Harmillinen tilanne. Kihlat on vaihdettu jo vuosia sitten, eikä kumppani halua sopia hääpäivää. Vaikka sopiva puku on löytynyt, kirkko valittu ja lasten nimet valmiiksi mietitty. Mitä sanovat maallisen lain, kirkollisen viisauden, toimivan parisuhteen ja hyvien tapojen tuntijat?
Kysyimme heiltä: mitä pitäisi tehdä, jos on ollut viisi vuotta kihloissa, eikä toinen suostu naimisiin?
"Se on vaikea kysymys. Riippuu parista. En osaa sanoa. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Tiedän tällaisia pareja. Ei haluta lopettaakaan suhdetta. Kihlaus ei sido juridisesti"
Perheoikeuden asiantuntija lakimies Eeva Vesterbacka.
"Riippuu hirveästi tilanteesta, mutta jos se, joka haluaa naimisiin, kokee olonsa jotenkin turvattomaksi, pitää varmasti erota. Ihmisen kannattaa elää itseään kunnioittaen. Ei pidä olla suhteessa, joka tuntuu pahalta. Jos toista vedätetään monta vuotta, on se jo ihmisoikeuksienkin vastaista. Varovaisesti arvioin, että noin vuoden kihlausaika on sopiva. Kirkko on avioliiton kannalla. Tavoitteena on hyvä ja toimiva parisuhde. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kihloihin meno on lupaus avioliitosta. Joskus jompikumpi rauhoittelee toista kihlauksella, saa lopettamaan toisen naimisiinmenopuheet. Osa haluaa sellaisen suhteen, josta on helppo karata pois. On helpompi purkaa kihlaus kuin avioliitto. On myös niitä, jotka ovat avoliitossa täysin sitoutuneita toisiinsa, mutta esimerkiksi instituutiovastaisuus tai halu tehdä toisin kuin vanhemmat estää naimisiinmenon."
Kallion seurakunnan vs. seurakuntapastori Mari Mattson
"Ketään ei voi väkisin pakottaa sitoutumaan, mutta lähtisin miettimään, mitkä ovat syyt siihen, ettei pysty sitoutumaan. Onko aiempia huonoja kokemuksia? Millainen on oma perhetausta? Kihlaus on yleensä lupaus avioliitosta. Miksi halutaan sitten jatkaa?"
Pari- ja perheterapiaa antava psykoterapeutti Pirjo Kaksonen
"Jatka väsyttämistä. Kyllä se murtuu. (Hekotusta.) "Tuttavapiirissä on kauan kihloissa olleita pariskuntia. Yhdet menivät 30 vuoden jälkeen naimisiin. Eli viisivuotiskihloja voisi juhlistaa menemällä oikeasti naimisiin. Tapakulttuurissa ei ole enää tarkkoja sääntöjä kihloista, ennen mentiin noin vuoden kuluessa avioon. Kapioiden ja huonekalujen valmistus vei aikaa. Joskus kihlat venyivät toisen merillä tai sodassa olon takia. On moraalitonta valehdella, oli suhde avo- tai avioliitto. On pelattava avoimin kortein. Aiemmin kihlaus vastasi avioliittoa, julkisesti tehty lupaus oli pätevä. Vasta myöhemmin kirkko vaati siunauksen sinetiksi. Kihlauksen perusteeton purkaminen tai rikkominen antoi oikeuden haastaa käräjille ja vaatia taloudellista kompensaatiota, koska kertaalleen kihlattu nainen ei ollut yhtä haluttu puolisoksi."
Tapakonsultti, historian maisteri Markus H. Korhonen
"Jos tyyppi on oikea, odota ja tsekkaa tilanne. On järjetöntä pakottaa toista tekemään jotain, mihin se ei oo valmis. Oma suhde päättyi siihen, että tyttöystävä alkoi ujuttaa häitä ja lapsia joka keskusteluun. Ei mulla ole mitään niitä vastaan, en vaan ollut vielä valmis."
Juho, 31
"Jos ei mitään tapahdu, etsi toinen mies. Olin niin rakastunut, ehtinyt olla monta vuotta töissä valmistumisen jälkeen. En tajunnut, miksei voi mennä naimisiin. En halunnut odottaa enää, kun mies sanoi, että katotaan. Eron jälkeen se löysi nuoremman naisen, joka tuli heti raskaaksi. Ne meni vuoden päästä naimisiin. En ole katkera, mutta..."
