Hulluna hulluun

kokemusta

1.10.2004 12:50

Artikkelista selvisi, mikä Katjaa vaivaa. Mutta mikä Timoa vaivaa, kun hän edelleen jatkaa Katjan kanssa?

Terve ihminen tukee puolisoaan, kun puoliso tarvitsee apua - totta. Terve ihminen myös pelastaa itsensä ennen kuin on myöhäistä hänen itsensä kannaltaan ja myös hän itse sairastuu.

jaaonvai

1.10.2004 15:07

Se syyllisyydentunteen pelko siitä, jos sairaan elämä kaatuu/tekee itsemurhan, jättämisen jälkeen, voittaa kaiken muun.

Ihan oikeasti, jos rakastaa oikeasti toista, voiko sitä jättää oman onnensa nojaan selviämään sairautensa kanssa pelkästään oman elämänsä helpottamiseksi?

asdfgh

1.10.2004 17:33

[LAINAUS]jaaonvai kirjoitti 01.10.2004 klo 15:07:

Ihan oikeasti, jos rakastaa oikeasti toista, voiko sitä jättää oman onnensa nojaan selviämään sairautensa kanssa pelkästään oman elämänsä helpottamiseksi?[/LAINAUS]

Voi ihan hyvin jättää - kyse ei tosin ole niinkään oman elämänsä helpottamisesta vaan enemminkin sen pelastamisesta. Itse jätin kaappijuopon vaimon selvittelemään yksin omia ongelmiaan ja se tuntuu kaikkein järkevimmältä päätökseltäni enkä ole katunut sitä hetkeäkään.

Sinänsä tuo jutun Katjan käytös kuulosti turhankin tutulta (mm. raivokohtaukset ja sosiaalisen elämän surkastuminen). Minulle ei koskaan selvinnytkään oliko kyse pelkän alkoholin käytön aiheuttamista ongelmista vai oliko takana masennus tai joku muu, jota piti sitten itse salaa viinalla ja pillereillä koittaa lääkitä.

Ai miksikö sitten ylipäätään päädyin naimisiin tuollaisen kanssa - no, oltiinhan mekin ulospäin varmaankin jonkinlainen "unelmapari" - erittäin hyvät työpaikat, iso kaunis asunto (korkeat huoneet oli, mutta ei sentään merinäköalaa) - niin ja taisin mennä rakastumaan "demoversioon".

huokaus

2.10.2004 08:51

Kyllä omasta mielestäni ainoa oikea toimintatapa on lopettaa suhde mahdollisimman aikaisessa vaiheessa - ainakin jos vähänkään epäilee omia resurssejaan toimia "omaishoitajana"!
Kaikki artikkelin kuvaukset ovat kuin omasta elämästäni.
Viimein oli pakko viheltää peli poikki ja ottaa avioero vaikka on jopa yhteisiä lapsia - onneksi kumppanini eron jotenkin tuntuu jopa hyväksyvän.
Lapsista pidän huolta ja nyt tuntuu että sain oman elämäni takaisin.
MInusta rakkaus sairaalloisella tavalla käyttäytyvään ihmiseen lopulta kuolee ja tukehtuu jatkuvien loukkausten yms alle!
On aivan eri asia jos kyse on esim perheenjäsenen (sisarus, oma lapsi tai vanhemmat) mielenterveysongelmasta, silloin on kyse ihmisestä jonka olet tuntenut (melkein)koko ikäsi ja häntä ei pysty samalla lailla "hylkäämään" kuin puolison joka kuitenkin lopulta on vain entuudestaan tuntematon ihminen jonka olet kohdannut.
Nyt kun olen lukenut näistä sekopäistä, joiden kanssa muutkin ovat joutuneet kamppailemaan ihmissuhteissaan, tuntuu helpottavalta saada vahvistusta käsitykselle että olen itse ihan kunnon kaveri - sitouduin vain väärään ihmiseen.
Nyt tosin olen korvat höröllä ja jos joku deittini vähänkään puhuu "omituisia" olen heti varuillani.

Piijuska

2.10.2004 21:43

Partnerin laidasta laitaan heittelehtivät mielialat voivat tehdä hänen lähipiirinsäkin hulluksi, mutta monesti henkilö itse ei kertakaikkiaan voi asialle mitään. Syynä epävakauteen voi olla kuitenkin myös ruokavaliossa, minkä epätasapainosta seuraa myös joidenkin aivojen välittäjäaineiden liian vähäinen määrä. Osa (lievähköistä) masennuspotilasta ja jopa skitsofreenikoista on palannut normaalien kirjoihin terästämällä ruokavaliotaan kalalla ja oikeilla rasvahapoilla. Omakin mielialani muuttui paljon vakaammaksi päivittäisen kalanmaksaöljyannoksen myötä. Pahimmat masennuskuopat ja epätoivon hetket tasoittuivat, eikä ahdistuskohtauksia enää tullut. Reippaasti vain apteekkiin hakemaan oma kalanmaksaöljypullo!
Toinen hyvä keino on mennä joksikin aikaa lepäämään rauhallisempaan ympäristöön, kuten maalle ilman telkkaria ja tietokonetta. Kaikki eivät vain kestä nykyistä hektistä kaupunkielämää.

babygrrl

3.10.2004 23:27

Eipä sillä pelkällä ruokavaliolla voi poistaa masennusta, mutta onhan sekin tietenkin osatekijänä hyvinvoinnissa. Yleensä masentuneen on vain vaikea huolehtia itsestään, ja tuskin kukaan pahasti masentunut lähtee ensimmäisenä apteekkiin ostamaan kalanmaksaöljyä. Hyvä jos pystyy nousemaan sängystä ylös.

Masennus/muut mielialahäiriöt eivät koskaan ole helppoja läheiselle. Yleensä ihmiset ajattelevat että voivat jollain ihmeen keinolla parantaa toisen, kokevat että ovat sen kumppanilleen velkaa, tai pelkäävät läheisensä itsetuhoisuutta etc. Nuo eivät kuitenkaan ole hyviä syitä olla kenekään kanssa, pelkästään siitä syystä että kokee olevansa toiselle jotain velkaa. Mikään ihmissuhde ei saisi perustua siihen, eikä siitä loppujen lopuksi ole hyötyä kummallekaan osapuolelle.

Toisaalta jotkut masentuneet käyttäytyvät aivan päinvastoin kun riippumalla toisessa, he olevansa taakka toiselle, ja siitä syystä pistävät suhteen poikki ihmisen kanssa joka tahtoisi auttaa.

