pitenevät, joten ravut lasketaan veteen yksitellen ja vettä kattilassa tulee olla vähintään litra rapua kohden.

Kaikkein huonoin tapa on lämmittää vettä hitaasti: kokeessa kaikki kaksitoista rapua yrittivät paeta, kun vesi saavutti 36–38 astetta.

Rapujuhlat osana luonnonsuojelua

Täplärapu on EU:n haitallisten vieraslajien luettelossa, mikä tarkoittaa kahta asiaa yhtä aikaa.

Viljely, istuttaminen ja siirtäminen ovat kiellettyjä, mutta olemassa olevien kantojen pyynti, myynti ja syöminen ovat sallittuja ja nimenomaan toivottuja.

Harvoin syöminen on yhtä suoraan luontoteko kuin silloin, kun pöydässä on eettisesti valmistettu täplärapu.

LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:

Naudanlihan ja kananmunien saatavuudessa on ollut ongelmia – Luke kuvaa tilannetta poikkeukselliseksi

Katso kananmunan kuorta: ensimmäinen numero koodissa kertoo, millaisessa kanalassa kana eli

Nämä 4 kaupan hyllyltä löytyvää ”terveysruokaa” ovat tutkijoiden mukaan yhtä haitallisia kuin karkit

Suosittelemme