Anni, 36
Lukijoilta
“Menimme kihloihin 9 vuoden seurustelun jälkeen. Itselleni suhteemme ‘virallistaminen’ oli silloin tärkeää, mutta mies harasi vastaan aika kauan. Mahdollisista häistä emme juuri ennen kihloihin menoa puhuneet. Mieheni asenne avioliittoa kohtaan on aika skeptinen, koska hän seurasi lapsena vierestä omien vanhempiensa todella riitaisaa avioeroa. Lapsena haaveilin isoista prinsessahäistä, mutta mieleni on muuttunut vuosien varrella. Olemme olleet kihloissa 11 vuotta ja saaneet kaksi lasta. Mielestäni suhteemme ei tämän virallisemmaksi voi tulla, joten olen tyytyväinen.”
Nainen, 34
“Olin exän kanssa 10 vuotta kihloissa, mutta homma ei päättynyt avioon vaan eroon. Nykyisellä miehelläni sama homma exänsä kanssa. Teimme mieheni kanssa päätöksen, että kun menemme kihloihin, niin sitten sovitaan myös hääpäivä. Pitkä kihlaus on jo nähty.”
Nainen, 28
“Olin yhdeksän vuotta rengastettuna, kyllästyin henkiseen pahoinpitelyyn ja lähdin tavaroineni omille teilleni. Kosinta tuli vasta tämän kaiken jälkeen, nauroin päälle.”
Nainen, 36
“24 vuotta kihloissa, ehkä mennään naimisiin ensi vuonna kun tulee neljännesvuosisata täyteen.”
Mies, 43
“Jos toinen ei halua sitoutua, älä sitoudu häneen.”
Nainen, 36
“Olen ollut kihloissa avomieheni kanssa nyt jo neljä vuotta. Mies sanoo, että ei ole valmis vielä naimisiin ja kun kysyn, miksi hän sitten kihlasi minut, vastaus on usein ‘no kun olin niin rakastunut’. Olen sanonut, että hänellä on kuukausi aikaa joko kertoa minulle hääpäivämme, tai lähden kävelemään. Katsotaan miten käy.”
Nainen, 23
24 kommenttia
Ei ymmärrä
7.8.2009 12:15
Ei pysty ymmärtämään tätä "nyt naimisiin, tai sitten erotaan" ajatus mallia. Jos rakastaa toista niin että haluaa tämän kanssa naimisiin, niin miten voi kuitenkin olla valmis eroamaan jos ei saa jotain seremoniaa suoritettua?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jugular
7.8.2009 23:45
Kaikki eivät vain kasva siitä kohdasta aikuisiksi, etteivät prinsessaleikit enää kiinnostaisi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ei ymmarra
8.8.2009 10:00
Ei pysty ymmärtämään tätä ajatusmallia, että rakastaa toista, muttei vaan voi mennä naimisiin. Miksi kenenkään pitää roikkua suhteessa, joss toinen epäröi jollain tasolla loputtomiin??
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tähkä
8.8.2009 15:46
En voi ymmärttää tuollaista että nykyään mennään kihloihin vain koska suhde on jämähtänyt tai koska jompi kumpi kinuaa naimisiin ja ajatellaan että kyllä kihlaus rauhoittaa hää kuumetta.
Vastaa kommenttiinKihlaus on lupaus siitä että mennään naimisiin!!! ÄLÄ mene kihloihin jos et todella halua mennä naimisiin kumppanisi kanssa. Siinä vedätät sekä itseäsi että kumppaniasi. Kannattaisi erota jotta molemmat voivat etsiä kumppanin joita todella rakastavat. Kihlauksilta on mennyt täysin arvo tällaisen pelleilyn takia. Ei se mies/nainen muuta mieltänsä jos ei se ole 10 vuoden jälkeenkään valmis menemään naimisiin. Siinä kohtaa voisi hetken miettiä että ollaanko tässä yhdessä vain koska ollaan niin tottuneita siihen ja koska eroaminen olisi liian sotkuista... Kasvakaa aikuisiksi!! Tiedän ettei kaikki tahdo naimisiin mutta miksi sitten täytyy silti mennä kihloihin??! Mitä se kihlauskaan teidän suhdetta muuttaa.