Mieli Maasta Ry - Kuinka tuet masentunutta itse uupumatta? http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp04.html

Mirel25v

5.10.2004 10:48

Olen naimisissa ex-narkkarin ja moni kertaisen vangin kanssa. Päivä kerrallaan ja onneksi on na-kerhot ym. tukiryhmät. Kyllä tosi rakkaus kesti, vaikka käyttö aikaan oli pettämistä ja väkivaltaa.Vaikeaa oli mutta nyt jälkeenpäin olen onnellinen että jaksoin/jaksettiin. Nyt Meillä on pian 2 vuotias tyttö ja Olemme kuin vasta rakastuneet!

Poly2k3

5.10.2004 11:10

vuosituhannen vaihteessa seurustelin erään Katjan kanssa. Olin silloin armeijassa ja hän saattoi joskus vartiossani ollessa soittaa yli 50 kertaa ja laittaa paljon tekstiviestejä, ensimmäiset oli ihan ok, mutta lopussa alkoi jo syytökset siitä että miksi en vastannut hänen puheluihinsa tai tekstiviesteihin. Kun päätin suhteen alkoi syyttelyt raiskauksesta, pedofiliasta ja kaikesta muusta mahdollisesta, hän lähetti jopa äidilleni tekstareita joissa hän syytti minua noista samoista asioista.

Sähköpostiin piti ihan laittaa erityinen suodatus jossa Katjan lähettämät viestit poistetaan lopullisesti välittömästi kun ne tulee, puhelin numeron jouduin vaihtamaan ja tekemään uudesta numerosta salaisen. Viestejä ja muuta häiriköintiä kesti ihan pari kolme vuotta suhteen päättymisen jälkeen.

resa

5.10.2004 15:29

Mulle jäi epäselväksi oliko (City-lehden artikkelin) Katja siis masentunut, muutoin epästabiili persoona, vai oliko hänen miehensä käytös tai suhtautuminen asioihin Ktjan hermoja kiristävä tekijä??? Tuntuu vaikealta käsittää Katjan käytös masentuneisuutena..? Mielestäni hänellä oli jotain muita ongelmia, mutta enpä olekaan lääkäri.

Erään ystäväni käytös alkoi avioliiton ensimetreillä muuttua. Käytös muistutti Katjaa. Selväpäisinä hetkinä hän myös itse ihmetteli mikä ihme miehessä sai hänet niin raivon partaalle. Aiempien poikaystävien kanssa ei mitään ongelmia ollut. Hän itse lopulta otti eron - mies ei olisi halunnut, vaan halusi selvittää syyn ja löytää keinon sen poistamiseen. Tämä ystäväni ei vain sietänyt sitä miten mies häneen vaikutti. He ovat edelleen ystäviä, mutta missään tapauksessa ei enempää. Mies ei myöskään ole seurustellut eron jälkeen muiden kanssa.

Ystäväni ei ole uskaltautunut suhteisiin, vaikka kaksi vuotta sitten erosivat. Hän pelkää että kaikki miehet vaikuttavat häneen niin. Toisaalta hän ei usko voivansa rakastaa muita kuin ex-miestään. Raivokohtauksia ei ole sen jälkeen ilmaantunut, eikä hän koe olevansa mitenkään masentunut, vaikkei kyllä onnellinenkaan. Lääkäreistä ei ole ollut apua. Omituista tuo ihmisen mieli.

BMW-M5

5.10.2004 22:28

Haluaisin muistuttaa että mielentereyshäiriö ei ole välttämättä pysyvä.
Ihmisille on yleensä aika itsestäänselvää että jos jollakin menee esimerkiksi jalka poikki, niin se hoidetaan kuntoon. Ja sitten kokojuttu unohdetaan, Ei sellaista aikoinaan ollutta vammaa oteta iankaikkisesti huomioon.
Mutta jos jollain pettää psyyke, se on kuin punainen vaate. Sitä ei helpolla unohdeta ja kukaan ei oikein usko että sellaista voi toipua täysin. Eihän sitä koskaan tiedä koska ihminen jolla on ollut mielenterveysongelma pimahtaa taas.
Todellisuudessa ihminen jolla on ollut ongelmia psyykkeen kanssa ja selvinnyt ongelmasta tuntee itsensä erittäin hyvin. Hän osaa varmasti paremmin ennakoida ja varoa ajautumasta vastaavaan tilanteeseen uudestan kuin joku muu.

zipo

7.10.2004 11:22

[LAINAUS]babygrrl kirjoitti 03.10.2004 klo 23:27:
Eipä sillä pelkällä ruokavaliolla voi poistaa masennusta, mutta onhan sekin tietenkin osatekijänä hyvinvoinnissa. Yleensä masentuneen on vain vaikea huolehtia itsestään, ja tuskin kukaan pahasti masentunut lähtee ensimmäisenä apteekkiin ostamaan kalanmaksaöljyä.
[/LAINAUS]

Itse asiassa tuosta on ilmestynyt tutkimus (lääketieteellinen sellainen) ihan viime aikoina, jossa todetaan kalaöljyjen olevan tarkeitä myös mielenterveyden kannalta. Eli siis masentuneilla on mitattu matalampia omega-3- pitoisuuksia kuin terveillä. Ei kalaöljyt tietenkään mitään suurempaa ongelmaa ratkaise, mutta voi niistä olla hyötyäkin. Pelkällä ruokavaliolla ei ratkota yhtään mitään, mutta ei tuo huono idea ollut käyttää niitä.

murinaa

7.10.2004 15:08

Samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa. Epäselvää onko Katja todellakin pelkästään masentunut vai onko jokin muu ongelma?

Asiaa tarkisteltu erittäin yksipuolisesti. Onko miehen käytöksessä/elämän tilanteessa jotain sellaista, jota Katja ei voi sietää ja tämä aiheuttaa raivoa ja sen seurauksena tulee masennus ja itsesyytökset omasta käyttäytymisestä. Mielenkiintoinen artikkeli ihmismielestä ja käytöksestä, mutta asiat ovat harvoin noin mustavalkoisia tai yksiselitteisiä.

Esim.tuo väärä ele tai sana juhlissa...itse ainakin suuttusin/suutun, jos kesken kivan illan ja fiiliksen saa epäoikeudenmukaisia ja erittäin loukkaavia kommentteja omasta käytöksestä, meikkauksesta tai pukeutumisesta. Eipä siinä varmaan kovin moni sen jälkeen pusuttele rakastuneena kumppaniaan ;). Ja tarpeeksi näitä tilanteita alkuajan alistumisen sijaan, kynnys todennäkösesti "raivo"-rajan ylittymisestä pienenee. Ja päälle kommentit hulluudesta ei varmaan vie asiaa rakentavan keskustelun suuntaan.

Annicci

7.10.2004 15:28

Enpä oikein usko, että miekkonen on totaalisen ihana kumppani ja nainen vain raivoaa. Epäilen miehen olevan itsekäs, kykenemätön ottamaan naisensa tarpeita huomioon. Olen varma, että todellinen mies pystyisi pitämään perheensä kasassa ja elämän rauhallisena, ettei tuollaiseen tilanteeseen joudu! Mies on perheen pää, tuossa tapauksessa ei. Kenet tahansa saa luottavaiseksi ja rauhalliseksi, jos ihmisen tuntee.

Minusta miehen kavereilleen juoruilemat perheasiat kertovat, ettei mies kunnioita naistaan. Voin hyvin kuvitella millainen mies on kahden kesken. Tuo osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Asiat on puhuttava perheen sisällä tai mentävä yhteiseen perheneuvontaan. Muille nuo asiat ei kuulu ja rasittavat heitä turhaan.

MinttuS

7.10.2004 17:24

Kylla miehella mielestani on oikeus kertoa ongelmista laheisille ystaville ja sukulaisille. Mielestani yllaoleva mielipide edustaa uuri sellaista suomalaismentaliteettia, etta kaikki pitaisi pitaa isensa sisalla. Kuten artikkelissa sanottiin 38% mielenterveyshairioisten laheisista sairastuu masennukseen, ja suurena syyna on varmasti se etta ei ole saanut purkaa omaan pahaa oloaan kenellekaan. Eipa laheisia tietenkaan saa kuormittaa omalla pahalla ololla, vaan jos tilanne aityy todella pahaksi niin silloin on haettava ammattiapua myos itselle. Mutta kylla mielestani ystaville voi mainita ongelmasta, ei mielenterveyshairioiden tarvitse olla semmoinen tabu eika kysymyksessa ole oman kumppanin mustamamaalaamista. Ovathan mielenterveydenhairiot hyvin yleisia.

Sarina_25

7.10.2004 22:04

[LAINAUS]Annicci kirjoitti 07.10.2004 klo 15:28:

Minusta miehen kavereilleen juoruilemat perheasiat kertovat, ettei mies kunnioita naistaan. Voin hyvin kuvitella millainen mies on kahden kesken. Tuo osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Asiat on puhuttava perheen sisällä tai mentävä yhteiseen perheneuvontaan. Muille nuo asiat ei kuulu ja rasittavat heitä turhaan.[/LAINAUS]

Kamalaa ajatella, että mies ei olisi puhunut kenellekkään asioista. Kuinka ahdistunut ja masentunut hän voisi ollakaan. Tyypillinen suomalainen ajattelumalli todellakin: mistään ei puhuta perheen ulkopuolella. Teatteri pystyyn!

Toisekseen, kuinka yleistä onkaan että vika vieritetään miehen harteille... törkeää.

incroyable

8.10.2004 09:29

hei
hulluna hulluun sivulla oli kysely ´miten erositte´johon haluaisin vastata. en löytänyt sitä sivuiltanne. toivottavasti en ole liian myöhässä.

"sähköpostitse, kahden vuoden seurustelun jälkeen. puuttuuko tunneäly- molemmilta."

potilaan_aiti

8.10.2004 12:39

Mielenterveyspotilas on äärimmäisen itsekäs sairaudessaan. Hän ei kuvittele olevansa velvollinen tekemään mitään itsensä tai toisten eteen. Selitys on sairaus, joka oikeuttaa hänen mielestään kaiken. Potilas myös on järkähtämättömästi sitä mieltä, että kaikki ovat velvollisia auttamaan häntä ja pyörimään hänen napansa ympärillä - aivan kuten hänkin tekee.

Leikin olennainen osa on luoda hiljaisuus, joka ei murru ja jota pidetään syyllistämällä pystyssä. Hiljaisuus ja se, että ulkopuoliset eivät tiedä kotona olevasta helvetistä mahdollistaa omaisten kiusaamisen. Omaiset ovat talutusnuorassa. Heidän näkökantansa kapenee, sillä ulkopuolisilta ei tule tilannetta avartavia näkökantoja. Asioista on EHDOTTOMASTI puhuttava myös perheen ulkopuolisille. Omaisten silmät aukeavat monessa asiassa ja tulee suhteellisuuden tajua.

Pahinta on ottaa vastuu potilaan käytöksestä itselleen. Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa tekemisistään - niin terveet kuin sairaatkin. Iso askel parantumiseen on nimenomaan tuon vastuun tajuaminen ja ottaminen.

Omaiset, katkaiskaa hiljaisuus ja syyllistäminen!

babygrrl

8.10.2004 18:53

[LAINAUS]potilaan_aiti kirjoitti 08.10.2004 klo 12:39:

Mielenterveyspotilas on äärimmäisen itsekäs sairaudessaan. Hän ei kuvittele olevansa velvollinen tekemään mitään itsensä tai toisten eteen. Selitys on sairaus, joka oikeuttaa hänen mielestään kaiken. Potilas myös on järkähtämättömästi sitä mieltä, että kaikki ovat velvollisia auttamaan häntä ja pyörimään hänen napansa ympärillä - aivan kuten hänkin tekee.

.....

[/LAINAUS]

Toivottavasti oli provo.

Se riippuu hyvin paljon mielisairaudesta. Psykopaatit erikseen. Masentunut ihminen on yleensä hyvin rasittava, mutta vain siinä mielessä ettei päästä lähelleen. Harvemmin masentunut ihminen syyllistää ketään muuta kuin itseään.

Topi34

9.10.2004 11:29

[LAINAUS]babygrrl kirjoitti 08.10.2004 klo 18:53:

Se riippuu hyvin paljon mielisairaudesta.[/LAINAUS]

Ja ennen kaikkea siitä, onko potilas todella masentunut vai hakeeko vain pitkiä sairaslomia ja eläkettä.

pakkoneuroosit

11.10.2004 12:41

Tyttöystäväni alkoi yllättäen kokea että olen rakastanut tai rakastan yhä ex-kumppaneitani enemmän kuin häntä. Ensin luulin että kyse oli epävarmuudesta ja yritin kaikin tavoin saada hänet uskomaan miten paljon häntä rakastan; sanoin, teoin ja kirjoituksin. Mikään ei auttanut. Elämä oli yhtä vuoristorataa. Välillä kaikki hyvin, välillä todella huonosti, koska hän oli niin vakuuttunut yllä mainitusta asiasta. Sitten asiaan alkoi myös liittyä ylikorostunutta mustasukkaisuutta.