Vastaa kommenttiin
maccc
10.8.2009 01:01
"Kihlauksen perusteeton purkaminen tai rikkominen antoi oikeuden haastaa käräjille ja vaatia taloudellista kompensaatiota, koska kertaalleen kihlattu nainen ei ollut yhtä haluttu puolisoksi"
Naisen "huonontuminen" suhteessa on siis huomattu jo ajat sitten :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
haterhater
10.8.2009 10:41
"Eron jälkeen se löysi nuoremman naisen, joka tuli heti raskaaksi. Ne meni vuoden päästä naimisiin. En ole katkera, mutta..."
Anni, 36"
No katkera sä just oot. Ei ihme ettei se sua halunnu oikeesti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ärsyyntynyt
3.6.2018 22:07
Puhuit omasta puolestasi, vitun pässipää.
Nimimerkkikö
11.8.2009 12:36
Kihlautuminenhan on ihan pelkkää pelleilyä nykyään. 15-kesäiset kihlautuu parin kuukauden seurustelun jälkeen kun "ovat niin rakastuneita". Ja viikon päästä tulee ero, syitä "elämän suuren rakkauden" kanssa eroamiseen on yhtä loputtomasti kuin murkku/teini-ikäisillä mielialanmuutoksia. Itketään viikko että en koskaan löydä ketään muuta, ja aletaan seukkailemaan seuraavan kanssa.
Vastaa kommenttiinIkä ei tuo tähän suurta muutosta. 2-3-kymppiset tuntuvat myös kihlautuvan ihan vaan hetken mielijohteesta, kun se nyt tuntu niin ihkulta ajatukselta.
Henkkoht mua ei suuresti kiinnosta meneekö porukka naimisiin, vai pysyykö vuositolkulla kihloissa. Kumpikin toimenpide on tarkoitettu lähinnä muille ihmisille: kattokaapas nyt, kun me ollaan oikein virallisesti kimpassa. Ei pysty käsittämään minkä vuoksi ihmiset niin kovasti hinkuu julistamaan suhteittensa pysyvyyttä toisensa rengastamalla. Huomattavasti vähemmän stressiä kun ei tarvi miettiä moisia kirkollisia seremonioita ja "lupauksia". Itse asunut miesystävän kanssa saman katon alla jo 9vuotta, "virallisesta" sitoutumisesta ei ole ollut puhettakaan, koska suhde toimii loistavasti näinkin, eikä kumpikaan tarvitse toiselta vakuutteluja. Luottamus riittää, ei siihen sormuksia kaivata.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
12.8.2009 14:57
Kihlaus EI enää tarkoita lupausta avioliitosta. Piste.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jahas jahas..
12.8.2009 23:06
Viitaten edelliseen kommenttiin:
Avioliittolain 1§
"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Piste ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
meteor1te
12.8.2009 23:11
Jaa, että noin vuoden kihlaus on sopiva. Voi vittu, mistä näitä oikeen sikiää?
Kuinka terve voi suhde olla jos painostetaan avioitumaan? "Nyt jos ei mittään tapahdu, niin minä lähen" Se varmaan toimii ihan vitun hyvin...
Mä oon kuullu että toi avioliitto on tosiaan kaikki kaikessa ja pelastaa jopa paskan parisuhteen..
Kallion seurakunnan vs. seurakuntapastori Mari Mattson
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kurre223
14.8.2009 23:48
"Jaa, että noin vuoden kihlaus on sopiva. Voi vittu, mistä näitä oikeen sikiää?
Kuinka terve voi suhde olla jos painostetaan avioitumaan? "Nyt jos ei mittään tapahdu, niin minä lähen" Se varmaan toimii ihan vitun hyvin...
Mä oon kuullu että toi avioliitto on tosiaan kaikki kaikessa ja pelastaa jopa paskan parisuhteen.."
No miksi luvata jotain jos ei aio sitä pitää? Minusta parisuhteessa on ihan täysin oikeutettua vaatia toista osapuolta pitämään lupauksensa. Jos on kihlannut, on luvannut mennä naimisiin toisen kanssa. Jos mitään ei tapahdu, toinen ei selkeästikään ole sanojensa mittainen ihminen. Kannattaako sellaiseen sitten tuhlata aikaa. Avioliiton ja kihlauksen järkevyys sitten on asia erikseen, siihen ei tässä otettu kantaa. Vain siihen, että naimisiinmenoa vetkuttava osapuoli toimii omaa lupaustaan vastaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Cattolica
16.8.2009 21:19
Kuinka saisi kaikki naiset ymmärtämään tämän: Naimisiin haluamisessa ei ole mitään vikaa! Se on täysin luonnollinen, normaali asia. Avioliitto on tunnettu kaikissa kulttuureissa, kaikkina aikoina. Useimmat fiksut miehet haluavat ennemmin tai myöhemmin naimisiin.