Sain tietää että aiheeseen liittyi myös muita pakkoneuroosioireita. Nyt olemme pakon edessä erkanemassa, näin ei vain voi elää. Toivon että rakastamani nainen saa apua. Meidän yhteenpalaamiseen en voi enkä jaksa uskoa, mutta pieni toivonkipinä kuitenkin elää....

selvinnyt

12.10.2004 11:56

Mulla oli masennusta, mielialahäiriöitä, raivokohtauksia, sairaalloista mustasukkaisuutta jne. Lisäksi asuin avoliitossa lähes samoista oireista kärsivän miehen kanssa. Elämä oli todella vaikeaa, helvetillistä suorastaan. Kommunikoimme lähinnä riitelemällä. Vihdoin (onneksi!) suhde loppui, ja psykiatri ehdotti taukoa e-pillereistä. Muutaman kuukauden päästä pillereiden lopettamisesta en tarvinnut mitään muutakaan lääkitystä ja elämä oli taas ihanaa. Suhteen loppuminen ja oman elämän aloittaminen oli varmasti suurin syy toipumiseen, mutta en myöskään vähättele pillereiden vaikutusta pääkopalle. Säännöllinen ulkopuolinen hormoniryöppy ei voi olla vaikuttamatta. Parin vuoden päästä kokeilin eri merkkisiä pillereitä, mutta lopetin ne jo alle puolen vuoden kuluttua, kun huomasin että käytöksessäni alkoi taas ilmetä piirteitä joita en pystynyt hallitsemaan, eli merkit vanhoista ongelmista tekivät paluuta.

KokemustaOn

12.10.2004 20:18

[LAINAUS]Annicci kirjoitti 07.10.2004 klo 15:28:

Enpä oikein usko, että miekkonen on totaalisen ihana kumppani ja nainen vain raivoaa. Epäilen miehen olevan itsekäs, kykenemätön ottamaan naisensa tarpeita huomioon. Olen varma, että todellinen mies pystyisi pitämään perheensä kasassa ja elämän rauhallisena, ettei tuollaiseen tilanteeseen joudu! Mies on perheen pää, tuossa tapauksessa ei. Kenet tahansa saa luottavaiseksi ja rauhalliseksi, jos ihmisen tuntee.[/LAINAUS]

Mielenterveyshäiriö ei ole mikään asennevika, jonka voi korjata jos joku vähän jämäkästi komentaa tai itse vain jotenkin mystisesti ryhdistäytyy. Tilanne on vähän sama kun joku tulisi rutisemaan diabeetikolle rauhallisen järkevästi, että et sinä tuota insuliinia tarvitse.

[LAINAUS]Minusta miehen kavereilleen juoruilemat perheasiat kertovat, ettei mies kunnioita naistaan. Voin hyvin kuvitella millainen mies on kahden kesken. Tuo osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Asiat on puhuttava perheen sisällä tai mentävä yhteiseen perheneuvontaan. Muille nuo asiat ei kuulu ja rasittavat heitä turhaan.[/LAINAUS]

No sillälailla. Tämä on juuri tätä "kylän kohdalla kauniisti" -ajattelua, ei kun muovikuoret vaan päälle ja hymyillään kun mennään. Paras tapa hoitaa ongelmia on tietysti tukahduttaa niitä.

Tuossa tuli kieltämättä melkoisen hyviä reseptejä tulehduttaa ennastaan hankala tilanne, oikein 1940-luvun arvojen malliin.

21vMTKU

15.10.2004 09:00

Moi olen 21 vuotias vapaa sinkku kundi Turusta Koen että olen jäänyt hyvin yksin koska yksi mulle henkisesti & fyysisesti hyvin tärkeä tyttö ketä mulla oli chänssi ja mahdollisuus jopa edes nähdäkkin ja tapaillakkin sekä tavatakkin viime kouluvuoden aikana ei halua mua sittenkään , ei tahdo mua sittenkään , vihaa mua vain , pilkkaa mua aina vain , kiusaa mua aina vain , haukkuu mua aina vain. Joka on sama muija ketä ja kuka mun kanssani vieläpä samassa koulussa , samalla luokalla , hän on noin 1.68 cm pitkä minimissä - 1.74 cm pitkä maximissa , hoikka , sopusuhtainen , normaalivartaloinen , laiha , sporttinen , ja urheilullinen ja uhkea vartaloltaan..=)..tarpeeksi todellisen realistisen kauniin sirot ja nätit kauniit kasvot , lumoavan sexikkään eroottiset , mukavan , hauskan , kivan näköiset maagiset erilaiset kiinnostava ja kiihottavat lumoavan kirkkaat silmät , punaiset hiukset/punertavat , punertavan väriset hiukset etunimi alkaa etu kirjaimella ...H.. ja sukunimen alkukirjain alkaa kirjaimella ...H.....enempää en aio sanoa enkä kertoa sun täytyy itse tää lukea ja tajuta ja ymmärtää jos tajuat ja ymmärrät siis..=)..?... Olet mulle tärkein osa mun omaa elämääni koska vain sä osaat oikealla tyylillä ja oikealla tavalla tukea mua koen että olen jäänyt tosi yksin mun nykyinen ehkä oleva ja ehkä kohta pian tuleva ja oleva uusi tyttö ystävä ei näköjään halua , eikä pysty , eikä voi eikä kykene tukemaan mua & mun elämääni & mun harrastustani ja mun elämän tapaani & elämän tyyliäni ja kokoo elämääni sillä samalla tavalla kuin sä pystyt ja osaat sulla on kuin joku puoleensa vetävä lahja pidä siitä kiinni teet sillä vielä jonkun Muun/Toisen kundin hyvin onnelliseksi vielä joskus jossain elämän vaiheessa......elämääni kuuluu se että olen hyvin paljon yksin. pelkään kun tulet viereeni , pelkään kun olet lähelläni , pelkään kun tulet lähelleni , haluan susta eroon , haluan susta pois , haluan susta kauemmas , haluan susta kauas , haluan paeta sua , haluan juosta sua pakoon , haluan paeta sua , haluan juosta sua karkuun koska en tajua sua , enkkä ymmärrä sua , enkä uskoa sua ...Mä pelkään olla sun vieressäsi , pelkään olla sun lähelläsi koska mä pelkään olevani alistuvainen sulle , sun Luonteellesi , sun Luonteiden Piirteillesi , sulle itselllesi , sun vetovoimallesi , haluan eroon susta mahdollisimman kauas koska pelkään antaa tunteitteni näkyä sulle , en halua että opit tuntemaan mua , etkä mun sisintäni etkä mun sydäntäni etkä sieluani koska et sä siitä kuitenkaan mitään ymmärrä etkä tajua etkä mua ainakaan mut silti haluan sanoa mä RAKASTAN SUA IHAN OIKEASTI ...MÄ VÄLITÄN SUSTA YHÄ EDELLEEN . SÄ OLET SE NAINEN KETÄ TÄSSÄ MAAILMASSA MÄ ENITEN RAKASTAN...

...Meinaa täysi totuushan on että jokaikinen ja jokainenhan muija ei ikinä halua mitään muuta multa kuin rahaa , paljon rahaa , hyvin paljon rahaa , sexiä , paljon sexiä , paljon naintia , paljon hässimistä , paljon nussimista , paljon naintia/naimista , hyvin paljon rahan antamista , hyvin paljon rahan lainaamista meinaa tarkoitan että pidätkö sä mua jonain Pellenä jonain vitun tyhmänä ja typeränä vitun idioottina ja ääliönä joka ei muka näe eikä tajua et sä vaan pelleilet ja leikit vaan .. et sä oikeasti mua halua etkä tahdo rahaa sä vaan tahdot , rahaa sä vaan haluat , raha suakin aina vain näköjään mun kanssani vain ja ainoastaan pelkästään vaan kiinnostaa ...

...ei kukaan Muija oo musta nyt kuiteskaan koskaan kuitenkaan kukaan tai ketään muija nyt kuiteskaan ihan oikeasti ikinä koskaan ennen ole ny oikeasti musta ikinä edes välittänyt koska juttu on aina ollut näin ja tulee olemaankin en halua että kukaan joutuu musta välittämään tai mua rakastamaan ...en halua että toinen joutuu ottamaan harteilleen , kontilleen , hartioilleen ja niskoilleen sitä/sen että mua sattuu ,siltä miltä musta tuntuu , mun kipuja , mun sydäntä , mun sisämpääni , mun sieluani .....

mua on pettänyt joka ikises joka elämän kääntees jokainen muija kenen kans oon ollut 14 vuotiaasta asti nyt sit 21 vuotiaaseen asti koska mulla ei tosiasiassa ikinä koskaan ole tässä maailmassa ollut jakorasioita , Hutsuja , Huoria , Lumppuja ja Lutkia sekä Lutkamaisia ja Huorahtavia jakoja ja yhden illan juttuja ja yhden illan ja yhden yön panoja jotka on ihan aina kaiken lopuksi jättänyt mut lopuksi tosta vain ja miltei melkein kaikki niistä tai sit niillä on ollut rundeissa ja kierroksissa muita kundeja ja muita jätkiä samaan aikaan tai muuten vaan nuoleksinut ja pussaillut ja suudellut sekä nussinut ja pannut/nainut muita jätkiä aina ihan samaan aikaan ja samoihin aikoihin muita jätkiä on ollut mun lisäkseni ja mut on yleensä hyvin tavallisesti ja tavanomaisesta ja normaalisti jätetty yli 17 : eitsämäntoista kertaa jo ja mua on petetty seläntakana hyvin tietoisesti yli 7 kertaa jo joten se siitä sitten , mua on huijattu ja kusetettu yli 10: ymmenen kertaa jo jopa ja vedetty nenästä ja pantu halvalla ja vedetetty oikein kunnolla jo 5: iisi kertaa ainakin jo...

sanoohan ne kaikki muijat aina et juu..joo...kyllä...kyllä olen mä tukena sun harrastamisessa ...olen muka sulle tukipylväänä ja tukena ja turvana ja kuuntelijana sun kilpailuissa , kilpailemisessa , matseissa , sparraamisessa , ottelemisessa , treenaamisessa ja harrastamisessasi ja harjoittelussasi/harjoittelemisessasi sun omassa harrastuksessasi aina kun kaikki raha / rahat ja voitto sekä voittaminen ja maine ja kunnia ja voitontahto ja voiton halua ja ylpeys loppuu , lopahtaa ja eikä enään onnaakkaan ja onnistukkaan niin sit kyl mut joka ikinen kerta kyl ihan aina sit jätetään joka ikinen kerta ihan siitä vaan tosta vaan saman tien....

koska moni muija ei oo ikinä koskaan sitä tajunnu et mä en oo mikään ravihevonen ...enkä mustaori enkä mikään siitosori enkä himo panija , himo nussija tai himo hässijä hima naija tai himo rakastelija tai mikään teräsmies tai supermies tai mikään hiton superman......

tottahan toki se tuntuu kauniilta eleeltä ja tottahan toki se tuntuu tosi hyvältä/hyvälle kun joku likka pitää , tykkää , rakastaa ja välittää ja sanoo & kertaa välittävänsä ja on tukipylväänä ja tukena , kuuntelijana ja turvana ja korvana ..=)..mutta aina pienen ajan päästä se kaikki on ohi ja loppuu aina sen saman sileän tien

mun elämä on hyvin hyvin tavallisen ja tavanomaisen ja normaalin jokapäiväisen yksinkertaista: hyvin hyvin paljon yksinäisyyttä , yksin olemista , yksin elämistä , sinkkuna elämistä ja olemista ja sinkkuilua.surua.....hyvin paljon unettomuutta , unettomia öitä , uneliaisuutta , unettomia unia , unettomia öitä , valvontaa/valvomisia yöt pitkät ...Kipua , Luun/Luiden kuten Poskiluiden , Nenäluun / Nenä Ruston ja Leukaluun ja Kylkiluiden rystysten punerruksia , sinerryksiä , verenvuotoja rystys haavoja & naarmuja , rystysen venähtymiä , sijoiltaan menemisiä , murtumia murskauksia/murskaantumisia ja Murtumia , tajun lähtöjä , tajun menetyksiä , päänsärkyä/päänsärkyjä , hammas ja suu kipuja ja nenä kipuja , vatsa kipuja ,Pää kipuja , silmä kipuja , silmävaurioita silmä vammoja , kylki kipuja...Herään aamuisin joka aamu jäätävään & hyytävään kylmään aamuun täysin yksin ilman sua kun mulla olis voinut olla sut.=)

Ikiturso

15.10.2004 18:41

Tuon Timon lapset sentään ymmärtävät ja pysyvät poissa sairaasta suhteesta: he ovat oivaltaneet oikein omat oikeutensa!

Sairas suhde ei ole vuorovaikutussuhde vaan energiaa hukkaava, kiero valtapelisuhde.

Sairas suhde jatkuu aina, jos psykoottisesti pimahteleva sekä hänen henkilökohtainen auttajarakastaja kieltävät väkivallantekijän ammattiavun tarpeen. Tämä on aika kipeä totuus: tasapainoisen rakkaan apu ei auta itsessään mitään, se vain tukee psykoottisen ihmisen sairaan tilan jatkumista. Terve suhde ei ole epätasapainoinen, terve suhde ei ole sairas suhde. Tuo totuus on hyvin vaikea uskoa "rakkauden tähden".

Itse olin samanlaisessa suhteessa kuin tuo artikkelin Timo. Tyttöystäväni vähätteli ja vähitellen jopa kielsi/unohti psykoottiset tekonsa, harjoittamansa väkivallan. Ja tietysti humalassa tehtyjä tekoja hän ei muistanut eikä halunnut kuulla teoistaan. Hän ei missään nimessä ajatellut tai kysynyt seuraamuksia mitä aiheutti minulle. Hänelle on nyt aikuisena tärkeintä rakentaa "uudelleen" suhdetta vanhempiinsa, poikaystävää sai kohdella miten tahansa. Poikaystävä kun sieti mitä vain.