Naimisiin tahtoville (yli 25-vuotiaille) naisille neuvoksi seuraavat periaatteet:
1) Älä ehdottele miehelle ensimmäisen seurusteluvuoden aikana avioliittoa enkä kihlausta, aloitteen pitää tulla mieheltä itseltään. Etenkin suhteen alkuvaiheessa avioliitto tai kihlaus ovat kiellettyjä puheenaiheita. Käyttäydy kuin et olisi lainkaan huolissasi siitä, onko miehellä avioaikeita vai ei (vaikka unelmoisitkin kaikkien muiden tavoin prinsessahäistä säännöllisesti).
2) Älä muuta miehen kanssa yhteen ennen kuin hääpäivä on sovittu. Jos hän saa sinut talouteesi menemättä kanssasi naimisiin, kosintaa saa odottaa vuositolkulla, jos sitä ylipäänsä koskaan tulee. Älä tapaa miestä joka päivä. Tapaile (kaverihengessä) myös muita miehiä, jotta et liiaksi takerru yhteen mieheen, jonka aviohalukkuudesta et ole varma.
3) Kun olet seurustellut miehen kanssa vuoden, voit rehellisesti kysyä, mitä mieltä hän on naimisiinmenosta. Älä kosi: kysy vain mielipidettä. Jos hän sanoo, ettei aio mennä kanssasi naimisiin, ja sinulle taas naimisiinmeno on tärkeää, älä tuhlaa aikaasi häneen. Jätä hänet ja etsi uusi mies. Lähes kaikki miehet menevät joskus naimisiin, joten jos mies sanoo, ettei tahdo naimisiin, se tarkoittaa yleensä, että hän kyllä vielä joskus menee naimisiin, muttei tahdo naida nimenomaan sinua!
Jos mies sanoo, että voi mennä naimisiin kanssasi, voit kysyä koska. Jos aika ylittää vuoden, harkitse tapailevasi myös muita miehiä. Etenkin jos olet yli 30-vuotias, sinulla ei ehkä ole hedelmällisiä vuosia tuhlattavana empivään miekkoseen.
4) Kun mies kosii, suostu ainoastaan, jos voitte sopia hääpäivän saman tien. Jos mies ei suostu lyömään päivää lukkoon, älä suostu kosintaan. Hän kosii vain, jottet juuri tuolloin lähtisi muiden matkaan. Yleensä hääpäivän pitäisi seurata n. vuoden sisällä kosinnasta. Jos olette hyvin nuoria (alle 25-vuotiaita), kahden vuoden kihlausaika on ihan OK.
5) Jos jo asut miehen kanssa eikä kosintaa kuulu, älä turhaan kiusaa häntä mankumalla sormusta. Paras tapa saada hänet kosimaan on hommata oma asunto ja ruveta muuttamaan yhteisestä kämpästä pois. Jos mies ihmettelee, miksi muutat, älä sano: "Koska et suostu menemään naimisiin." Sano vain välinpitämättömästi: "En ole varma, onko tämä juttu kuitenkaan minua varten."
Näillä ohjeilla selvisin itse naimisiin alle kahdessa vuodessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
säälin miestäsi
16.8.2009 22:09
"Näillä ohjeilla selvisin itse naimisiin alle kahdessa vuodessa."
Oikeasti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
miomio
17.8.2009 09:57
Cattolican ohje on erittäin viisas. Kokemukseni mukaan selvät pelisäännöt karkoittavat dyssosiaaliset, sitoutumiskyvyttömät ja epästabiilit persoonallisuudet väljemmille vesille. Miksi? Siksi, että he eivät kykene pitkäjänteiseen suunnitelmalliseen toimintaan tai noudattamaan sääntöjä ihmissuhteissa(kaan).
Parinvalintaprosessi on yksi osa luonnonvalintaa. Ne jotka eivät tiedosta siihen liittyviä tekijöitä voivat kyllä löytää puolison, mutta tässäkin asiassa 'saa sitä mitä tilaa'. Korkeammissa sosiaaliluokissa em. ohjeet kulkevat perimätietona. Korkeammissa sosiaaliluokissa ihmiset ovat muita useammin aviossa, elävät pitempään ja ovat onnellisempia. Eli ei kannata keksiä pyörää joka kerta uudestaan, vaan ottaa mallia sieltä missä menee hyvin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jugular
17.8.2009 10:58
Juu, kyllä se vaan niin on että Cosmopolitan kertoo totuuden. Jokaisen naisen suurin haave on päästä naimisiin, ja kun noita hienoja ohjeita noudattamalla on saatu hääpäivä valittua, voidaankin aloittaa häiden suunnittelu (morsiamen mielen mukaan tietysti). Suhteen toiselta osapuolelta on tietysti turha kysyä mitään ja rakkauttakaan ei tarvita, kunhan vaan saadaan suunniteltua unelmaparisuhde, -häät ja -elämä jo ennalta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
häähullu
17.8.2009 14:38
Meillä meni suhde siinä kohtaa poikki, kun tajusin että hulluhan toi ämmä on!
Eli rakastuttiin sillai tulenpalavasti, mentiin kihloihin ja sitten nainen halusi naimisiin. Niin minäkin mutta en ennenkuin ollaan valmistuttu yliopistolta.
Valmistuttiin, saatiin työpaikatkin ja pikkaisen alkoi tulla jopa riihikuivaa rahaa tilille (opintolainaa yht 35.000€).
Olin jo aiemmin todennut että rahankäyttö ei ole tämän naisen vahvimpia puolia, mutta nyt kilahti täysillä.
Hääpäivä oli varattu seuraavalle kesälle ja tässä vaiheessa sain kuulla tämän hääsuunnitelmankin. 300 vieraan häät! Tämä siis vuonna 2004. Koko suunnitelma valkeni kaikessa karmeudessaan muutamassa kuukaudessa. Vimpan päälle häät, kustannuksista välittämättä. Pakotin hänet tekemään budjetin ja siitä väännettiin melkein kaksi kuukautta kättä. Siis siitä suostuuko hän laskemaan edesn paperilla paljonko tähän menee rahaa.
Lopputulos: enemmän kuin opintovelkojen poismaksuun! No minä kieltäydyin sitten menemästä naimisiin ollenkaa tai sitten maistraatissa ilman suuri juhlallisuuksia. Budjettikatoksi 5.000€ (mikä on paljon sekin yksiin bileisiin!).
Eipä kelvannut "rouvalle". Erottiin ensin vihapäissään, sittemmin palattiin yhteen koska rakkautta oli vielä. Loppujen lopuksi tästä jäi ylittämätön railo väliimme ja erosimme kokonaan vuonna 2005 jouluna. Eroamisen tuskaan meni vuosi. Tein töitä, maksoin opintovelat pois.
Ex-vaimoni ei ole maksanut lainastaan kuin korkoja vaikka tienaa hyvin (lisäksi tiedän että korttivelkaa hänellä on vaikka muille jakaa).
Olen joka päivä tyytyväinen etten antanut painostaa itseäni avioliittoon. Ex-avovaimolle vaimon status ja hienot häät olivat viime kädessä meidän suhdettamme tärkeämpi asia.
Laskin että pienillä häillä olisimme voineet matkustaa maailman ympäri ja elää säästeliäästi jopa puoli vuotta maailmalla.
Toivotaan että löytää sen rikkaan miehen ennenkuin rupsahtaa;) Kaipaan todella niitä opiskeluaikoja kun tiesi että vielä ne paremmat ajat koittavat, taloudellisesti siis.
Varmaan joku on sitä mieltä että olen jotenkin rahanahne epäromanttinen teekkari, yksi kolmesta meni siis oikein.
Minä haluan tarjota puolisolleni hyvän toimeentulon ja samoin lapsilleni, en suusta suuhun kituuttamista Manolot jalassa.