Raiskatuista tulee usein parisuhteen raiskaajia: he kieltävät oman heikkoutensa (traumansa, pelkotilansa) ja haluavat vahvoiksi ihmisiksi, usein siis juuri psykoottisen isänsä tai äitinsä kaltaiseksi. Kaikilla tavoin he haluavat osoittaa selviävänsä julkisuudessa ja työssään mutta kieltävät sen valtavan psyykkisen hyväksikäytön jolla tukeutuvat toisen ihmisen kautta eteenpäin. Hyväksikäyttö perustuu aina valheelle.

Lapsuus luo tasapainon tai psykoottisen vääristymän. Aikuisena pakkomielteisesti hyväksyessään ja halutessaan nuo lapsuuden väkivaltaiset vanhemmat oman sisäisen lapsen "ehdottoman uuden rakkauden" kohteeksi, kaltoin kohdeltu kieltää oikeat tunteensa/muistonsa ja häpeää omaa avuttomuuttaan: autettava luo uuden valheellisen identiteetin psykoottisen vahvaksi ja mielivaltaiseksi olennoksi.

Kuten artikkelin Timo uskoin vakaasti että vahva tukeni ja ymmärrykseni auttaisivat ja että tyttöystäväni pystyisi tiedostamaan näin omat psykoottiset ongelmansa, jotka ovat tietysti lapsuudesta. Hän ei nähnyt eikä näe että toimii samoin kuin väkivaltainen ja mielivaltainen egomaani-psykopaatti isänsä. Häpäisi ja harjoitti henkistä väkivaltaa silloin kun päässä pimahti - ja syyllisti siitä aina minut, millä tahansa syyllä ettei kohtaisi omaa vastuutaan ja seuraamuksiaan. Hän siirsi taakkansa minulle. Seurustelun alkuaikoina hän myönsi esim orgasmipelkonsa lähtökohdaksi sen että hänellä on ahdistavan hämäriä mielikuvia seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsena mutta myöhemmin yritti perua ja kieltää tunnustaneensa mitään omista traumoistaan.

Auttajan ja autetun parisuhde on VAHVUUTEEN sairastumista: autettu luo itselleen valheellisen minäkuvan, joka oikeuttaa mielivallan ja väkivallan. Autettu kokee psykoottisuutensa vahvuutena, väkivallan oikeudenmukaisuutena. Auttaja rakentaa itsestään kestävän itsesäälin marttyyrin, joka uskoo rakkautensa ja myötätunnon voimaan ja kokee olevansa paremmpi ihminen ilman tasavertaisuutta. Kumpikin toistaa lapsuutensa traumaattista roolia itsensä häpeäjänä ja syyllistyjänä vanhempien mielivallan alla. Psyykkinen velkataakka kiertää sukupolvelta toiselle niin kauan kuin ihmiset pakenevat helvetillistä tuskaansa.

Kaunis valhe on vain kaunis toive, ei todellista tilannetajua. Auttaja-hahmoksi rupeava hyväksyy väkivallan kierteen, jos hyväksyy ettei psykoottinen tai mielialahäiriöinen tarvitse ammattianalyytikon apua. Terapia tarkoittaa lapsuuden kauheuksien ja mädän kaivamista tajunnasta, muuten mätä ei poistu tai tule tietoiseksi.
Psykoanalyysi on teoriana ja toimintana kulttuurimme upeimpia saavutuksia! Se on itseymmärryksemme ja länsimaisen ihmiskuvan perusta - ilman sitä ei olisi itsenäisen ihmisen länsimaalaista käsitystä. Ilman ammattiapua ei ole realistista toivoa tämmöiseen parisuhteeseen.

Henkisen väkivallan uhri haluaa kieltää oman tuskansa ja avuttomuutensa alkuperän ja siksi se "kielletty" raivo purkautuu uudestaan ja uudestaan. Niin kauan kuin mielialahäiriöinen kieltää aiheuttamansa väkivallan ja pelon, hän kieltäytyy hakemasta todellista apua!

Auttajarakastuja voi sairastua pahaan masennukseen luodessaan epärealistisen uhrautujan identiteetin rakastamalleen ihmiselle. Tuskan välttäminen ei auta psykoottisesti lapsuuttaan pakenevaa ihmistä vaan hänen on kohdattava se ammatti-ihmisen kanssa. Pohjamutia myöten. Muuten ei ole toivoa henkisen väkivallan kierteestä pääsemiseen.

betoni-porsas

18.10.2004 14:57

Ja akka pihalllen ja pijan

kiia-mari

12.12.2004 19:41

Ei artikkelista selvinnyt mistä se nainen kärsii. Tuo ei kuullosta masennukselta vaan persoonallisuushäiriöltä. Muijalla on selvä borderline personality disorder, eli hän on ns. rajatilapersoona, eikä siitä ikävä kyllä parane ikinä.

[LAINAUS]kokemusta kirjoitti 01.10.2004 klo 12:50:

Artikkelista selvisi, mikä Katjaa vaivaa. Mutta mikä Timoa vaivaa, kun hän edelleen jatkaa Katjan kanssa?

Terve ihminen tukee puolisoaan, kun puoliso tarvitsee apua - totta. Terve ihminen myös pelastaa itsensä ennen kuin on myöhäistä hänen itsensä kannaltaan ja myös hän itse sairastuu.[/LAINAUS]

LiikaaKokemust

10.1.2005 20:48

[LAINAUS]resa kirjoitti 05.10.2004 klo 15:29:

Mulle jäi epäselväksi oliko (City-lehden artikkelin) Katja siis masentunut, muutoin epästabiili persoona, vai oliko hänen miehensä käytös tai suhtautuminen asioihin Ktjan hermoja kiristävä tekijä??? Tuntuu vaikealta käsittää Katjan käytös masentuneisuutena..? Mielestäni hänellä oli jotain muita ongelmia, mutta enpä olekaan lääkäri.

Erään ystäväni käytös alkoi avioliiton ensimetreillä muuttua. Käytös muistutti Katjaa. Selväpäisinä hetkinä hän myös itse ihmetteli mikä ihme miehessä sai hänet niin raivon partaalle. Aiempien poikaystävien kanssa ei mitään ongelmia ollut. Hän itse lopulta otti eron - mies ei olisi halunnut, vaan halusi selvittää syyn ja löytää keinon sen poistamiseen. Tämä ystäväni ei vain sietänyt sitä miten mies häneen vaikutti. He ovat edelleen ystäviä, mutta missään tapauksessa ei enempää. Mies ei myöskään ole seurustellut eron jälkeen muiden kanssa.

Ystäväni ei ole uskaltautunut suhteisiin, vaikka kaksi vuotta sitten erosivat. Hän pelkää että kaikki miehet vaikuttavat häneen niin. Toisaalta hän ei usko voivansa rakastaa muita kuin ex-miestään. Raivokohtauksia ei ole sen jälkeen ilmaantunut, eikä hän koe olevansa mitenkään masentunut, vaikkei kyllä onnellinenkaan. Lääkäreistä ei ole ollut apua. Omituista tuo ihmisen mieli.[/LAINAUS]

Parisuhde voi olla joskus oman mielen peili. Kysy joskus ystävältäsi, että voisiko syy olla jossain muualla kuin miehissä. On liian tyypillistä syyttää toista ihmistä omista ongelmista, mikä on muuten luonnehäiriöisten toiminnan peruslähtökohtia. Ehkä hänen exänsä halusi olla oma itsensä mikä ei ystävällesi välttämättä sopinut...ken tietää.

KokenutMies

10.1.2005 21:16

[LAINAUS]Annicci kirjoitti 07.10.2004 klo 15:28:

Enpä oikein usko, että miekkonen on totaalisen ihana kumppani ja nainen vain raivoaa. Epäilen miehen olevan itsekäs, kykenemätön ottamaan naisensa tarpeita huomioon. Olen varma, että todellinen mies pystyisi pitämään perheensä kasassa ja elämän rauhallisena, ettei tuollaiseen tilanteeseen joudu! Mies on perheen pää, tuossa tapauksessa ei. Kenet tahansa saa luottavaiseksi ja rauhalliseksi, jos ihmisen tuntee.

Minusta miehen kavereilleen juoruilemat perheasiat kertovat, ettei mies kunnioita naistaan. Voin hyvin kuvitella millainen mies on kahden kesken. Tuo osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Asiat on puhuttava perheen sisällä tai mentävä yhteiseen perheneuvontaan. Muille nuo asiat ei kuulu ja rasittavat heitä turhaan.[/LAINAUS]

Hmm..

Valitettavasti elämää ja erilaisia naisia nähneenä voin sanoa, että asia ei ole ihan niin kuin ajattelet.

Kerron pari faktaa...

1) Myös nainen voi olla henkisesti epästabiili, ongelmainen, mielialahäiriöinen, luonnehäiriöinen tai jopa psykopaatti.
Usein parisuhdeongelmat mielletään miehen syyksi, mutta muistaakseni myös naiset ovat mukana suhteissa muodostaen omalla panoksellaan osan suhteen arjesta. Eli toista ei _välttämättä_ saa rauhoittumaan vaikka hänet tuntisi.

Itse seurustelin vahvasti luonnehäiriöisen kanssa 4v. Minulla on kehittynyt tunneäly ja silti loppuaikoina en saanut häntä rauhoittumaan raivokohtausten alkaessa enkä niiden aikana. Hän rauhoittui vasta kun hän hakkasi minut maahan. Jouduin näyttelemään alistunutta, jotta hän rauhoittui. Tein kaikkeni ottaakseni hänet huomioon, yritin sovitella ja keskustella. Turhaan. Aggression saatuaan hän ei kuunnellut enää mitään. Toki olisin fyysisesti voinut murskata hänet milloin hyvänsä muttei kunnon mies tee niin.

2) Toistuvat raivokohtaukset kertovat vakavista ongelmista. Tosin se kumpi on raivoaa ei indikoi sitä kumman "syy" nuo raivokohtaukset ovat. Eli "syy" saattaa olla toisessa tai jopa molemmissa.

Raivokohtaus voi olla tervettä jos ihminen pyrkii karkuun esimerkiksi sairasta kuviota. Toistuvat raivokohtaukset ovat hälyttävä merkki ja tällöin pitäisi erota ja molempien pohtia omaa osuuttaan.

3) Suomalaiset miehet ovat yleensä todella kilttejä, antavat naisilleen vapauden joka liian usein otetaan vastaan ilman vastuuta. Jossain vaiheessa ongelmien syvetessä suhteen kasassa pitämisen sijaan olisi _vastuullista_ tarinan mieheltä huolehtia ensisijaisesti itsestään (jaksamisen vuoksi) ja tehdä tarvittavia ratkaisuja. Miesten tehtävä ei ole loputtomiin kantaa naista hänen ongelmissaan siksi, että meillä jokaisella on henkilökohtaisesti vastuu _omista_ tunteista, reagointitavoista ja ongelmista. Tämä ei ole egoismia vaan lopulta toiseen huomioon ottamista.

4) Perheongelmista keskusteleminen esimerkiksi ystävien kanssa on loppujen lopuksi vastuunkantoa. Tätä myös asiantuntijat suosittelevat erittäin lämpimästi. Itse asiassa asioista puhuminen osoittaa hyvää arvostelukykyä. Yksin ei tarvitse olla ongelmissa ja muilta ihmisiltä saattaa saada arvokastakin tukea. Muiden kanssa keskustellessa saa perspektiiviä asioihin, voi ikään kuin nähdä asiat laajemmin ja voi siten tehdä vastuullisempia päätöksiä. Tosin pitää tietää kelle asioista voi puhua. Kaikkia se ei todellakaan rasita, mutta kelle hyvänsä välttämättä ei kannata puhua. Ammattiauttajia kannattaa käyttää ehdottomasti jos sellaisen pakeille pääsee.

Suosittelen Sakari Kähkösen kirjaa "Hyvään avioliittoon". Teksti on paikoin varsin rankkaa luettavaa, mutta ehdottomasti terveellistä.

KokenutMies

10.1.2005 21:25

[LAINAUS]jaaonvai kirjoitti 01.10.2004 klo 15:07:

Se syyllisyydentunteen pelko siitä, jos sairaan elämä kaatuu/tekee itsemurhan, jättämisen jälkeen, voittaa kaiken muun.

Ihan oikeasti, jos rakastaa oikeasti toista, voiko sitä jättää oman onnensa nojaan selviämään sairautensa kanssa pelkästään oman elämänsä helpottamiseksi?[/LAINAUS]

Kyllä voi. Omaa elämää ei kannata uhrata "rakkauden" vuoksi.

Meillä on ensisijaisesti vastuu omista ongelmistamme, myös siis niillä jotka tekevät itsemurhan. Totta kai sellainen olisi suuri kriisi jos puoliso päättää päivänsä itse, mutta hän voi tehdä sen ennemmin ja myöhemmin vaikka kuinka häntä yrittää tukea.

Kyse ei ole oman elämän helpottamisesta vaan pelastamisesta. Mieleltään sairaan ihmisen kanssa eläminen nävertää sinut hetki hetkeltä. Minusta tuli "henkinen haamu" tällaisessa suhteessa, mutta lopulta fysiikkani alkoi pettää. Sairastelin jatkuvasti ja laihduin alipainoiseksi vaikka söin säännöllisesti. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että jatkuva stressi lopulta tappaa, tavalla tai toisella.

raivarit

14.1.2005 22:42

Oivalsin vasta hiljattain, että 50-vuotiaalla sisarellani on rajatilapersoona. Hänen käyttäytymisensä on aivan tuon artikkelin Katjan kaltaista. Ja kai oireisiin usein kuuluu sekin, että hakee kelvottoman kumppanin, jota sitten voi syyttää kaikesta.

Mikä tahansa, ele, katse, sana, tai se että tekee tai ei tee jotain, voi johtaa holtittomaan raivariin. Siinä sitä sitten elää kuin miinakentällä, tai yrittää pysyä erossa, jos mahdollista.

Sisareni viimeisin tempaus oli niin raivostuttava (hei, onkohan minulla sama vaiva!), että laadin verkkosivut aiheesta, ja olisin iloinen kommenteista. http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/

Ihmettelen suuresti

16.2.2006 17:16

Miten Kristiina Aminoff voi toimia tuollaisessa työssä :) Hän jos joku on aivan väärä henkilö mihinkään sellaiseen toimeen jossa tarvitaan empatiakykyä ja ennakkoluulotonta asennetta.

Miten käy mt-häiriöisten

23.10.2006 10:11

Mitäs käy niille mt-häiriöisille, joita on vielä nykyään yhä vain enemmän ja enemmän.. Esim. työkyvyttömyyden syissä mielenterveyshäiriöt ovat yhä suurempi luokka. Miksi ne lisääntyvät? Ei voi olla kyse geeneistä, ympäristö on muuttunut jotenkin sillä tavalla, että se tukee ihmisen mielenterveyttä entistä huonommin.

Niin, entä jos jonain päivänä se mielenterveyshäiriöinen oletkin sinä?
- Miten halauisit kumppanisi toimivan / lähtevän?

Mielenterveys ei ole vakio

23.10.2006 10:28

Tässä ketjussa on valtavasti asioita, joita pitäisi kommentoida.

- Mielenterveyshäiriöt eivät ole mikään könttä - niin että kaikki joilla on psyykkisesti vaikeaa, toimisivat samoin ja että heihin pitäisi siten suhtautua kategorisesti samoin. On hieman eri asia, onko ihminen masentunut vai psykoottinen, narsisti vai sosiaalinen jännittäjä...

- Mielenterveyshäiriö voi olla pysyvä tai vähemmän pysyvä - riippuen häiriöstä (geneettinen vai ympäristön tulos) ja ihmisen muista resursseista (voimavaroista, esim. asioiden käsittelemisen kyky, sosiaalinen tuki, mielekäs tekeminen). Jopa psykoottiset voivat toipua kohtuullisen normaaliin elämään lääkityksellä. Neuroottinen taas voi hyvinkin voittaa koko ongelman historiaan, kun käy sitä läpi. Ja jokaisella on elämässä kriisivaiheita, jolloin (myös) mielen terveys on koetuksella.

Vaikea suhde -kummalle?

23.10.2006 10:32

Joskus tosiaan ihmisen mielenterveys voi järkkyä myös parisuhteen toisen osapuolen vähättelystä, henkisestä, fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta johtuen.
Eikä sitä perheen sisäistä olotilaa (miten toisen mielenterveys hajotetaan) varmastikaan näytetä ulkopuoliselle. Näissä suhteissa toisen tarkoitus voi nimenomaan ollakin toisen saaminen kyllin rikki, ettei tämä pysty pakenemaan, ja että hänet voi muille osoittaa hulluksi (ja siten näyttää itse terveeltä, uhrilta/jopa hieman liian hyvältä ihmiseltä, tämän rinnalla).

On erittäin vaikea mennä sanomaan kovin heti, mistä on kyse toisten suhteessa. Ainakaan noin lyhyen ja vain toisen (Timon) näkökulmasta kerrotun jutun perusteella sitä ei voi millään määritellä. Tuossa tosiaan voisi olla kyse hullusta naisesta (tosin, puhtaasti masentunut ei käyttäydy yleensä kyllä noin) - tai hulluksi tekevästä miehestä. Kukaan meistä ei sitä voi tuon perusteella vielä tietää..

(www.narsismi.info)

erdan

2.4.2007 17:43

Hyvä Kristiina Aminoff. Ei kellään ole velvollisuutta jäädä sairastuneen rinnalle häntä hoitamaan. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Valitettavan usein marttyyrimainen "omaisen viitan" kantaminen peittää alleen sen että se onkin tämä erinomainen omainen, joka on kaikkein sairain koko perheestä. Se joka oireilee, leimataan hulluksi.

Peili, ei jätesanko

15.12.2007 06:21

"Mielenterveyspotilas on äärimmäisen itsekäs sairaudessaan. Potilas myös on järkähtämättömästi sitä mieltä, että kaikki ovat velvollisia auttamaan häntä ja pyörimään hänen napansa ympärillä - aivan kuten hänkin tekee."

Sairastuin itse hiljattain jonkinasteiseen masennukseen, ja uskon ainakin omalla kohdallani tilanteen olevan hyvin pitkälti edellä mainittu. Tilanne kärjistyy paniikkikohtauksissa, joissa psyyke samaan aikaan itkee apua ja halveksii sitä. Juuri muutama tunti sitten poikaystäväni ilmoitti, että ei voi luvata että jaksaa seistä vierelläni. Tämä ei tullut mitenkään yllätyksenä, olenhan huomannut sivaltaneeni häntä sanallisesti aika usein juuri sillä hetkellä kun hän epätoivoisesti etsii oikeita sanoja lohduttaakseen. Josta on tullut itsesyytöksen kierre... siinä suhteessa tämä sairaus osaa ruokkia itse itsensä.

Tästä seuraavan paniikkikohtauksen jouduin selvittämään siis itsekseni. Olen rakentanut oman sairaan maailmani juurikin hänen ympärilleen. Jos hän lähtee, maailma romahtaa. Jos hän ei lähde, ja minä en tervehdy, hän romahtaa minun mukanani. Onneksi tunnistin oireet hyvissä ajoin ja hakeuduin apuun. Nyt odotan, että pääsen psykiatriseen hoitoon. Toivon todella että apu tulee pian, ja että se auttaa.

Todellinen maailma, sairauden luomien jatkuvasti tiivistyvien seinien takana, tuntuu päivä päivältä epätodellisemmalta. Voin vain toivoa, että poikaystäväni jaksaa muistuttaa minulle arjen kylmästä totuudesta vielä ainakin niin kauan, kunnes saan apua ulkopuolelta. Juuri häneltä saamani palautteen avulla olen pystynyt pitämään sairaat seinät etäällä, vielä.

Mutta jos hän ei ole vierelläni huomenna, on minulla yhä tämä päivä jota muistella, ja josta pitää kiinni. Ja voimia toivoa parasta.