Olen kyllä sitä mieltä että avioliitto on aikansa elänyt instituutio josta on monille naisille tullut pakkomielle. Hyvä suhde ei pappia kaipaa eikä varsinkaan laskua jolla voisi vaikka asunnon ostaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
karu homma
18.8.2009 10:21
Miten teekkari voi valmistua yliopistolta?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
lefuckinidiot
18.8.2009 10:23
Teekkari on toisaalta puhekielinen lyhenne tekniikan tai arkkitehtuurin ylioppilaasta, toisaalta erityisen teekkarikulttuurin edustaja. Teekkarit ovat nykyisiä tekniikan opiskelijoita teknillistä opetusta tarjoavissa yliopistoissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
eronnut sinkku
18.8.2009 10:25
Häähullulle:
mulle kävi about samoin, ilman yliopistoa tosin. naiselle oli pakkomielle hienot häät ja naimisiinmeno. musta tuntui että ihan sama kenen kanssa. ja lopulta kieltäydyin koko häistä. josta nainen loukkaantui niin verisesti että lopulta erosimme.
meni se sit naimisiin ja on kuulemma eroamassa 32 vuotiaana 2 lapsen äitinä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
50.000€
18.8.2009 14:51
Tiedän yhden "nuorenparin" jonka häät maksoivat n. 50.000€!
Kustannukset menivät palttiarallaa 10t morsian ja sulho, 10t morsiamen vanhemmat, 10t sulhon vanhemmat ja 20t pankkilainaa!
Siis tyypit on normaalipalkansaajia, yhteensä tienaavat joku ehkä 5.000€/kk!
No okei, tossa on mukana häämatka, siihen meni kuulemma reilu 10t, mutta kuitenkin. Tyypit asuu vuokralla! eli 40t yhteen päivään ja 10t matkaan. hehheh, lainarahalla.
olen varmaan kateellinen (juu en ole) mut onpa toi nyt aivan vitun tyhmää tehdä noin!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ei amen
19.8.2009 12:11
”Jokaisen naisen suurin haave on päästä naimisiin,”
Ei ole.
”Hyvä suhde ei pappia kaipaa eikä varsinkaan laskua jolla voisi vaikka asunnon ostaa!”
Ei niin, miksi mennä naimisiin ollenkaan, kun eivät ne liitot kuitenkaan kestä. Eikö se ole joku ihan älyttömän suuri määrä solmituista avioliitoista jotka päätyvät eroon? Aivan täysin järjetöntä tuhlata rahaa, aikaa ja energiaa johonkin häihin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
moneymoney
19.8.2009 14:12
Kuinkahan moni hääpari toivoo vuoden kuluttua häistään että voi vittu, olispas juhlittu vähän vähemmän prameesti, miltähän tuntuisi parikyt donaa pankkitilillä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
eikatollinen
9.3.2011 14:40
Kyllä tässä hyviäkin neuvoja on. Tuo on ihan totta, että ylemmissä sosiaaliryhmissä ymmärretään ihmisarvo. Miehet voivat ryvettää itseään ihan vapaasti, mutta naisen on ajateltava kunniaansa. Mihinkään kunnon sukuun ei ole asiaa, jos on antanut riistää itseään ties missä kämpissä kaikenlaisten irtomiesten kanssa.
En kokonaan kieltäisi avoliittoa, mutta sellaista kannattaa kokeilla vain kerran, sen oikean kanssa. Jos homma ei toimi, eikä päädy avioliittoon, on aika erota. Yhden avoliiton jälkeen on turha muuttaa miehen kanssa yhteen ennen kuin tietää, että hänestä tulee puoliso ja mahdollisen jälkikasvun isä.
En olisi koskaan suostunut jättämään erittäin kymäverisiä ja itsekkäitä urasuunnitelmiani, enkä olisi todellakaan ryhtynyt lisääntymään ennen kuin olimme naimisissa. Ties mihin yh-ansaan olisi joutunut. Jos mies ei halua kanssasi naimisiin, hän ei halua sinua riittävästi. Jos hän haluaa sinut ja haluaa siittää sinulle lapsia, suostuu hän naimisiinmenoon ja sitä myöten tunnustamaan rakkautensa, isyytensä ja elatusvelvollisuutensa, ilman mitään nöyryyttäviä sosiaaliviranomaisten, sukulaisten ja tuttavien uteluja.
Arvostakaa itseänne naiset ja laatikaa säännöt - heti. Myöhemmin ei sääntöjä voi miehelle opettaa. Ihana nainen tietää, että hänelle on aina ottajia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin